- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
439-440

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hidalgo ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

439

Hiekkamaa

—Hierarkia

440

muodostumiin (ks. t.), on sangen yleinen koko
Länsi-Suomessa ja myös Laatokan seuduilla.
Säkylässä y. m. Porin seudulla niistä tehdään
myllynkiviä. — Monin paikoin ulkomailla h. on
tärkeä rakennusaine. Ruotsissa louhitaan
etenkin Taalainmaan jotunilaista h:ä. Saksassa ovat
kaunis vaaleankeltainen Bremenin hiekkakivi ja
Elben yläjuoksun varsilla esiintyvä n. s.
neljäkäs-hiekkakivi paljon käytetyitä. P. E.

Hiekkamaa ks. Maalajit.

Hiekkamato ks. H i e t a m a to.

Hiekkanummet, jokseenkin tasaiset
hedelmättömät, tavallisesti vain kanervaa ja laihaa
mäntyä kasvavat hiekkamaat. Suomessa on
tällaisia maita etenkin vierikiviharjujen ja muiden
fluvioglasiaalisten kerrostumain (ks. t.)
lähistöillä. Niissäkin on hiekka silloin alkuaan
flu-vioglasiaalista, mutta sitä on jääkaudenjälkeinen
meri huuhtonut ja levitellyt harjujen
ympäristöön. Toisissa nummissa on hiekka yksinomaan
rantahiekkaa. P. E.

Hiekkapaperi, sitkeä, liimaliuoksella sivelty ja
teräväsärmäisellä hiekalla ripoteltu paperi, jolla
silitetään varsinkin puuta.

Hiekkapumppu, pumppulaitos, jolla nostetaan
hiekkaa kaivoista, uppokaivoista v. m. sellaisista
vedellä ja hiekalla täytetyistä
paikoista. Pumpunmännän noustessa
imeytyy vedensekaista hiekkaa
laajaa imutorvea myöten
pumppu-sylinterin alla olevaan laatikkoon,
johon hiekka jää jäljelle kun
pohjaventtiili sulkee imutorven ja
vesi poistuu lakiventtiilien kautta
männän painuessa alas.
Pumpun toimiessa täyttyy
yllämainittu laatikko vähitellen hiekalla,
minkä jälkeen se irroitetaan
pumpusta ja tyhjennetään.

J. C-én.

Hiekkaraide, hiekalla peitetty raide, johon
juna pehmeästi pysähtyy, jos jarrut sattuisivat
pettämään. Käytetään kiinteän puskuripukin
sijasta raiteen päässä esim. matkustaja-asemilla
n. s. pääteasemilla, vrt. Asema.

Hiekkasärkkä, vedestä tuskin kohoava
hiekka-kasauma meren tai järven rannan edustalla tai
myös matalassa joen uomassa, jolloin hiekka siinä
on virran tuomaa. Rannikkosärkät ovat aaltojen
tekemiä, ja niitä sjntyy usein lahtien, etenkin
jokien suistamolahtien suulle, vrt. Dyyni ja
Matalikko. ’ P. E.

Hiekkatuhotin 1.
hiekkasuihkupuhal-1 i n, työkone, jossa hiekka tyhjiö-imun, paineen
tai virtaavan ilma- tai höyrysuihkun
liikkeelle-panemana suihkuna syöksyy muotoiltavaan
kovaan pintaan. Hiekkatuhottimella puhdistetaan
valukappaleet valuhiekasta ja poistetaan niistä
kova valukuori, himmennetään lasi- ja
metallipintoja, syövytetään kirjaimia ja koristeita
kiveen, teroitetaan viiloja y. m. V. V-la.

Hiekkavalu, metallien, etupäässä valuraudan
valaminen hiekkamuotteihin. Paitsi
hiekkamuot-teja käytetään (harvemmin) valurautamuotteja,
n. s. „kokilleja". E. S-a.

Hiel [hilj, E manu el (1834-99), flaamil.
runoilija, vapauden ja edistyksen ihailija, suuri
saksalaisystävä, on julkaissut useita
runokokoelmia, kuten „Nieuwe Liedekens" (1861), „Ge-

dichten" (1863 ja 1868), „De Liefde in het Leven"
(1871), „Bloemeken" (1875), „Monodramen en
andere Gedichten" (1893), „Symphonien en
andere Gezangen" (1894), „Het Broodhius"
(1897) sekä draaman „Jacoba van Beieren’’
(1880). J. E-l.

Hienoparkitus ks. P a r k i t u s.

Eienorakeinen on vuorilaji, jossa
kivennäis-rakeitten keskimääräinen läpimitta on pienempi
kuin 1 millimetri. P. E.

Hienotae, taottu rauta- tai teräsesine, joka
on viilattu, hiottu, kiillotettu tai nikkelöity, siis
kiiltäväpiutainen. (S. F. H.)

Hieraattinen (kreik. hierätiko’s = papillinen),
papillinen, jumalanpalvelukseen kuuluva. —
Hieraattinen kirjoitus, pappien pyhä
kirjoitus Egyptissä (ks. Egyptiläinen
kirjoitus).

Hieracium ks. K e 11 a n o t.

Hierakka ks. R u m e x.

Hierarkia (kreik. hiero’s = pyhä, ja arkhef =
valta, „pyhienvalta"), pappisvalta yleensä, joten
hierarkiasta jossain määrin voi puhua miltei
kaikkiin uskontoihin nähden ja eritoten niihin
nähden, joitten uskonnollinen käsitys keskittyy
uhriteoriaan; tässä tapauksessa muodostuu nim.
erityinen (usein perinnöllinen) pappisluokka,
joka käsitetään välittäjäksi jumaluuden ja
ihmisten välillä ja joka siitä syystä saavuttaa
vaikuttavan aseman. Erityisesti tarkoitetaan
hierarkialla kristillisessä kirkossa ilmenevää
pappisvaltaa. Maallikkojen yläpuolelle pyrkivän
varsinaisen pappisluokan synty riippuu
kirkossakin olennaisesti siitä suunnasta, johon kultin
kehitys kävi. Jo aikaisin se käsitys pääsi yhä
enemmän vallalle, että ehtoollinen on uhri, ja
niin papit, ehtoollisen toimittajina, vähitellen
tulivat ihmisten ja Jumalan välittäjiksi.
Katolinen hierarkia, joka 7:nnen ja ll:nnen vuosis.
välillä vähitellen kehittyi ja 12-14:nnellä vuosis.
pääsi täyteen kukoistukseensa, merkitsee
papiston ylivaltaa myöskin maallisessa
yhteiskunnassa. H:n käsite perustettiin
kirkko-oikeudelli-sessa suhteessa siihen väitteeseen, että Kristus
on antanut apostoleilleen ja heidän
jälkeläisilleen vallan johtaa kirkkoa. Nämät apostolien
jälkeläiset muodostivat maallikkoihin verraten
kirkon varsinaisen aktiivisen osan, vihkimisen
(ordinatio) kautta he saivat, niin väitettiin,
„katoamattoman luonteen" (charader indelebilis),
heihin sovitettiin vanhatestamentilliset
käsitykset levitisestä pappeudesta. Aina Konstantinus
Suuren ajasta alkaen he saivat erinäisiä varsin
huomattavia etuoikeuksia, puvussaan he erosivat
muusta kansasta ja olivat velvolliset elämään
naimattomina. Hierarkiassa on suuri luku eri
arvoasteita; huippuna on paavius.
Uskonpuhdistus poisti messu-uhrikäsityksen sekä
hierar-kisen pappeuden, jolla on „katoamaton luonto",
teroittaen kristittyjen yleistä pappeutta ja
säilyttäen pappeuden vain järjestyksen vuoksi
erityisenä opettajatoimena; episkopaalinen kirkko
sitävastoin pitää piispuutta jumalallisena
säädöksenä. Mutta protestanttisessakin kirkossa silloin
tällöin ilmenneet katoliseeraavat tendenssit ovat
tuoneet mukanaan jossain määrin hierarkista
katsantokantaa. H. merkitsee myös ankaraa
arvojärjestystä yleensäkin (myös maallisilla
aloilla) . K. ö.

Hiekkapumppu.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:27:13 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/3/0252.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free