Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Grum-Gržimailo ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1625
Grum-Grzimailo—Grundtvig
1626
ninkaille pestaamiensa palkkasoturijoukkojen
johtajana hautoi kumouksellisia tuumia, milloin
valmistellen hyökkäystä Tanskaa ja Saksin
vaaliruhtinasta Augustia vastaan, anastaakseen
Fredrik II:n kruunun Holsteinin herttualle
Aadolfille ja vaaliruhtinaan maat ja arvon Saksin
Juhana Fredrikille, milloin suunnitellen suurta
ruotsalais-lotriugenilais-saksilaista liittoa, jonka
sotapäällikkönä G. olisi sekä Saksassa että
Pohjoismaissa toimeenpaneva kumoukselliset
laskelmansa. Saksassa G. varsinkin on tunnettu n. s.
„G:n selkkausten" johdosta. Hän kävi
lep-pymätöntä taistelua Würzbuxgin piispoja
vas-taan, jotka olivat riistäneet hänen
periutötiluk-sensa. Kun muuan näitä piispoja 1558
murhattiin, syytettiin G:ia murhan aiheuttamisesta, ja
kun hän 15C2 oli suunnitellut murhayritystä
keisaria vastaan sekä 1563 asevoimin valloitti ja
ryösti TVUrzburgin kaupungin, julistettiin hän
rauhanrikkojana valtiopannaan, jonka
julistuksen Maksim iliau II 1566 uusi, uskoeu Saksin
vaaliruhtinaalle G:n rankaisemisen.
Kapinallisten joukkojensa pettämänä G., kauan
puolustau-duttuaan, 1567 joutui vaaliruhtinaan käsiin ja
silvottiin kuoliaaksi. -Iskm-.
Grum-Grzimailo [-a’i-], Grigori (s. 1860),
ven. tutkimusmatkailija. Vv. 1884-90,
lukuunottamatta vuotta 1888, häu teki retkiä
Keski-Aasiaau, tehden tutkimuksia Pamirissa,
Bukha-rassa, Tien Sauilla, Kuku-Nor-alueella y. m.
Tulokset ovat arvokkaita ja monipuolisia, koskien
maantiedettä ja sen haaroja, kasvi-, eläin- y. m.
tieteitä. Tutkimuksistaan hän on tehnyt selkoa
useissa matkakertomuksissa ja kirjoituksissa.
E. E. E.
Grundtvig. 1. Nikolai Frederik
Severin G. (1783-1872), tanskalainen pappi,
runoilija ja historioitsija,
synt. Udbyu
pappilassa 8 p. syysk. 1783.
Tässä isänsä
pappilassa häntä 9 vuoden
ikään asti kasvatettiin,
mutta sen jälkeen hän
15 ikävuoteensa asti
sai kotiopetusta erään
juutinmaalaisen papiu
luona. Jo lapsena hän
täytti
mielikuvituksensa historiallisilla
kertomuksilla ja
mui-naistariuoilla. Hänen
vanha
lapsenhoitajansa herätti hartaalla
veisuullaan hänessä
pysyvän rakkauden kansanomaisiin virsiin.
Tanskan luonto ja kansanelämä vaikuttivat
nuorukaiseen elävästi. Kotiopetusta saatuaau G.
vain pari vuotta kävi oppikoulua, mutta ehti
siinä saada elinajakseen vastenmielisyyden
oppi-koulujärjestelmää ja latinanlukua vastaan, joten
hän tultuaan 1800 ylioppilaaksi tunsi itsensä
varsin haluttomaksi silloisiin
yliopisto-opintoihin. Lapsuudenuskonsakiu G. oli menettänyt,
mutta ryhtyi kuitenkin vanhempiensa
toivomuksen mukaau jumaluusoppia lukemaan. Ainoa
yii-opistonopettaja, jonka luennoista hän välitti, oli
hänen serkkunsa, Schelliugin filosofiaa
harrastava Steffens. G. ei ainoastaan ihaillut tämän
N". F. S. Grundtvig.
miehen puhujataitoa, vaan pani myös
ihmetyksellä merkille, että Steffens vastoin ajan
järkels-oppista henkeä kunnioituksella asetti Kristuksen
maailmanhistorian keskukseksi ja hyläten
silloiset muotiruiioilijat osoitti Shakespearen ja
Goethen tosirunoilijoiksi. Suoritettuaan 1803
juma-luusopiu tutkintonsa G. 1805-08 joutui ankaraan
murrostilaan. Lähimpäuä aiheena oli toivoton
rakkaus sen herraskartanon rouvaan, jossa hän
oleskeli kotiopettajana. Sisällisesti
nöyryytettynä liäu jäunittäytyi henkiseen taisteluun ja
toimintaan. Tutkien Shakespearen, Goetheu,
Schillerin, Oehlenschlägerin y. m. runoutta,
pohjoismaista sankarirunoutta ja jumalaistarustoa
sekä J. G. Fichten ja Schellingin filosofiaa hän
tunsi henkensä kohoavan. Hänen isänmaansa
silloiset sotaonnettomuudet koskivat häneen syvästi,
ja harmistuneena siitä, etteivät nekään voineet
pääkaupungin huvitteluhalua hillitä, hän ensi
kerran astui runoilijana julkisuuteen
rankaisu-runollaan „Naamiohuvit Tanskassa". Tultuaan
1808 Kööpenhaminaan historian opettajaksi G.
herätti suurta huomiota pohjoismaista mytologiaa
selvittävillä tutkimuksillaan („Nordeus
mytologi"). Samalta alalta hän sai aiheita
suurisuuntaisiin runoteoksiin („Optriu af ka-mpelivets
un-dergang i Nord", 1809), joissa hän erittäinkin
kuvasi kristinuskon ja pohjoismaisen
pakanaus-kon välistä taistelua ja „sankarielämän
perikatoa". Lupaavalta kirjailijauraltaan G. suostui
ajaksi luopumaan ruvetakseen raihnaisen isänsä
apulaispapiksi. Hän piti papinkokelassaarnan,
jossa hän asetti kysymyksen, „Miksi on Herran
sana hävinnyt hänen huoneestaan?" Kun G.
saarnan julkaisi 1810, herätti siinä lausuttu ankara
arvostelu kirkossa vallitsevasta järkiuskoisesta
hengestä kiivasta paheksumista papiston taholta
ja G. tuomittiin virallisesti nuhdeltavaksi. G:n
harmi järkiuskoa kohtaan kiihtyi, ja kun hän
puoli vuotta myöhemmin sattui lukemaan eräästä
historiallisesta teoksesta halveksivan lauseen
kristinuskosta, syntyi hänessä voimakas into nousta
kansalliseksi uskonpuhdistajaksi. Häueu
mielensä ankara kuohunta sai häuet hermosairaaksi.
Toinnuttuaan G. 1811 tuli isänsä apupapiksi.
Taisteluintoisena hän 1812 julkaisi omituisen
katsauksen maailmanhistoriaan („Verdeus
krö-nike"), jossa hän omaa aikaansa ja sen
henkilöitä arvostelee erittäin ankarasti ja osittain
sangen yksipuolisesti, johtavan aatteensa valossa:
raamatullinen Kristus 011 historian keskus. Isän
kuoltua 1813 G. muutti takaisin
Kööpenhaminaan, jossa hän saaden 8 vuotta odottaa
vakinaista papinvirkaa, toimi erinomaisen
tuotteliaana uskonnollisena ja tieteellisenä kirjailijana
sekä runoilijana (..Roskilde rim", 1814,
„Ros-kilde saga", ..Kvædlinger", 1815; aikakauskirja
..Danevirke" 1816-19). Kirjailijatoimessaan G.
oli toiselta puolen kansallisesti innostunut
pohjoismaiseen sankariaikaan ja pyrki tekemään
sen ihanteet eläviksi kansansa tietoisuudessa
sekä alkuperäisillä runoteoksilla että vanhojen
historiallisten kronikkojen ja sankarilaulujen
käännöksillä („Saxo", ..Snorre", ..Bjovulf-laulu"),
joissa hän pyrki käyttämään omituista
rahvaanomaista kieltä. Toiselta puolen G. kirjailijana
taisteli sen käsityksen puolesta, mikä hänellä oli
kristinuskon yksinomaisesta arvosta. Noin v:sta
1825 hänen uskonnolliset aatteensa rupesivat ki-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
