Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Goût ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1553
Goüt—Goya
y Lucientes
1554
alkuaan viinikellarin tarjoilija; viinintuntija;
herkkusuu.
Goüt [gü] (ransk., < lat. gustus = maku),
maku. — Chacun a son goüt, kullakin on
oma makunsa. — Guteerata, maistaa,
nauttia, hyväksyä. — Guteerattu, suosittu.
GouVy [guvi’], Louis Théodore
(1822-08), ransk. säveltäjä, Elwart’in oppilas. Hänen
sävellyksissään tuntuu melkoisesti Mendelssohnin
vaikutusta. Parhaat niistä ovat suuria
kuoroteoksia. I. K.
Gowers [gauoz], William Richard (s.
1845), engl. lääkäri, tuli 1870 kliinillisen
lääketieteen professoriksi Lontoon »University
college" opistoon. G. on tullut tunnetuksi
tutkimuksistaan hermoston rakenteen ja
hermotautien, eritoten selkäytimen tautien alalla. Hänen
tärkeimmät teoksensa ovat „Manual and atlas of
medical ophtalmoscopy" (1879), „Diagnosis of
diseases in the spinal chord" ja „Manual of
diseases of the nervous system" (1886-88).
M. O-B.
Govi, G i 1 b e r t o (1826-89), it. fyysikko.
Harjoitettuaan laki- ja luonnontieteellisiä
opintoja G. tuli fysiikan professoriksi ensin
Firen-zeen, sittemmin Torinoon ja Napoliin. G. oli
tuottelias kirjailija, joka julkaisi italian ja
ranskan kielellä etenkin sähköopin alalla tekemiään
tutkimuksia. Hän oli myös Pariisiin
kokoontuneen kansainvälisen metrivaliokunnan jäsen.
U. S: n.
Goya y Lucientes [göija i lupie’ntes],
Francisco J o s é de (1746-1828), esp. taidemaalari
ja radeeraaja. Espanjan kolmas suuri, aito
kansallinen taiteilijamestari Velasquezin ja Murillon
rinnalla. Oli aragonialaisen talonpojan poika.
Nuoruus seikkailurikasta ja täynnä intohimoista
rajuutta. Opiskeltuaan ensin maalausta
Zarago-zassa G. pakeni Madridiin tullen taidemaalari
Fr. Bayeu’n oppilaaksi, karkasi sitten Roomaan
ja palasi 1774 Madridiin, jossa jonkun aikaa oli
R. Mengsin johdon alaisena ja sai vaikutusta
Tiepololta, pääsi pian hovin suosioon, nimitettiin
1795 San Fernando akatemian johtajaksi sekä
1799 hovimaalariksi. 1820-luvulla G. muutti
Ranskaan ja kuoli Bordeaux’ssa. Jo poikana
sanotaan G: n maalanneen freskoja kotikylänsä
kirkkoon, ja myöhemmin hän, vaikka
uskonnollisuus oli hänen luonteelleen aivan vieras, teki
alttaritauluja ja tekniikaltaan oivallisia
freskomaa-lauksia esim. Zaragozan, Sevillan ja Madridin
(S. Antonio del Florida) kirkkoihin. Aikansa
elämää esittävillä, rokokon sirostelevaan henkeen
maalaamillaan gobeliinikartongeilla (aletut 1776,
Madridin Prado-museossa) G. ensiksi tuli
kuuluisaksi, ja senjälkeen hänen tuotantonsa kasvoi
tavattoman laajaksi. G. maalasi maisemia,
realistisia laatukuvia kansanelämästä
(juhlakulkueita, katu-, rosvo- ja hulluinhuonekohtauksia,
härkätaisteluja, teloituksia y. m.), naismalleja
(puettu ja alaston „Maija", Madridin
akatemiassa), koristeellisia ja haavemaisia
seinämaalauksia ja sadoittain muotokuvia, jotka m. m.
esittävät Kaarle III:n, Kaarle IV:n ja
Ferdinand VII:n hovipiiriä ja ylhäisöä ja ovat
hämmästyttävän suorasukaisia, milloin syvällä
harrastuksella tehtyjä nerokkaita
luonteenkuvauksia, milloin virallisen kylmiä,
välinpitämättömästi käsiteltyjä tai osoittaen taiteilijan ilmeistä
Goya y Lucientes. Teloitus v. 1808. Maalaus
Madridin Prado-museossa.
halveksuntaa kuvattaviaan kohtaan. G:n
kivu-loisuus ja ikää myöten paheneva kuurous sai
hänet yhä enemmän syventymään harvinaisen
rikkaaseen mielikuvitusmaailmaansa, jota hän
ennenkaikkea tulkitsi nykyään erityisesti
kuuluisissa akvatinta-radeerauksissaan. Sarjassa
„Caprichos" (mielenjohteita, 1803) nähdään
uudelleen esitettyinä 1500- ja 1600-lukujen
noita-kuvat ja 1600-luvun lääkärinivailu, valistus- ja
vallankumousajan epäilyksen ja uhman henki
ilmenee siinä kirkollisten, valtiollisten ja
yhteiskuntaolojen ruoskimisena ja 1800-luvun
romantiikka tulee esiin jääkylmänä pilkkanauruna
naisten uskottomuudelle ja rahanalttiudelle.
Ranskalaisten hyökkäystä Espanjaan 1808 G.
kuvaa (paitsi mieltäjärkyttävissä maalauksissa)
radeeraussarjassa „Desastres de la guerra"
(sodan onnettomuuksia), jossa G:n peri-kansallinen
viettymys synkkään ja kamalaan ilmenee mitä
kaameimmassa muodossaan, samoinkuin hän
härkätaisteluradeerauksissaan (,,Tauromaquia")
ilmaisee puhdasveristä espanjalaisluonnettaan.
Tämän lisäksi G. on radeerannut
kauhutunnel-maisen sarjan unennäöistä („Suenos") ja
arvoituksellisia sananlaskukuvia (,,Proverbios") sekä
tehnyt joukon kivipainoksia.
G., jota on sanottu vanhoista mestareista
viimeiseksi ja uudenaikaisista ensimäiseksi, oli
omituinen, taiteessaan varsin epätasainen,
hillittömän yksilöllinen nero. Paitsi luontoa sanoi G.
varsinaisiksi opettajikseen Rembrandtia ja
Ve-lasquezia, jonka muotokuvamaalauksista hän teki
radeerausjäljennöksiä ja jonka värinvalintaa hän
yleensä noudattaa. Hänen maalauksensa ovat
vuoroin sovinnaisen tarkkoja, vuoroin
voimakkaan leveäpiirteisiä, usein summittaisia,
luonnos-maisesti tehtyjä ja täynnä kuohuvan
persoonallista elämää. Puhtaasti maalauksellisen
värivai-kutuksen, ilman ja valon, ihmisvilinän ja
liikunnon esittäjänä G. on impressionismin
edelläkävijä. Taiteen omaperäisimpiin tuotteisiin
kuuluvat hänen radeerauksensa, joissa hän
mestarillisen yksinkertaisesti ja varmasti on saanut
esiin olennaiset piirteet. Hän päästää niissä
valloilleen säälimättömän halunsa kuvata ihmisten
pikkumaisuutta, tyhmyyttä, hulluutta,
veren-himoa ja kuvata ,,helvetin kummitukset
tanssimaan velhotanssiaan ihanteiden haudalla". Kai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
