- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1293-1294

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fysikaalinen kemia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1293

Fysikaalinen kemia

—Fysikaalinen laitos

1294

kahden sähkövirran vaikutusta toisiinsa
(elektrodynamiikka). Seebeek keksi (1822)
termo-elektrisiteetin. Gauss ja Weber rakensivat
(1S33) ensimäisen sähkölennättimen
(neulatele-graliu). Se ei kuitenkaan ollut kylliksi
käytännöllinen. Sen sijaan Morse n 1835 keksimä
sähkölennätin on yhä vielä yleisesti käytännössä.
Faraday johtui 1831 tarkoitusperäisten
tutkimustensa kautta induktsionivirtojeu keksimiseen,
jotka tulevat kysymykseen sähkön kaikkein
tärkeimmissä käytännöllisissä sovellutuksissa
(elektrotekniikka). 19:nnellä vuosis. kasvaa yleensä
fysikaalista tiedettä huomattavasti eteenpäin
vieneiden tutkijain lukumäärä hyvin suureksi.
Lämpöopin alalla on tehty huomattavia sekä
kokeellisia että teoreettisia tutkimuksia.
Tärkeimpänä uudistuksena on mainittava mekaanisen
lämpöteorian perustaminen, jonka mukaan lämpö
on kappaleen molekylien värähdysliikettä, eikä
mitään ainetta, kuten ennen luultiin. Mayer
1842 selvästi lausui sen käsityksen, että
mää-rätynsuuruinen mekaaninen työ synnyttää
mää-rätynsuuruiseu lämmönpaljouden ja päinvastoin.
Edelläkävijöinä ovat mainittavat m. m. R u
m-ford (jo 1798) ja Carnot. Lämmön
mekaanisen ekvivalentin määräsi tarkemmin Joule
(1S44-49) y. m. Kaasujen ominaisuuksia
tutkivat perusteellisesti m. m. Clausius ja
M a x w e 11. Andrews kehitti kriitillistä
lämpötilaa koskevan opin (1874). Tuon jo
mekaanisessa lämpöteoriassa esiintyvän niin
sanomattoman tärkeän prinsiipin energian
pysyväi-syydestä (Mayer 1842, Helmholtz 1847) on
myöhempi fysiikan tutkimus osoittanut olevan
kaikkia luonnonilmiöitä koskevan yleisen lain.
Suuri voitto on 19:nnellä vuosis. merkittävä
myös optiikan alalla. Youngin (1802) ja
Fr es n el in (1S15) töiden kautta pääsi
Huyg-hensin jo 1678 laatima undulatsioniteoria (oppi
valon leviämisestä aaltoliikkeenä eetterissä)
voitolle. syrjäyttäen Newtonin emissioniteonan,
joka selittää, että hienoa valoainetta
tavattomalla nopeudella leviää valaisevista kappaleista
avaruuteen ja joka Newtonin auktoriteetin takia
oli jäänyt voimaan tähän asti. Erilaisia
valoilmiöitä on tarkemmin tutkittu. Spektrin
näkyväiset ja näkymättömät (ultrapunaiset ja
ultravioletit) säteet on huomattu kaikki olevan
samaa lajia, jotka eroavat toisistaan vain
aallonpituuksiltaan. Suurenmoisista keksinnöistä on
vielä mainittava valokuvaus (Niepce 1827,
Daguerre 1839 j. n. e.) sekä
spektraali-analyysi (Kirchhoff. Bunsen 1859). Ääniopin
ja fysiologisen optiikan alalla on Helmholtz
(1821-1894) tehnyt perusteellisia ja
laajaperäisiä tutkimuksia. Mekaniikkaa ovat tutkineet
useat eri henkilöt, maanmagnetismia m. m.
Hansteen (1819) ja Gauss (1833) ja tässä
yhteydessä sopii mainita myös ilmasähkö- ja
revontulitutkimukset.

Sähköopin alalla on saatu suuria aikaan.
Sähköilmiöiden teoriaa on tarkemmin tutkittu.
Liittyen Faradayn käsitykseen sähköisten
vaikutusten edentyrnisestä avaruuden läpi väliaineen
välityksellä (ennen näet käsitettiin näitä
ilmiöitä puhtaiksi etäisyysvaikutuksiksi). laati
Maxwell 1873 elektromagneettisen
valoteo-riansa, jonka mukaan valoaallot ovat samaa
luonnetta kuin sähköaallot ja eroavat niistä vain

pienempien aallonpituuksiensa puolesta.
Loistavia sähköaaltojen kokeellisia tutkimuksia
suoritti Hertz (1887), ja niiden kautta pääsi
Maxwellin käsityskanta lopullisesti voitolle,
syrjäyttäen entisen valon kimmoisen
aaltoliiketeo-rian. Elektrokemiallisella alalla on tärkeimpänä
edistysaskeleena mainittava Arrheni uksen
18S7 laatima elektrolyyttinen
dissosiatsionit^o-ria, joka selvittää sähkön kulkua nesteiden läpi.
Rinnan sähköopin teoreettisen osan kehityksen
kanssa kulkee toinen suurenmoinen, sähköopin
teknillisiä sovellutuksia koskeva. Sähköä on
yhä enemmän ruvettu käyttämään eri
tarkoituksiin (,,sähkön aikakausi"), kuten valaistukseen
(Davy 1821. Edison 1880, Nernst 1897),
telefonissa (Bell 1876), kemiallisen teollisuuden
alalla (sähköuunit y. m.), voimanlähteeksi m. m.
liikenteen alalla j. n. e. Langattoman
sähkölennättimen (sähköaaltojen käytännöllinen
sovellutus) keksi Marconi 1897.

Lopuksi on vielä erityisistä huomattavista
säteilylajeista mainittava, että n. s. katodisäteitä
ovat tutkineet m. m. H i 11 o r f f (1869),
Crookes (1879), Lenard (1894). Röntgen keksi
1895 hänen mukaansa nimitettyjen säteiden
merkilliset ominaisuudet. Becquerel-säteet ja
radioaktiiviset aineet keksivät Becquerel (1896)
ja Curie (1898). E. K-n.

Fysikaalinen kemia käsittää ne kemian
tutkimusalat, joissa etupäässä tulee käytäntöön
fysikaalisia tutkimusmenetelmiä, niinkuin
termo-kemian (lämpösuhteet kemiallisissa ilmiöissä),
fotokemian (valon kem. vaikutus) ja
sähkökemian, ja jotka osaksi muodostavat raja-alan
kemian ja fysiikan välillä. F. k:n tulokset ovat
tulleet yhä tärkeämmiksi yleiselle kemialle ja
suuresti vaikuttaneet sen käsityksiin ja
oppeihin. Sen etevimmät kehittäjät viime aikoina
ovat Ostwald, v a n’t Hoff, Arrhenius
ja Nernst. Tärkein aikakauskirja, jossa
tutkimukset tällä alalla julkaistaan, on Ostwaldin
1887 perustama ,,Zeitschrift fiir physikalische
Chemie". Edv. 77;.

Fysikaalinen laitos 1. fyysikumi
yliopistossamme on kehittynyt hyvin vaatimattomasta
alusta; vielä myöhään 1800-luvulla valitettiin
melkein täydellistä kojeiden puutetta. Vasta
viimeisen turkulaisen fysiikanprofessorin,
kuuluisan G. G. Hällströmin edustamana fysiikka
meillä pääsee enemmän itsenäistymään läheten
sitä, mitä me nykyään käsitämme tällä tieteellä.
1800-luvulla vähitellen kartutettua fysikaalista
kalustoa käytettiin, paitsi professorin ja
jonkun harvan tutkijan omiin töihin, yksinomaan
luennoilla havaintovälikappaleena. Vasta Selim
Lemströmin (ks. t.) tultua fysiikan
professoriksi 1878 määrättiin käytännölliset
harjoitus-lvöt pakollisiksi filosofiankandidaattitutkinuon
arvosanoja varten (1880). Paitsi
edellämainittua tutkintoa varten opiskelevia työskentelevät
fysikaalisessa laitoksessa myös lääkeopilliseen
tiedekuntaan pyrkivät ylioppilaat ennen
vaadittua valmistavaa pääsytutkintoa (v:sta 1889)
sekä voimistelunopettajiksi aikovat.
Laitokseen kuuluu myös pieni konepaja. —
Vuosikymmeniä oli n. s. fysikaalisella kalustolla
käytettävänään vain yksi sali ja yksi pieni
huone yliopistorakennuksen ensimäisen
kerroksen eteläpäässä; syksyllä 1880 se prof. Lem-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:26:40 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/2/0691.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free