Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus / 395-396 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Heroinen ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

tavallisesti suippo ja usein hanalla
varustettu. H:n p:ssa olevaa
ilmaa saattaa tiivistää, lisäämällä
siihen joko puhaltamalla tai
puristuspumpun avulla putken
kautta ilmaa. Kun tiivistys on
toimitettu, suljetaan hana. Hanaa
jälleen avattaessa, purkaantuu
vesi ilman puristuksesta
suihkuna astiasta. H:n palloja ovat
virvoitusjuomia varten käytetty
sifonipullo (jossa vapautuva
hiilihappo saa puristuksen aikaan),
kemistin ruiskupullo,
paloruiskun ilmakattila j. n. e. U. S:n.

Heronin pallo.

Heronin suihku.

Heronin suihku, on yhdistetty kolmesta
astiasta, joista kaksi alimpaa N ja P ovat
umpinaisia, osaksi vedellä
täytettyjä lasipalloja, ylimmäinen
on vettä sisältävä (messinki-)
lautanen A. Viimemainitusta
vesi pääsee juoksemaan
alempaan palloon sen pohjalla
päättyvän putken (AB)
kautta. Pallossa puristuu ilma
kokoon. Puristus leviää CD
putken kautta ylemmän
pallon ilmakerrokseen ja
nostattaa tämän pallon veden sen
pohjalla päättyvän EF putken
kautta suihkuna ulkoilmaan.
Keskimäinen astia toimii siis
samalla tavalla kuin Heronin
pallo (ks. t.), jossa ilma
tiivistyy vesipatsaan painosta.
H. s. herkiää vaikuttamasta,
vasta kun vesi loppuu
ylemmästä pallosta, sillä
ulosjuossut vesi putoaa takaisin
lautaselle, pitäen sitä
alinomaa täytettynä. U. S:n.

Herooinen, herooillinen
(kreik. hērōs = sankari),
sankarillinen, urhoollinen.

Heroon [hērō’-] (kreik.), heroksen (ks.
Heros) pyhäkkö tai temppeli. Giölbašin h.,
Lykian Giölbašista, muin. Trysasta löydetty
sikäläisen ruhtinaan suurenmoinen hautapyhäkkö,
kuuluisa niiden korkokuvien vuoksi, joilla pyhää
aluetta ympäröivät muurit olivat mitä
runsaimmassa määrin koristetut; muistomerkki luullaan
rakennetuksi 5:nnen vuosis. loppupuolella e. Kr.
Eloisat kuvat esittävät enimmäkseen aiheita
kreik. sankaritarustosta ja valaisevat
mieltäkiinnittävällä tavalla kreik. kulttuurin vaikutusta
Vähän-Aasian heimojen taiteeseen. Giölbašin
h:n löysi 1842 saksal. Schönborn; 1881 tehtiin
Itävallasta päin sinne tutkimusretki, johtajina
O. Benndorf ja G. Niemann; 1882 korkokuvat
vietiin Wieniin. O. E. T.

Heros [hērōs], kreik. sankari, varsinkin
muinainen tarusankari; kuolemattomien joukkoon
korotettu ihminen, puolijumala. Usein jotakin
h:ta palveltiin maan, heimon tai paikkakunnan
suojelushaltijana; silloin heidän hautaansa ja
pyhäkköänsä (heroon) pidettiin hyvin
suuressa kunniassa (esim. Ateenan suuri
Theseion-pyhäkkö, Olympiassa oleva Pelopsin hauta
v. m. s.). H:ksien palveluksella oli vainajain
palveluksen luonne. Kuolemattomuus-uskon
voittaessa alaa nimitettiin usein vainajia ylimalkain
h:ksiksi. — Uud. kielissä h. = sankari.

O. E. T.

Herostratos (kreik. Hēro’stratos, lat.
Hero’stratus), ephesolainen, joka 356 e. Kr. sytytti
kotikaupunkinsa ääressä olevan kuuluisan
Artemiin temppelin tuleen vain siinä tarkoituksessa,
että hänen nimensä säilyisi jälkimaailmalle; siitä
sananparsi: Herostratoksen
kuuluisuus. E. R-n.

Herpes (kreik. herpein = madella), rohtuma;
alkuaan jokainen helposti leviävä pitkällinen
ihottuma. Willanin mukaan käsitetään h:llä
nykyään pieniä, pitkin hermojen
haaraantumisaloja ryhmittäin esiintyviä, vedentapaista visvaa
sisältäviä rakkoja, joita saattaa ilmetä eri
ruumiinosiin. — H. tonsurans, päähkä,
pälvisilsa, erään Trichophyton tonsurans nimisen
sienen aiheuttama, helposti tarttuva ihotauti päässä
eritotenkin hiuksien peittämissä osissa. H. t.
esiintyy keskuksistaan yhä edelleen leviävinä,
harmaitten ja kellertävien suomustapaisten
rupien peittäminä savipuolien näköisinä rohtumina.
— H. zoster, vyöhykerohtuma, eräs kutkan,
polton ja hermokipujen seuraama rohtuma, joka
miltei aina kohtaa vain toista tai toista ruumiin
puoliskoa esiintyen siinä jonkin hermorungon
leviämisalaa vastaavalla ihonkohdalla.

(M. O-B.)

Herpes-rohtuma esiintyy eläimissä,
tavallisimmin nautaeläimissä ja koirissa.
Tartunnan estämiseksi ovat eläimet eristettävät ja
niiden olinpaikat desinfisioitavat. Hoitoon
käytetään desinfisioivia aineita, etenkin tervaa ja sen
valmisteita. Kp.

Herpestes ks. Faaraorotta.

Herpetologia (kreik. herpein = madella, ja
logos = oppi), oppi matelijoista ja
sammakkoeläimistä.

Herpman l. Härkman, Gabriel,
Juhana ja Kustaa, kolme keuruulaisen papin
poikaa, jotka Ison-vihan aikana saavuttivat
sissijoukon johtajina suurta mainetta. Keuruun
kirkonkylän lähellä olevasta tyyssijastaan he
pitkän aikaa hätyyttivät vihollisia tehden heille
niin suuria vaurioita, että nämä lupasivat
palkinnon heidän surmaamisestaan. V. 1715
kavaltajan opastamat viholliset yllättivät heidät
äkkiarvaamatta eräässä talossa ja tappoivat haloilla
y. m. s. puolustautuvista veljeksistä ainakin
kaksi. H:n poikien kohtaloita on käsitelty
kaunokirjallisuudessa, esim. Auran kirjoittamassa
romaanissa „Härkmanin pojat”. (E. E. K.)

Herra (mysaks. hêrro, vanhin muoto hêriro,
komparatiivi adjektiivista hér = ylhäinen,
korkea; mruots. hærra, muinisl. herra, ruots. herre),
itsenäisessä asemassa olevan miehen arvonimi,
jota alkuaan ruotsin kielessä on käytetty
Jumalasta, Vapahtajasta, kuninkaasta ja ritareista,
mutta myöhemmin, keskiajalla myös prelaateista
ja muistakin maallisista suurmiehistä kuin
ritareista. Hengellisten ja maallisten suurmiesten
kokouksia ruvettiin nimittämään
herrainpäiviksi. — Vanhassa testamentissa h.-sanalla
on käännetty hepr. adōn l. adonai (ks. t.) sekä
hepr. Jahve (ks. t.), jonka juutalaiset
myöhemmin lausuivat adonāi ja joka septuagintassa on
käännetty sanalla kyrios. Kyrios merkitsee

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>