Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hesperos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
pojanpoika oli Fredrik I (1730-51), joka 1720 oli
tullut Ruotsin kuninkaaksi: hän jätti H.-Kasselin
hallituksen veljelleen Wilhelmille (sittemmin
Wilhelm VIII). Tämän pojanpoika Wilhelm IX
(1785-1821) otti 1803 vaaliruhtinaan arvonimen,
mutta menetti maansa, joka 1807 yhdistettiin
Westfalenin kuningaskuntaan. V. 1813 hän sai
suuremman osan maastaan takaisin ja sääsi 1817
perustuslain, jota hän ei kuitenkaan toteuttanut.
Hänen poikansa Wilhelm II (1821-47)
pakotettiin antamaan vapaamielinen perustuslaki, mutta
tämän poika Fredrik Wilhelm (1847-66; k. 1875)
koetti poistaa sen, teki kyllä pakosta
myönnytyksiä 1848, mutta uudisti pian entiset
yrityksensä; hänet karkoitettiin maasta, mutta hän
palasi Itävallan avulla 1850. V. 1852 hän sääsi
uuden perustuslain, joka Preussin vaikutuksesta
poistettiin 1862, ja vapaamielisempi v:lta 1831
uudistettiin. V. 1866 Fredrik Wilhelm kannatti
Itävaltaa, ja menetti sen johdosta maansa, joka
yhdistettiin Preussiin. G. R.
Hessen-Nassau, Preussin provinssi,
pienuudeltaan toinen, muodostunut 1866
Hessen-Kasselin vaaliruhtinaskunnasta, Hessen-Homburgin
maakreivikunnasta, Nassaun herttuakunnasta,
Frankfurt am Mainin vapaakaupungista sekä
muutamista Baierille ja Hessen-Darmstadtille
kuuluvista pienemmistä alueista, 15,701 km2,
2,070,052 as. (1905), joista 68,6 % protest., 28,3 %
katol. ja 2,4 % juutal. Maa on suurimmalta
osaltaan vuorista. Pohjoisosan täyttää n. s.
Hessenin vuorimaa, jonka korkeimmat huiput ovat
Knüllgebirge (632 m) Fuldan läntisellä,
Kaufungerwald (640 m) ja Hohe Meissner (749 m) sen
itäpuolella. Kaakossa jatkuvat Spessart- ja Hohe
Rhön-vuoret (korkein kohta Wasserkuppe, 950
m). Lounaassa leviää aallokas Westerwaldin
ylätasanko Lahnin laakson luoteispuolella, sen
kaakkoispuolella taas metsänpeittämä Taunus, jonka
korkein kohta Grosser Feldberg (880 m).
Alavaa maata ovat ainoastaan Schwalmin ja Mainin
laaksot sekä Wetteraun tasanko. Joista
mainittakoon rajalla virtaavat Rein ja Main sekä
Nidda, Lahn, Ohm, Fulda, Haune, Eder ja
Schwalm. Maailmankuuluja ovat Wiesbadenin,
Emsin, Seltersin y. m. kivennäisvesilähteet.
Ilmasto on korkeammissa seuduissa kylmä (v:n
keskilämpö 5-6°) alempana lämpimämpi
(keskilämpö 9-10°). Alavammat maat ovat erittäin
viljavia, vuoret upeitten metsien peittämiä
(Preussin metsäisin provinssi). Elinkeinot:
maanviljelys (vehnää, ruista, perunoita),
viininviljelys (etupäässä Taunuksen etelä- ja
länsirinteillä, vuotuinen tuotanto 3 milj. mk),
karjanhoito, metsänhoito, vuorityö (rautaa, kuparia,
sinkkiä, kivihiiltä), teollisuus (metalli-, savi- ja
villatavaroita) ja kauppa (sen keskus Frankfurt
am Main). Jaetaan Kasselin ja Wiesbadenin
hallintoalueisiin. Pääkaupunki Kassel.
V. v. F.
Hessenstein [-štäin]. 1. Hedvig Ulrika
von H. (1714-44), Ruotsin kuninkaan Fredrik
T:n jalkavaimo, valtaneuvos E. D. Tauben tytär;
1743 keisari korotti hänet room.
valtakreivinnaksi nimellä von H.; hänellä oli kaksi poikaa
ja kaksi tytärtä, (vrt. Fredrik I.)
2. Fredrik Vilhelm von H. (1735-1808),
ruhtinas, ruots. soturi, edellisen poika.
Kunnostautui Pommerin sodassa 1757-62, nimitettiin
1770 kenraaliksi. Myssypuolueeseen lukeutuen
H. 1772:n vallankumouksessa kieltäytyi
vastaanottamasta hänelle tarjottua ylipäälliköntointa,
jonka vuoksi lyhyeksi aikaa vangittiin. Yleni
1773 sotamarsalkaksi ja 1776 valtaneuvokseksi
ja Pommerin kenraalikuvernööriksi, josta
toimesta 1791 erosi. V. 1785 hän sai ruots.
ruhtinaan arvon. (-lskm-.)
Hessit, germ. kansanheimo, vastaa
muinaisajan Khatteja, asuivat ennen aikaan Main-joen
pohjoispuolella ja ovat antaneet nimensä
Hessenin maakunnalle.
Hessoniitti ks. Granaatti.
Hessus, Helius Eobanus (1488-1540),
oik. Eoban Koch, saks. runoilija, latinan
professori Erfurtissa, josta kutsuttiin
Nürnbergiin 1526; palasi Erfurtiin 1533, muutti Mar
burgiin 1536. H. oli taitava latinankielinen
runonsepittäjä ja improvisaattori; huolimatta
pintapuolisuudestaan hän oli aikalaistensa
keskuudessa suuressa maineessa. Hänen teoksistaan
mainittakoon „Psalterium” (1537), „Operum
farragines duæ” (1539), „Ilias” (1540), „Epistolæ
familiares” (1543).
Hestia [-ti’ā], Histia (kreik., = liesi), lieden
ja siinä palavan tulen jumalatar. Liettä ja sen
tulta pidettiin kodin ja perhe-elämän pyhänä
keskuksena; sen ympärille keskittyivät kodissa
suoritettavat pyhät toimitukset; sen pyhyys
suojeli myös vierasta ja vainottua, joka liedelle
istuutui. Samoin kuin kodilla, oli
kaupunkivaltiollakin pyhä lietensä, jonka tuli ei saanut
koskaan sammua; tavallisesti se oli kaupungin
prytaneionissa; siirtolakaupunkia perustettaessa
vietiin sinne tulta emäkaupungin liedeltä.
Valtioliitoillakin oli yhteiset lietensä. — Jumalattarena
H:aa pidettiin erittäin suuressa arvossa;
jumalien sukujärjestelmässä hän mainittiin
ensimäisenä Kronoksen ja Rhean lapsien joukossa ; häntä
kuvailtiin iäti puhtaaksi neitsyeksi. Ateriat
alotettiin ja lopetettiin H:lle suoritetulla uhrilla
(tav. juomauhrilla) ; kun useille jumalille
uhrattiin, niin H:aa tavallisesti kunnioitettiin esi- ja
jälkiuhrilla. Valakaavoissa hänellä niinikään oli
tärkeä sija. — Jumalattarena H. sekä nimeltään
että olennoltaan on sama kuin roomalaisten
Vesta. — Pythagoralaisten opissa H:lla
tarkoitettiin maailmankaikkeuden keskustaksi
oletettua tulta. Toisissa järjestelmissä taas maa
maailman keskuksena sai H:n nimen. O. E. T.
Hesykhios [hēsy’-]. 1. H. Aleksandrialainen,
kreik. grammatikko, laajan (kreik.) sanakirjan
tekijä (luult. 5:nnellä vuosis. j. Kr.). H:n
Leksikon, joka perustuu etupäässä
Diogenianoksen samanlaatuiseen teokseen sekä Apionin
ja Apollonioksen (ks. t.) homerolaisiin
sanakirjoihin, on, virheistään ja erehdyksistään
huolimatta, tärkeä tekstikritiikin ja interpretatsionin
apulähde sekä sisältää runsaita yksityistietoja
kreikan kielen murteista. — 2. H. Miletolainen
(6:nnella vuosis. j. Kr.) kirjoitti m. m.
aakkosellisesti järjestettyjä tietoja kreik.
kirjailijoista; teos on hävinnyt, mutta Suidas (ks. t.)
on käyttänyt sitä hyväkseen suurta
tietosanakirjaansa laatiessaan. O. E. T.
Hetaira (kreik. heta’ira = naistoveri,
ystävätär), muinaisilla kreikkalaisilla nainen, joka
perhe-elämän ulkopuolella vapaasti seurusteli
miesten kanssa. Useimmat h:t olivat tavallisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
