Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus / 139-140 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Harnack ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Harpignies—Harraslanka

140

Harpignies [arpinji’], Henri (s. 1819), ransk.
maisemamaalari. Daubignyn ja Corot’n
maisema-maalaussuunnan voimakkaimpia edustajia,
öljy- ja vesivärikuvia Ranskasta ja Italiasta. E. R-r.

Harpokrates [-kra’tes], lapseksi kuvattu
egyptiläisen H o r jumalan
kreikkalainen nimi (< egypt. Harpekhrat = Hor lapsi), ks.
H o r, H o r o s.

6 JALK.

Harppari, pituusmittauksessa
käytetty työkalu, kokoonpantu
kahdesta kulmittain asetetusta
seipäästä, joita yhdistää
poikkipuu ja joiden kärkien väli on
6 jalk. (1 syli). K. S. K.

Kuva 1.

Kuva 2.

Kuva 3.

Harppi, ympyränkaarien piirto- sekä
suoraviivaisten etäisyyksien mittauskoje. Molempiin
näihin tarkoituksiin käytetään
kärkiharppia (kuva 1). Länkiharpilla (kuva 2)
mitataan ulkopuolisia, varsinkin liereiden
kappaleiden läpimittoja; jalkaharpilla (kuva 3)
taasen mitataan aukkojen suuruutta.
Tankoharpissa on tanko, jota pitkin piirtokärkiä
voidaan siirrellä; sitä käytetään etupäässä
suurien ympyröiden piirtämiseen.
Nollaharpilla piirretään hyvin pieniä ympyröitä. —
ks. Harppilaatikko. V. V-la.

Harppilaatikko, laatikko, joka sisältää
geometrisiin konstruktsioneihin eli viivapiirustukseen
tarvittavat kojeet, kuten harpit, vetokynät y. m.

Harpunsoittaja. Egyptiläisestä kuningashaudasta.

Harppu, kielisoittimista kaikkein vanhimpia;
tavataan muinaisegyptiläisissä kuvissa jotenkin
nykyisessä muodossaan. Käsin tahi näppäimellä
soitettavista soittimista h. on suurin.
Kelttiläisillä h. on ollut kansallissoittimena.
Taidesoittimeksi se pääsi kehittymään vasta sitten, kun sen
kielet voitiin saada pedaalien avulla
kromaattisesti korotettaviksi (1720). Erardin keksintö
(ks. t.) saattoi 100 vuotta myöhemmin harpun
sen lopulliseen täysikuntoisuuteen, ja nykyään
sitä yleisesti käytetään konsertti- ja
teatteri-orkestereissa. Sen vaikutus on satumaisen hieno
ja runollinen; yhtyneenä huilusäveliin se
aikaansaa hopeanheleän sointivärin. I. K.

Harpuuni ks. Heittoaseet.

Harpyia.

Harpyia (Harpyia destructor), kotkien
heimoon kuuluva Etelä- ja Keski-Ameriikassa elävä
petolintu. Karkea rakenne,
suuri pää ja erinomaisen
vahva, käyrä nokka, vahvat
jalat, suurine, hyvin
paksuine ja koukistuneine
kynsineen, lyhyet siivet ja vahva,
pehmeä höyhenpeite ovat
h:lle ominaisia. Pään ja
kaulan höyhenet ovat
harmaita, pitkät niskahöyhenet,
jotka lintu voi kohottaa
tupsuksi, selkä, siivet, pyrstö,
ylärinta ja sivut
mustanharmaat, ruumiin alapuolet
valkoiset. Asuen enimmäkseen
vesistöjen luona tämä
saaliinhimoinen, lähes 1 m:n
pituinen petolintu on kaikkien
pienempien eläinten kauhistuksena ja
kotieläintenkin paha vihollinen. Intiaanit pitävät h:n
höyheniä koristuksina suuressa arvossa,
kasvattavatpa usein niiden saantia varten nuoria lintuja.

E. S.

Harpyiat (kreik. harpyiai), kreik. tarustossa
kuoleman haltijattaria, jotka myrskytuulen
tavoin äkkiä tempaavat pois ihmisiä.
Sankarirunoudessa ne joskus esiintyvät tuulispäinä,
joskus niitä näkyy kuvaillun tammoiksi, jotka
tuulten hedelmöittäminä synnyttävät nopeita varsoja.
Useimmin heitä kuitenkin kuvailtiin
käyräkyntisiksi siivekkäiksi naisiksi taikkapa linnuiksi,
joilla on naisen pää. Argonauttien tarustossa ne
ryöstävät ja tahraavat Phineuksen (ks. t.)
ravintoa, kunnes Phineuksen langot, Boreas
tuulen siivekkäät pojat, karkoittavat ne. Tämän
piirteen on Vergilius Æneis runoelmassaan
jäljentänyt. O. E. T.

Harraden [hārədən], Beatrice (s. 1864),
engl. romaaninkirjoittaja, kirjailijatar, jolla on
huomattava taipumus hienoon psykologiseen
analyysiin. H:n huomattavimmat teokset ovat
suuren menestyksen saavuttanut, nähtyjen
tapahtumain pohjalle perustuva liikuttava
rakkausromaani „Ships that pass in the night" (1893;
myös suom.), kertomukset „At the green dragon",
„An idyll of London" ja „The painter and the
picture". H:n viimeksi julkaisemat romaanit ja
kertomukset eivät ole hänen ensimäisen
romaaninsa tasalla. Niitä ovat „Katharine Frensham"
(1903) ja „The scholar’s daughter" (1906).

J. H-l

Harran (Haran, < ass. kharránu = tie,
yhtiö), muinaisajalla Mesopotamian tärkein
kaupunki (roomalaisten Carrhæ), Edessasta
kaakkoon, kuunjumalan Sinin pääpaikkoja, mainitaan
Raamatussa Abrahamin asuinpaikaksi, vrt.
1 Moos. 11M, 12„ 27ö y. m. K. T-t.

Harrar ks. H a r a r.

Harraslanka, kovasta, karkeasta, tavallisesti
itämaisesta villasta kehrättyä kampavillalankaa,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>