Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hallberg ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
33
Hallberg—Haller
34
Korvausta suoritettiin kesän ajaksi otetuissa
vakuutuksissa niistä vahingoista, joita halla oli
kesäviljalle aiheuttanut tähkälletulon jälkeen,
mutta ennen määrättyä, eri lääneissä eri aikoina
sattuvaa, säännönmukaista elonkorjuupäivää
vastaavaksi laskettua n. s. hallapäivää. Tupakan
ja puutarhakasvien suhteen olivat erityiset
ehdot voimassa. Vakuutusmaksujen suuruuden
määräämiseksi jaettiin vakuutettu vilja eri
vastuuluokkiin kasvamisinaan aseman ja
hallan-arkuuden mukaan. Jos jonkun vuoden vahingot
olivat niin suuret, ettei niitä sääntöjen
määräämillä jälkimaksuilla olisi voitu korvata,
alennettiin korvausmääriä. Yhtiön toiminta ei
kuitenkaan menestynyt. Vakuutuskanta ei koskaan
noussut paljoa yli 3 miljoonan kruunun ja
vahingonkorvausten määrä oli verrattain suuri.
Kuu yhtiö ei saanut syntyneiden tappioiden
peittämiseksi pyytämäänsä avustusta valtiolta,
ja vakuutuskanta lopulta väheni alle sääntöjen
edellyttämän määrän, oli yhtiön toiminta 1909
lakkautettava ja yhtiö asetettava suoritustilaan.
77. 77.
Hallberg, Emil Fredrik Mauritz
(s. 1851), liikemies, perusti 1877 Hj. Schildtiu
kanssa toiminimen Schildt & Hallberg ja
on ottanut osaa useiden muidenkin suurten
liikeyritysten perustamiseen ja johtamiseen;
valittiin 18S8 suom. kauppavaltuuskunnan
puheenjohtajaksi ; v:sta 1882 lähtien ollut useimmilla
valtiopäivillä; jäsenenä useissa komiteoissa,
m. m. siinä, joka 1895 asetettiin laatimaan uutta
liikennesääntöä ja liikennetaksaa, ja sam. v.
esi-kaupunkikomiteassa. H. on myöskin harras
rahojen ja mitalien kokooja ja on julkaissut
teoksen „Minnespenningar öfver enskilda personer
födda eller verksamma i Finland" (1906).
Halle (H. an der Saale), kaupunki ja
itsenäinen kaupunkipiirikunta Preussissa
Merseburgin hallitusalueessa (Sachsenissa), Saale-joen
ja Berliini-Frankfurtin radan varrella; 169,916 as.
(1905). H. on muodostunut varsinaisesta, Saalen
oikealla rannalla sijaitsevasta vanhasta
kaupungista ja seitsemästä etukaupungista, jotka vasta
1817 yhdistettiin siihen. Puistot ja istutukset
erottavat vanhan kaupungin näistä. Keskellä
kaupunkia sijaitsee muhkea tori Marktplatz,
jonka varrella on Marian kirkko, raatihuone ja
itse torilla punainen torni, Rolandin kuva ja
Händelin patsas. Lähellä puistoja kohoavat
yliopisto, teatteri, sekä Francken laitokset (ks.
Francke, A. H.). Länsiosassa n. s.
Mlihlgra-benin luona ovat tuomiokirkko ja Moritzburgin
linnan rauniot. Etukaupungeissa sijaitsevat
in. m. rikas yliopiston kirjasto (246,000 nidettä)
ja maataloudellinen laitos. — H. harjoittaa
huomattavaa kone-, rautatavara- sekä
kutomateolli-suutta; merkillinen on myös ikivanha
suolateol-lisuus, jota harjoittaa erityinen, puvultaan ja
tavoiltaan ympäristöstään eroava ammattikunta,
n. s. h a 11 o r i t. Kauppaa (koneita,
ruokatarpeita, viljaa ja kirjoja) tukevat kauppakamari
ja useat pankit. Eri suuntiin kulkevat rautatiet
ja purjehduskelpoinen Saale-joki ovat tehneet
H:sta tärkeän liikekeskuksen. —
Sivistyslaitoksista ovat, paitsi yliopistoa (lähes 2,400 yliopp.
1907), mainittavat useat koulut ja tieteelliset
seurat. — Läheisyydessä ovat Wittekind y. m.
kylpypaikat suolalähteineen. — H:n
suolaläh-2. III. Painettu 10.
teitä käyttivät jo kelttiläiset; nimi on
kelttiläinen sana (merkitsee suolaa). H. mainitaan
asiakirjoissa ensikerran 1064. Keskiajalla oli
paljon riitoja H:n porvarein ja kaupungin herrojen,
Magdeburgin arkkipiispain välillä. Westfalenin
rauhassa 1648 H. tuli Brandenburgille, joutui
1807 Westfalenin kuningaskunnalle mutta
yhdistettiin 1813 jälleen Preussiin. W. 8-m. G. R.
Halle [ale’], Sir Charles (1819-95), oik.
Halle, saks. pianisti ja orkesterinjohtaja. Toimi
1836-48 Pariisissa piano-opettajana ja pani
toimeen arvokkaita kamarimusiikki-iltoja. Siirtyi
1850 Manchesteriin kapellimestariksi ja perusti
sinne 1857 oman orkesterin (,,Ch. H:s Orchestra").
Seu ohella hän otti tehokkaasti osaa myös
Lontoon musiikkielämään. 7. Tv.
Halleluja (hepr. hallelü jåh = „ylistäkää
nor-raa"). 1. Liturginen ylistyslaulu, joka jo
vanhimpina aikoina kuului juutalaisten
jumalanpalvelukseen, osittain pappien ja leviittojen (2
Aikak. 2930; Esr. 310 ja seur.; Neh. 1221), osittain
seurakunnan esittämänä (Ps. 1064s). Erittäin
passah-juhlassa oli laulettava „suuri Hallel" (Ps.
112-117). Alusta pitäen H. on sisältynyt
myöskin kristillisen seurakunnan
jumalanpalvelukseen, josta vanhimpana todistuksena on
Ilmesty sk. 19J-8. Ar. 77.
2. Mus., graduaaliin (ks. t.) liittyvä
liturgi-uen laulu. Alkuaan se on luultavasti ollut
pelkästään seurakunnan yksinkertaisena
kerto-säkeenä, joka juhlapäivinä laulettiin kanttorin
esittämän graduaalin jälkeen. Mutta kun H.
siirtyi solistin esitettäväksi, muuttuivat sen
sävelmät runsaiksi riemuliverryksiksi (jubilus,
ju-bilatio). Sittemmin laulu muodostui solistin ja
kuoron vuorotteluksi, jolloin mukaan sovitettiin
joku psalmisäe. (Soi.: Halleluja. Kuoro:
Halleluja. Soi.: Psalmisäe. Kuoro: Halleluja.) 7. K.
Hallen, Johan Andreas (s. 1846), ruots.
säveltäjä, Reinecken, Rheiribergerin ja Rietzin
oppilas. H. toimi 1872-78 ja 1883-84
orkesterinjohtajana Gööteporissa ja 1884-95 Tukholmassa,
jossa hän v:sta 1892 oli oopperakapellimestarina.
V. 1902 hän siirtyi Malmön kaupunkiin,
etelä-Ruotsin filharmonisen seuran johtajaksi.
Sävellyksissään hän on pääasiassa seurannut
Wague-rin ja Lisztin jälkiä. 7. K.
Hallenberg,’ J o n a s (1748-1834), ruots.
historiantutkija, oli talonpoikaisista vanhemmista
syntynyt, tuli 1771 ylioppilaaksi Upsalassa, 1776
maisteriksi, sittemmin historian dosentiksi,
mutta siirtyi historian professorinviran
täyttämisessä syrjäytettynä valtionarkistoon,
nimitettiin 1784 valtakunnan historiografiksi ja 1802
kunink. rahakokoelman hoitajaksi. H. oli
erittäin syväoppinen ja ansiokas historiantutkija,
mutta ei saanut yleisöltä sitä tunnustusta, minkä
olisi ansainnut. Hänen pääteoksensa on tärkeä
„Svea Rikes historia under konung Gustaf Adolf
den stores regering" (5 os., 1790-96. käsittävä
Kustaa Aadolfin hallituksen alkupuolen) ;
arvokkaita ovat myöskin „Historisk afhandling om
mynt och varors värde i Sverige under Gustaf
T:s regering" (1798) ja „Anmärkningar öfver
Sven Lagerbring* Svea Rikes historia" (2 os.,
1819-22) : rahatutkimuksen alalla H. julkaisi
m. m. „Collectio nummorum Cuficorum" (1800).
K. G.
Haller, Albrecht von (1708-77), sveitsil.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
