Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Helmikuu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
261
Helmikuu—Helmikuun-julistuskirja
262
net heltantapaiset sen molemmin puolin punaiset.
Muita helmikana-lajeja ovat itä-afrikkalaiset
pe n ss eli h. (N. ptilorhynchus) ja
korppi-k o t k a h. (N. vulturina). E. W. 8.
Helmikuu, muinaisroomalaisten ajanlaskussa
12:s, 27-päiväinen kuukausi Februariiis, Julius
Cæsariu kalenteriparaiinuksen jälkeen vuoden
toinen kuukausi, 2S päivää, karkausvuosina 29
päivää. Päivän pituus on Helsingissä kuun
alussa 7 s/< ja lopussa 10 ’/< tuntia, Oulussa vast.
6’lt ja 9 3/4 tuntia. Helmikuu on maassamme
vuoden kylmin kuukausi, keskilämpö vaihtelee
— 4°:sta Ahvenanmaalla —11’/2°:seen
Kajaanissa. Vuoden sademäärästä tulee helmikuun
osalle noin 4-6% 1. n. 25 mm. Myrskyt ja kovat
tuulet eivät ole helmikuussa niin yleisiä kuin
tammi- ja maaliskuussa. 77. 72.
Helmikuun-julistuskirja 1.
helmikuun-manifesti, tunnettu, seurauksiltansa
laajakantoinen keisarillinen julistus n. s.
perus-säännöksineen, joka 011 annettu Pietarissa l5/3 p.
helmik. 1899 ja joka ilmoittaa tarkoituksensa
olevan antaa säännöksiä sellaisten lakien
„laatimisesta, tarkastamisesta ja julkaisemisesta,
jotka säädetään keisarikunnalle, Suomen
suuriruhtinaskunta siihen luettuna". — Julistuskirja
on sekä muodollisesti että asiallisesti jyrkässä
ristiriidassa Suomen oikeuden ja Suomen
perustuslakien kanssa. Sen aikaansaaminen
merkitsi Suomelle vihamielisten voimien suurta
voittoa ja samalla se oli pitkän laittomuusajan
alkukohtana. Julistuskirja perussäännöksilleen oli
kahdeksanmiehisen venäläisen kommissionin
valmistama ja sen laatimista pidettiin
mahdollisimman salassa, joten se Suomen kansalle ja
kotimaiselle hallitukselle tuli täydellisenä
yllätyksenä. Tosin tiedettiin jo siitä saakka, jolloin
silloinen kenraalikuvernööri, kreivi Heiden, 1891
antoi ehdotuksensa „Suomenmaan läänien
hallintoa" koskevaksi ohjesäännöksi, että
vaikutusval-taisimmissakin venäläisissä piireissä
suunniteltiin muutoksia, jotka, Suomen
oikeusjärjestyksestä poikkeavalla tavalla syntyneinä, tulisivat
perusteita myöten järkyttämään Suomen
valtio-oikeudellista asemaa. Hallitsijan 1895, n. s.
Bungen konferenssin asiakirjoja hänelle
esitettäessä, tekemän merkinnän perusteella oli jo
Suomessa toivottu noitten uhkaavien
suunnitel-main ainakin pitkiksi ajoiksi rauenneen, kunnes
helmikuun julistuskirja osoitti Suomen oikeuden
vastustajain saavuttaneen ratkaisevan voiton.
Totta on kuitenkin, että jo sitä ennen
valtiopäivien kokoonkutsuminen
asevelvollisuuskysyinyk-sen käsittelemistä varten oli herättänyt mitä
vakavimpia huolia Pietarissa suunniteltuihin
toimenpiteisiin nähden. — Itse julistuskirjassa
lausutaan ensinnäkin, että Suomen
suuriruhtinaskunnalla, joka on Venäjän keisarikunnan osa,
on sisäistä hallintoa ja lainsäädäntöä varten
erityiset laitoksensa, mutta ettei ole olemassa
varmoja määräyksiä sellaisten kysymysten
käsittele-misjärjestyksestä, joita, katsoen niitten
läheiseen yhteyteen yleisten valtakunnanetujeu kanssa,
suuriruhtinaskunnan laitokset eivät voi yksin
käsitellä. Tästä aiheutuneitten epäkohtien
poistamiseksi täytyy muka säätää pysyväinen
järjestys yleisten valtakunnanlakien säätämistä ja
julkaisemista varten; tämän „keisarikunnan yleisen
lainsäädännön" esineet hallitsija pidättää itsensä
määrättäviksi. — Alkuperäisen asiakirjan hänen
majesteettinsa on omakätisesti allekirjoittanut, ja
jäljennöksen on oikeaksi todistanut
valtakunnanneuvoston puheenjohtaja (suuriruhtinas) Mikael.
Julistuskirjaan liittyvien n. s.
perussäännösten pääsisällys on seuraava: Keisarikunnalle,
Suomi siihen luettuna, annettavien lakien
laatimiseen ryhdytään kulloinkin armollisen luvan
nojalla. — Tätä järjestystä noudatetaan sekä
sellaisiin lakeihin nähden, jotka ovat voimassa
keisarikunnan koko alueella, Suomi siilien
luettuna, että myöskin sellaisiin, Suomessa yksin
sovellutettaviin lakeihin nähden, jotka
koskettelevat yleisiä valtakunnanetuja taikka ovat
yhteydessä keisarikunnan lainsäädännön kanssa.
— Näitten määräysten jälkeen on säännöksiä
siitä menettelytavasta, jota Venäjän ja
Suomen viranomaisten ou puheenalaisissa asioissa
noudatettava. Erityistä huomiota ansaitsee
säännös, että lakiehdotuksista, jotka „Suomen
sisäisen hallintojärjestyksen mukaan" jätetään
valtiopäiväin käsiteltäviksi, vaaditaan
valtiopäiväin lausunto, joka siis oli astuva
kansaneduskunnan laillisen
lainsäädäntö-osallisuuden sijalle. — Sittenkuin Suomen
kenraalikuvernöörin, ministerivaltiosihteerin ja
keisarillisen senaatin sekä, äskenmainituissa
tapauksissa, valtiopäiväin lausunnot olivat annetut, tuli
asianomaisen Venäjän ministerin jättää
lakiehdotus valtakunnanneuvostolle, joka
kenraalikuvernöörin, ministerivaltiosihteerin sekä
eräitten, tarkoitusta varten armollisesti määrättyjen
Suomen senaatin jäsenten myötävaikutuksella oli
tarkastava lakiehdotuksen, joka, jos se sitten sai
armollisen vahvistuksen, oli säädetyssä
järjestyksessä julkaistava sekä keisarikunnassa että
suuriruhtinaskunnassa. Asiakirjan, joka sisältää
puheenaolevat perussäännökset, on
allekirjoittanut valtakunnanneuvoston puheenjohtaja
suuriruhtinas Mikael. — Hallitsijan harkinnasta oli
riippuva, mitkä Suomen lainsäädäntöasiat olivat
„valtakunnanlainsäädännön" piiriin siirrettävät,
ja näissä asioissa Suomen valtiolaitosten ja
viranomaisten osanotto oli rajoittuva asiallista
vaikutusta vailla olevien lausuntojen antamiseen. —
10:llä äänellä 10:tä vastaan, varapuheenjohtajan
äänen ratkaisevana ollen, senaatti päätti
asetuskokoelmassa ja virall. lehdissä julkaista manifestin
perussäännöksilleen. Alamaisessa alistuksessaan
senaatti kuitenkin osoitti mainittujen
säännösten laittomuuden, ja samoin säädyt
kirjelmässään julkilausuivat, että näillä säännöksillä ei
voi olla laillisesti velvoittavaa voimaa Suomessa.
— Myös ulkomaisessa valtio-oikeudellisessa
kirjallisuudessa on mitä sitovimmin osoitettu
kuuluisan helmikuun-manifestin laittomuus.
Julistuskirjan suoranainen sovelluttaminen on
merkinnyt vähemmin kuin sen välilliset
vaikutukset. Perussäännöksiä ei nim. ole käytännössä
sovellutettu mihinkään muuhun kysymykseen kuin
sotilas- 1. asevelvollisuusasiaan, eikä siihenkään
täydellisesti. Valtiopäiville jätettyjä
asevelvolli-suusasetusehdotuksia oli nim. jo ennen
perussäännösten syntymistä valmisteltu järjestyksessä,
joka ei ollut sama kuin perussäännösten 3:nnen
ja 4:nnen kohdan säätämä menettelymuoto.
Sitäpaitsi asiaa ei ratkaistukaan säännösten
edellyttämällä tavalla. Valtakunnanneuvosto oli
evännyt Venäjän sotaministeristössä laaditun asevel-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
