Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Friisin kieli ja kirjallisuus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1261
Friisin kieli ja kirjallisuus—Friman
1262
maalian (nyk. Alankoni, maakunta Friesland) ja
Itäfriisinmaahan (nyk. Alankom. maakunta
Groningen, Preussin Ostfriesland ja osa
Olden-burgia). Myös Slesvigin länsirannalla asui f:jä.
6:unesta vuosis. saakka f. olivat vihollisissa
väleissä naapureihinsa frankkeihin. jotka ajoittain
pitivät hallussaan Länsifriisinmaan. F.
vastustivat myös sitkeästi kristinopin levittämistä, ja
754 Winfrid 1. Bonifatius kärsi heidän
keskuudessaan marttyyrikuoleman. Vasta Kaarle
Suuren aikana f. lopullisesti kukistettiin frankkien
alaisiksi sekä taipuivat kristinuskoon. Heidän
keskuuteensa jäi kuitenkin voimaan paljon
laitoksia muinaisgermaanilaiselta ajalta. Verdunin
sovinnossa 843 f:n maa joutui Lotharille, mutta
tuli sittemmin kuulumaan Saksaan.
Länsifriisin-maa erosi muista f:n alueista Hollannin kreivien
y. m. lääninä, eikä sitä enää luettu f:n maahan.
Muut osat jäivät miltei itsenäisiksi ja
riippumattomiksi sekä lääniherroista että Saksan
valtakunnastakin. Niiden keskuudessa jäivät
muinaisgermaanilaiset laitokset edelleen
voimaan: maa jakaantui suurempiin ja pienempiin
kuntiin; niiden käräjiä johtivat kansan
keskuudestaan valitsemat tuomarit ja puheenjohtajat
(„Spreclier"). 14:nnellä vuosis. f:n keskinäiset
riidat ja lääniherrain hyökkäykset saattoivat
heidän vapautensa vaaraan. Yksityiset
päälliköt ja johtajat anastivat vallan. Kuitenkin vasta
n. 1500:n paikoilla Keskifriisinmaa lopullisesti
menetti vapautensa ja tuli sitten kuulumaan
Habsburg-suvun burgundilaisiin perintömailiin.
Itäfriisinmaassa kotimaiset ruhtinaat pääsivät
valtaan ja saivat 1400-luvulla
valtakunnankrei-vin arvon. Tleidän sukunsa sammui 1744, jolloin
Preussi otti maan haltuunsa.
Groningen-maa-kunta oli kuitenkin tullut Alankomaiden
yhteyteen. ja itäisin osa maasta oli joutunut
Olden-burgin kreiveille. [Blok, ,,Friesland im
Mittel-alter" (1891) ; Heck. „Die altfriesische
Gerichts-verfassung" (1894).] O. R.
Friisin kieli ja kirjallisuus (vrt.
Friisiläiset). Jo 17:nnellä vuosis. Zuiderzeen
länsipuolella asuvat friisiläiset olivat kieleltään
hol-lantilaistuneet ja vain Vriesland-nimisessä
maakunnassa puhutaan Hollannin rajojen sisällä
vielä länsi-friisiläistä murretta. Itä-friisiläinen
murre 011 kuollut muualta paitsi
Schiermon-nikoogin-saarelta Hollannissa ja pieneltä
suoalueelta Olie- ja Marka-jokien ympäriltä länteen
Oldenburgin kaupungista Saksassa. Tavallisesti
„Itäfriisiläiseksi" nimitetty, Oldenburgin
suurherttuakunnassa puhuttu murre on itse asiassa
alasaksalainen murre. Friisin kielen vanhimmat
muistomerkit, friisiläiset lait, ovat ll:nneltä ja
12:nnelta vuosis. Itäfriisiläisten keskuudesta
tunki alasaksankieli friisiläisen kirjakielen
tieltään pois 17:nnellä vuosis. Vaikka Hollannin
friisiläisalueella hollanninkieli on virallisena ja
koulun sekä kirkon kielenä, viljellään
länsifrii-sin kielellä kuitenkin vielä kirjallisuuttakin.
17:nnellä vuosis. käytti tätä kieltä huomattava
kirjailija Gysbert Japicx ja 19:nnellä vuosis. on
länsifriisiläisten keskuudessa vallinnut vilkas
kansallis-kirjallinen elämä, jonka johtajia olivat
vuosisadan puolivälissä kirjailija-veljekset J. H.
ja F. Halbertsma. Etevin uusimmista
friisiläisistä runoilijoista on Fritz Reuteria muistuttava
Waling Dijkstra. J. J. M.
Friisit ks. Friisiläiset.
Friislanti ks. Friesland.
Frikadellit (rausk. fricadelles), „pyörykät’’,
pieniä liha- tai kalapyörylöitä, joita tarjoillaan
liemen kera.
Frikandeau ks. Fricandeau.
Frikassee (ransk. fricassée), „viilokki",
pieniksi palasiksi leikatuista vasikan-, lampaan-,
kanan- y. m. lihasta valmistettu, erilaisilla
kastikkeilla muliennettu ruokalaji. —
Frikassee-rata (ransk. fricasser), tehdä frikasseeta
lihasta.
Frikatiivit ks. Spirantit.
Friktsioni (lat. friciVre = hieroa), kitka (ks. t.).
Frille, suom., alkuansa tansk. aatelissuku.
Eräs Haakon F. oli 1410 tuomarina Halikou
kihlakunnassa, jona sitten pysyi kuolemaansa
asti 1430-luvun loppupuolella. Kun suku
1500-luvun alussa sammui, siirtyi nimi ja vaakuna
nuimisliiton kautta nuoremmalle Frille-suvulle.
1. Krister F. (k. 1472), laamanni,
Haapaniemen herra Kiskossa, oli edellämainitun
Haakon F:n poika ja mainitaan 1457 niiden
suomalaisten aatelismiesten joukossa, jotka Turussa
tunnustavat Kristiern I:n kuninkaaksi. Oli
sitten Halikon tuomarina ja ainakin v:sta 1466
Etelä-Suomen laamannina. Hänen poikansa
kuolivat lapsettomina ja Haapaniemi tuli
noru-suvulle, kun hänen tyttärensä Kristiina oli
naitettu laamanni Klaus Henrikinpoika Hornille.
2. Maunu F. (k. 1508), asemies, oli 1495
piispa Maunu Särkilahden väen päällikkönä
Viipuria puolustamassa venäläisiä vastaan,
mutta joutui veljensä Juhanan kanssa Vatukiven
kahakassa vihollisten vangiksi. Hannu kuningas
määräsi hänet Turun linnanisännäksi ja Sten
Sturen jälleen hallitukseen tultua F. kieltäytyi
antamasta iinnaa hänen käsiinsä, joten se
pitkällisellä piirityksellä oli valloitettava 1502.
Samoin hän 1504 kieltäytyi Svante Sturelle
uskollisuudenvalaa tekemästä. F. teki
testamenttinsa Teijon kartanossa 1508, muistaen siinä
lahjoituksilla Turun tuomiokirkkoa, jonka
„Kaik-kein pyhäin kuorin" määräsi hautapaikaksensa,
kaikkia Suomen luostareita, Halikon, Perniön
ja Kemiön kirkkoja y. m. K. G.
Frimaire [frimä’r] (ransk. frimas, huurre),
..huurrekuukausi", Ranskan vallankumouksen
aikuisen kalenterin kolmas kuukausi
(gregoriaanisen kalenterin 21, 22 tai 23 p. marrask.—20. 21
tai 22 p. jouluk.).
Friman [-1-], Tuomas (1821-86), koulumies
ja kirjailija, syut. Jaakkimassa. Isä,
tilanomistaja Kustaa Friman oli Virosta Pietariin
siirtyneen, entisen orjan, sittemmin kauppiaan poika.
Perheen muutettua Pietariin sai Tuomas
koulutuksensa tässä kaupungissa. Hän tuli 1844
perustetun suomalaisen kirkkokoulun
ensimäi-seksi opettajaksi. Vähän myöhemmin F. tuli
Pietarin heng. seminaarin suomen ja viron
kielen opettajaksi. Hän on kääntänyt suomeksi
kreikkalaisessa jumalanpalveluksessa
käytettäviä venäläisiä, kirjoja, joita sitten on v:sta 1862
viljelty Suomen Karjalan venäläisissä kirkoissa;
onpa hän ollut mukana kääntämässä samoja
kirjoja viroksikin. Hän oli kosketuksissa
suomalaisuuden esitaistelijain Gottlundin ja Juteinin
kanssa. Edellinen toimitti julkisuuteen hänen
kirjoittamansa ,,Tutkintoja Suomen kielestä",
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
