Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Gneist ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1503
Gnostisismi—Goa
1504
hon gnostilaisuus tahtoi antaa vastauksen, ja
koska se vastauksessaan ensi sijassa viittasi
omistamaansa korkeampaan tietoon (gnösisj, sai
liike gnostilaisuuden nimen.
Gnostilaisuuteen kuuluu mitä kirjavin
lahkojen moninaisuus. Niillä ou kuitenkin seuraavia
yhteisiä piirteitä: 1) Jumala ajatellaan
persoonattomaksi alkuolennoksi, josta lakkaamatta
virtaa a i o n e j a, valo-olentoja; nämät
muodostavat yhteensä valonvaltakunnan (pleeroma). 2)
Tämän vastakohtana on iankaikkinen aine, joka
milloin ajatellaan platonismin mukaan
olemattomaksi, milloin parsilaisuuden mukaan
positiivisesti olevaksi. 3) Nykyinen aistillinen maailma
ajatellaan valon ja pimeyden sekoituksesta
syntyneeksi ja tavallisesti jonkun alemman aionin,
d e m i u r g i n (ks. t.) luomaksi, josta sen
puutteellisuus ou saanut alkunsa. 4) Pelastus
tapahtuu siten, että sielu vapautuu aineen kahleista
ja palaa alkulähteeseensä. 5) Pelastuksen
välittää ihmisille Kristus, eräs korkeimmista
aio-neista, joka valeruumiissa on tullut maailmaan
ja opettanut pelastuksen tien. 6) Pelastuksen
välineenä on osaksi korkeampi tieto (gnösis)
uskontojen salaisuuksista, osaksi ankara
kieltäytyminen aineellisista nautinnoista (askeesi).
Yhteisiä piirteitä kaikille gnostilaisille lahkoille
ovat niinmuodoin emanatsioni-oppi ja dualismi.
Gnostilaisuuteen vivahtavia oppeja vastaan
taistellaan jo useissa U:n T:n kirjoissa
(varsinkin Timoteus- ja Tituskirjeissä).
Gnostilaisuuden varsinaisena kantaisänä pidettiin vanhan
kirkon aikana samarialaista Simon noitaa
(Ap. t. 8 1.). Todennäköistä onkin, että Samaria
sekalaisväestöineen oli tällaiselle
uskounousekoi-tukselle otollinen maaperä. — Noin v:n 100
paikoilla esiintyi Vähässä-Aasiassa gnostilainen
opettaja Cerinthus (ks. t.), jonka kerrotaan
törmänneen yhteen apostoli Johanneksen kanssa.
Aikaisin toisella vuosisadalla esiintyivät o f i i
t-t i e n lukuisat lahkot, jotka omistivat
babylonialaisen ja egyptiläisen mytologian aineksia.
Heidän opeissaan oli käärmeellä (ophis) suuri
merkitys, milloin hyvän ja elämän
(naasse-n it), milloin pahan (Justiuus) edustajana.
Vähitellen he myöskin omaksuivat kaldealaista
astrologiaa (tähtiennustusta) y. m. taikauskoa.
Ofiittilaisesta gnostilaisuudesta on säilynyt
koptilaisessa käännöksessä kirja „Pistis-sophia",
joka kuvaa viisauden lankeemusta, katumusta ja
pelastusta mysteerien kautta.
Vähän myöhempää alkuperää on varsinainen
syyrialainen gnosis, jonka pääedustaja on S
a-t o r n i 1 o s (Saturninus) Antiokiasta keisari
Hadrianuksen ajoilta. Tässä teroitettiin
ankaraa lihankidutusta ja varsinkin kieltäytymistä
lihan syömisestä ja sukupuolielämästä.
Vegeta-riauismi oli tämän suunnan päätunnusmerkkejä.
Päinvastaista menettelyä puolusti
Karpokra-t e s, opettaen, että todellisen gnostilaisen tulee
vapautua kaikista inhimillisistä
ennakkoluuloista ja laeista, ja hänen poikansa E p i p h
a-n e s, joka saarnasi pelastusta lihan vallasta
hillittömäni lihallisten nautintojen kautta
(liberti-nismi).
Aleksandriassa gnostilaisuus kohosi
korkeammalle tasolle. Kreikkalaiseen filosofiaan
liittyminen poisti gnostilaisuudesta taipumuksen
niin hyvin liialliseen asketismiin kuin libertinis-
miin. V:u 125 paikoilla vaikutti täällä
opettajana B a s i 1 i d e s, joka vetosi evankeliseen
salaoppiin, jonka hän muka suullisesti oli
vastaanottanut apostoli Matiakselta. Hän ja hänen
poikansa, Isidorus, julkaisivat teoksia ja hänen
suuntaansa edustavat sekä n. s.
„Pietarin-evan-keliumi" että »egyptiläinen evankeliumi".
Kehittyneimmän muotonsa aleksandrialainen gnosis
saavutti Vale n ti n uksen kautta. M a
r-k i o n i n (ks. t.) opissa gnostilaisuus lähestyi
enemmän evankelista kristinuskoa.
Kirkon oli käytävä ankaraa taistelua
gnostilaisia harhaoppeja vastaan. Kirkkoisien
vastakirjoituksista ovat huomattavimmat
Hippoiytuk-sen ja Irenæuksen kirjat. Seurauksitta ei tämä
taistelu mennyt: guostillista salatraditsionia
vastaan vedottiin piispoihin, joita pidettiin
oikean perintätiedon omistajina, joten piispain
valta kasvoi, niinikään koottiin U:n T:n
oikea-peräiset kirjat gnostilaisten kirjain
vastapainoksi ja oppi määriteltiin apostolisen
uskontunnustuksen lyhyiin lauseisiin; sanalla sanoen:
taistelu gnostilaisuutta vastaan ohjasi kirkon
kehitystä katolisuutta kohti.
Gnostilaiset lahkot olivat yleensä lyhytikäisiä:
useimmat hävisivät kolmannella vuosisadalla.
Ainoa niistä jäljellä oleva on
mandealais-t e n lahko Persiassa, johon kuuluu muutama
satakunta perhettä. Ne luetaan ofiittien
ryhmään ja tunnustavat Johannes Kastajan ainoaksi
totiseksi profeetaksi, jonka vuoksi heitä myös
nimitetään Johanneksen oppilaiksi. [E. H.
Schmidt, „Die Gnosis" I (1903) ; W. Bousset,
„Die Hauptprobleme der Gnosis" (1907).]
E. K-a.
Gnostisismi ks. Gnostilaisuus.
Gnoti seauton [-Ö- -o’n] (kreik.), „tunne
itsesi!" Otsikkokirjoitus Apollonin temppelissä
Delphoissa.
Gnu (Catoblepas gnu), etelä-afrikkal.
antilooppilaji, jonka ulkomuoto muistuttaa yhfaikaa
antilooppia, hevosta ja puhvelia. Hoikat, pitkät
sääret ovat kuin antiloopilla, pitkä, jouhikas
häntä ja pysty harja muistuttavat hevosta, pää
on kuin puhvelin. Otsa on leveä ja vieläkin
leveämmäksi tekevät sen paksujuuriset, ensin
ulospäin, sitten sisäänpäin käyristyneet sarvet.
Leuan alla, etujalkojen välissä ja otsalla on
tuuhea karvatupsu, silmäin ympärillä on kiehkura
jäykkiä, pitkiä ripsiä. Väriltään gnu on
tummanruskea. häntä ja silmäin karvakiehkurat
valkeita. Korkeus häpään kohdalta 1,» m. —
Etelä-Afrikassa elää myös juovikas gnu (C.
tau-rina), joka ou 1,« m korkea, ks. kuvailit. A
n-t i 1 o o p p e j a I, 5. E. W. S.
Go, vanha, kiinalaisten pari vuosituhatta
e. Kr. keksimä lautapeli. Kummallakin
pelaajalla on 180 nappulaa, ja laudassa ruutuja 400.
Joutui v:n 700 tienoilla j. Kr. Japaniin, missä
se kehittyi kansallispeliksi, jonka edistämiseksi
perustettiin erityisiä opistoja. L. P.
Goa /-»-/, Portugalin omistama alue
Etu-Tntian länsi-rannalla; 3,370 km2; 475,513 as.
(1900), joista 615 eurooppalaista, muut
sekarotua, kieli portugalin ja mahratti-kielen
sekoitusta. Rannikko rämeistä, epäterveellistä,
Ghats-vuorten saderikkaat rinteet sensijaan runsaiden
metsien peitossa. Riisi, puuvilla, kookospähkinä,
pippuri ja tupakka viljelyskasveja. Vienti 6,7
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
