Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hanswurst ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
119
Happamet lähteet—Haraaminen
120
toksi, jolloin ei ollut aikaa antaa taikinan nousta
(2 Moos. 12ls-3o; 23^: 348; 3 Moos. 23,; 5 Moos.
16g). Myöskin passah-lammasta syötäessä (2
Moos. 12s) ja uhreissa (2 Moos. 23l8) oli
käytettävä happamatonta leipää. — Samoin tuli
babylonialaisilla leivän, joka jumalille uhrattiin, olla
makeaa. Ar. H.
Happamet lähteet, happolähteet. ks.
Happovesi.
Happamet oksidit = happoanhydridit. ks.
Hapot.
Happi, kem. alkuaine, vapaassa muodossa
kaasumainen (happikaasu), aineosa ilmassa.
Kem. merkki 0 (oxygenium), at. p. 16. Sen
keksi v. 1771 t. 1772 ruots. Scheele ja riippumatta
hänestä v. 1774 engl. Priestly. Sitä nimitettiin
alussa tuli-ilmaksi ja elonilmaksi. Lavoisier
antoi sille nimen oxygenium (happoasynnvttävä),
josta saks. Sauerstoff, ruots. syre ja suom. happi
johtuvat. Lavoisier otaksui nim., että tämä
alkuaine oli aineosana kaikissa hapoissa ja syynä
niiden happamuuteen (ks. Hapot). Hapen löytö
aiheutti täydellisen mullistukseu kem.
katsantokannassa. Palamis- ja sen yhteydessä olevat
ilmiöt saivat nyt oikean selityksensä; entinen
vallalla oleva flogistonteoria (ks. Flogiston)
näyttäytyi vääräksi. — H. on enin levinnyt
alkuaine luonnossa. Paitsi ilmassa, joka on happi- ja
typpikaasujen seos (ks. Ilma), on sitä
yhdistettynä vedyn kanssa vedessä (89 % tämän painosta
on happea), melkein kaikissa vuorilajeja
muodostavissa mineraaleissa ja orgaanisissa aineissa
hiileen, vetyyn ja tvppeen yhtyneenä. Vapaata
puhdasta happikaasua valmistetaan paraiteu
muutamista happirikkaista aineista, esim.
kalium-kloraatin ja ruunikiven seoksesta,
kuumentamalla. H:kaasun tehdasmainen valmistus
perustuu siihen, että ilman happi määrätyssä
lämpöasteessa yhtyy esim. bariumoksidiin, muodostaen
bariumsuperoksidia, josta taas korkeammassa
lämpömäärässä happi eroaa. Kaupassa kaasu on
saatavissa tiivistettynä rautasilintereissä.
H.-kaasu on väritön ja hajuton, sen om. p. ilmaan
verrattuna on 1,045. Noin —140°:ssa voi
happikaasua jokseenkin helposti tiivistää nesteeksi,
jonka kiehumap. on — 182,5°. Veteen h.-kaasu
liukenee vain vähissä määrin, kuitenkin
helpommin kuin typpikaasu, jonkatähden ilma, joka ou
liuotettuna veteen, on happirikkaampi kuin
tavallinen ilma, seikka, jolla on suuri merkitys
vesieläimille. — Melkein kaikki aineet yhtyvät
happeen, ja siitä riippuu niiden palavaisuus.
Muutamat yhtyvät siihen jo tavallisessa
lämmössä, useimmat vasta korkeimmissa
lämpötiloissa. Yhtymisessä kehittyy lämpöä, usein
niin runsaasti, että tuli-ilmiö (hehkuminen,
liekki) esiintyy (ks. Palaminen). Palavat
aineet syttyvät helpommin ja palavat paljoa
kiivaammin puhtaassa happikaasussa kuin ilmassa,
josta *ls on typpikaasua. Alkuaineiden
h.-yhdistyksiä sanotaan oksideiksi (ks. Oksidi).
H.-kaasu on välttämätön orgaaniselle elämälle.
Eläinten hengityksessä happikaasu yhtyy vere n
ja vaikuttaa siinä olevien hiiliaineiden
hapettumisen hiilidioksidiksi ja vedeksi, jolloin energia
(lämpö) vapautuu (ks. Hengitys). — H.-kaasu
muuttuu erityisissä oloissa omituiseksi muodoksi,
jota sanotaan otsoniksi (ks. t.). Edv. Hj.
Happihapot ks. Hapot.
Happisuolat ks. Suolat.
Happoanhydridi ks. Hapot ja A n h y
d-r i d i.
Happofuksiini ks. Rosaniliini.
Happokelta, atsoväriaine, liukeneva pulveri,
värjää villaa ja silkkiä happamassa huuhteessa
keltaiseksi. H:sta valmistetaan
disatsoväri-aineita.
Happomarjapensas ks. B e r b e r i s.
Happomarjaruoste ks. Ruostesienet.
Happoruskea, eräitä atsoväriaineita, joita
käytetään villan värjäyksessä.
Happovesi, happolähde (= ruots.
sur-brunn), kivennäisvesi, joka sisältää runsaasti
hiilihappoa.
Happovihreä, tervaväriaine, vedessä liukeneva
pulveri, käytetään villan ja silkin värjäykseen.
Hapsal ks. H a a p s a 1 o.
Hapsenkakkiaiset (Cerambycidae) ovat isoja,
enimmäkseen hyvin komeita, hoikkia
kovakuoriaisia, joiden tuntosarvet ovat pitkiä,
rihma-tai sukaniaisia ja kaikki nilkat 4 nivelisiä,
kolmas nivel liuskainen. Useimmat saavat aikaan
narisevan äänen hieromalla keskiruumiin
etumaista ja keskimäistä rengasta vastakkain.
Täysimuotoisina toiset elävät kannoilla, hirsillä ja
uusien rakennusten seinillä, toiset
sarjakukkaisten v. m. kasvien kukilla (esim. suku Leptura).
Toukat, jotka ovat jalattomia tai hyvin
lyhytjalkaisia, paksuja, etuosa litteähkö, elävät
kasveissa, enimmäkseen puussa, johon kaivavat
kävtäviään. H:ia tavataan monta tuhatta eri
lajia, joista useimmat ovat kotoisin troopillisista
maista. Suurimpia ja komeimpia on mustan,
punaisen ja harmaan kirjava brasilialainen
Acrocinus longimanus, jonka ruumis on 5-7 cm
pitkä ja jonka eturaajat voivat tulla aina 15 cm
pitkiksi. Suomessa 83 lajia. Niistä on suurin
Prionus coriarius (35 mm pitkä) ja pitkäsarvisin
Lamia cedilis 1. „sarvijaakko". Yleisimmin
tunnettuja on myös „papintappaja" CaUidium
vio-laceum. ks. kuvaliitettä Kovakuoriaiset.
U. 8-s.
Hapsijuuret, rhizoidit, sammaleilla, sanik
kaisten alkeisvarsikoilla sekä eräillä levillä
esiintyvät, yksinäisestä lieriömäisestä solusta tai
solu-rivistä muodostuneet hapsimaiset elimet, jotka
näillä kasveilla toimttavat juuren tehtäviä.
Yksisoluiset h. eroavat tavallisesta juurihapsesta
vain tvvessä olevan poikkiseinän puolesta.
(J. A. W.)
Hapteerit (kreik. haptein = kiinnittää),
kasvit., levy- tai sormimaisia elimiä, joiden avulla
kasvit saattavat kiinnittyä aivan sileä- ia
kovapintaiseen alustaan. Levymäinen hapteeri on
esim. kivillä kasvavilla levillä, kuten hauralla
(Fucus); sormimaisia ovat muratin
kiipimä-juuret. (J. A. ~W.)
Hara, kaskenviljelystyöase, tihoäoksaisesta
kuusesta valmistettu, oksat työtätekevinä osina,
runko veto-osana; tehtiin vanhempina aikoina
yhdestä puusta käsiaseeksi, josta sitten
muodostui useammasta tämäntapaisesta kappaleesta
yhdistetty juhtavetoa varten sovitettu risukarhi
(ks. t.), joka muutamissa seuduin on säilyttänyt
alkuperäisen nimensä; myöskin palohara
kaskihara, kynsihara j. n. e.
Haraaminen, haralla (ks. t.) eli risukarhilla
äestäminen eli karhitseminen. Kävtetään nv-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
