Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus / 389-390 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hernekukkaiset ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

palleroista muodostunut kalkkikivi- (aragoniitti-)
kerrostuma, jota syntyy lämpimissä lähteissä
(esim. Karlsbadissa ja Wiesbadenissa) siten, että
kalsiumkarbonaatti kerroksittain kiteytyy
pulppuavan veden koholla pitämien hietajyvästen
ympärille. P. E.

Hernekukkaiset (Papilionaceæ), kasviheimo
kaksisirkkaisten luokassa, palkokasvien
(Leguminosæ) parvessa. Lehdet pari- tai
sormilehtiset, kehä 5-lukuinen, teriö perhomainen (ks.
Teriö), hetiö 10-lehtinen, di- tai monadelfinen.
Emiö 1-lehtinen, vartalo ylöspäin käyristynyt,
hedelmä palko, siemenessä, „herneessä”,
käyristynyt alkio: varsi ja juuri paksujen
sirkkalehtien reunoilla. Yrtti- ja puukasveja kaikissa
maanosissa. (J. A. W.)

Hernekuoriainen ks. Bruchus.

Hernelumi, muodostuu herneenkokoisista,
läpinäkymättömistä ja pallonmuotoisista
lumihiutaleista. H. esiintyy kesäisin lumirajan
yläpuolella. Meillä h. on tavallinen keväisin.

Herneluu (os pisiforme), ranteen ulko-osassa
oleva herneenmuotoinen ja -kokoinen luu;
ranneluista pienin.

Hernemalmi ks. Järvimalmi.

Hernepuu, siperialainen h. (Caragana
arborescens), hernekukkaisten heimoon kuuluva
siperial. 5 m:iin korkea pensas, jolla on
parilehtiset lehdet ja keltaiset kukat. Kasvaa
erittäin nopeasti ja viljellään meilläkin verrattain
yleisesti, usein pensasaitoihin. Kestää peitettynä
Inarin talven ja
kukkii vielä Simossa.

(J. A. W.)

Hernia ks. Kohju.

Herniaria glabra.

Herniaria glabra,
tyräruoho,
vähäinen, rento
Caryophyllaceæ-heimoon kuuluva
kellanvihertävä yrtti;
lehdet vastakkaiset,
pitkulaiset, kukat
kellanvihreät, tiheissä
ryhmissä
lehtihangoissa. Harvinainen
kuivilla paikoilla
Etelä-Suomessa.

(J. A. W.)

Hernikit (lat. Hernici < herna = kallio),
muinais-it. kansa pohjoispuolella Tolerus- l.
Trerus- (nyk. Sacco-) jokea, pääkaupunki Anagnia, ks.
Anagni. He liittyivät aikaisin roomalaisiin
ja menettivät täydellisesti itsenäisyytensä
samnilaissotien aikana jälkeen v. 306 e. Kr.

K. J. H.

Herniäinen (ruots. Herrenäs), maatila
Hattulassa Hattula-Hämeenlinnan vesireitin
länsirannalla (omist. von Essen). Tilalla
maanvilj.-kasvitieteellinen koeasema. K. S.

Hernösand l. Härnösand, merikaupunki
Ruotsissa, Västernorrlandin läänissä, jonka
hallintopaikka se on; 9,198 as. (1909). H. on
kauniissa ympäristössä, rakennettu pääasiallisesti
Hernönsaarelle, osaksi mannermaalle.
Rakennuksista huomattavia tuomiokirkko (rak. 1842-46),
piispanasunto, maaherran hallintorakennus,
käräjätupa, raatihuone y. m. virastojen ja
julkisten laitosten rakennukset. Oppikouluja,
seminaari, merikoulu, kuuromykkäinkoulu, lasaretti,
kulkutautisairaala, mielenvikaisten hoitola y. m.
— Useita pankkeja ja haarakonttoreja.
Teollisuus vähäinen: 1907 26 teollisuuslaitosta, 597
työntekijää, valmistusarvo 3,6 milj. mk.
Mainittavat Ph. U. Strengberg & C:on tupakkatehdas
ja kaksi sahaa. Kauppalaivastossa 17 alusta
(lisäksi 8 höyrypurtta) yhteensä 9,420 tonnia.
Laivakulku vilkas, vars. rannikkoliikenne:
klareeraukset 1909 703,028 rek.-t., josta ulkomainen
merenkulku 96,912 rek.-t. Suurin osa tästä tulee
laivaliikkeestä Suomen kanssa. V. 1910
perustettiin höyrylaivayhtiö, joka harjoittaa
säännöllistä laivaliikettä Vaasaan. Rautatieyhteydessä
emäradan kanssa. — H. perustettiin 1585 Juhana
III:n 1584 antaman käskyn mukaisesti
toimittamalla maakauppiaat Hernön vanhaan
kauppapaikkaan. V. 1765 H. sai rajoitetun
tapulioikeuden. Tuli 1778 Västernorrlandin läänin
pääkaupungiksi. (E. E. K.)

Hernösandin hiippakunta 1772 muodostettu
Upsalan arkkihiippakunnasta 1647 erotetusta
superintendentiasta. Se käsittää
Västernorrlandin, Jämtlandin ja Kopparbergin läänit,
senjälkeen kuin (1904) Västerbottenin ja
Norrbottenin läänit erotettiin omaksi hiippakunnaksi.
H:n piispoista mainittakoon F. M. Franzén
(nimitetty 1831, muutti H:iin 1834, jossa myös kuoli
1847), joka virkamatkoillaan kävi seuduilla, missä
piispaa ennen ei ollut käynyt. (E. E. K.)

Hero [hērō´] ja Leandros, kauniin kreik.
lemmentarinan henkilöt. H. oli Aphroditen papitar,
ihana neitonen, joka vanhempiensa
määräyksestä eli yksinäisessä tornissa Sestos kaupungin
edustalla Hellespontoksen euroopanpuoleisella
rannalla, Leandros kaunis nuorukainen
vastapäätä aasianpuoleisella rannalla olevasta
Abydoksesta. Aphroditen ja Adoniin juhlassa he
näkivät toisensa, ja lemmen liekki syttyi heidän
sydämiinsä. Öisin L. H:n tornissa palavan
lampun opastamana ui Hellespontoksen poikki
lemmittynsä luo. Mutta eräänä syysyönä myrsky
sammutti lampun ja aallot heittivät Leandroksen
ruumiin rantakallioille. Sen nähtyään H.
heittäytyi suoraan tornista alas, yhtyen
kuolemassakin rakastettuunsa. Tarina oli tunnettu jo
viimeisellä vuosis. e. Kr.; Vergilius viittaa siihen
ja Ovidius käsittelee sitä kahdessa runokirjeessä
(Heroides 18, 19) ; tarina kokonaisuudessaan
tunnetaan parhaiten sellaisena kuin se esiintyy
pienessä myöhäiskreikkalaisessa kertomarunossa,
jonka tekijäksi mainitaan grammatikko Musaios
(luult. 6:nnella vuosis. j. Kr.). O. E. T.

Herodas [hērō´dās] l. Herondas [hērō´ndās],
kreik. runoilija (luult. 3:nnella vuosis. e. Kr.).
H:n teoksista tunnettiin ainoastaan mitättömiä
katkelmia, kunnes 1890 Egyptin hiekasta
löydettiin papyrus-käsikirjoitus, jossa oli säilynyt 7
hänen laatimaansa runoelmaa ja 8:nnen
alkusäkeet (yhteensä n. 700 säettä). Runoelmat ovat
n. s. mimiambeja, vuoropuhelun muotoon
laadittuja vilkkaita ja peittelemättömän
realistisia kuvaelmia aleksandrialaisen ajan
arkielämästä. Runomitta on kholiambinen (ks.
Kholiambi). Tapainkuvauksina niillä on sangen
suuri kulttuurihistoriallinen arvo, samalla kun
ne osaltaan ovat luoneet lisää valoa puheena
olevan ajan kirjallisiin suuntiin. —
Käsikirjoituksen julkaisi ensin F. G. Kenyon („Classical Texts
from papyri in the British Museum”) 1891.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>