Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hokuspokus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Holbein 528
Holbein nuorempi. Meyerin madonna.
eteviä muotokuvia, kuten pormestari Jakob
Meyerin ja hänen vaimonsa (1515) ja
Bonifacius Amerbachin (1519), joissa H:n taiteen
parhaat ominaisuudet: varma piirustus, sattuva
luonnekuvaus ja värien sulavuus jo ovat
huomattavissa. Näiden kautta oli hänen maineensa
ja menestyksensä Baselissa taattu, niin että hän
sai paljon sekä yksityisiä että yleisempiäkin
tehtäviä, muotokuvia ja seinämaalauksia.
Edellisistä ovat tärkeimmät useat Erasmuksen
muotokuvat (kolme v:lta 1523) sekä kaksi allegorista
maalausta (v:lta 1526): „Venus ja Amor" ja
„Lais Corinthiaca" eli „todellinen ja
rahanalainen rakkaus", jotka kumpikin oikeastaan olivat
erään hiukan kevyenlaisen baselitt ären, Dorothea
OfTenburgin, muotokuvia. Jo 1517 H. oli
seinämaalauksilla varustanut erään talon Luzernissa
sekä sisältä että ulkoa; 1521 tarjottiin hänelle
Baselin raatihuoneen suuren salia koristaminen.
Maalausten tuli kuvata puolueetonta lainkäyttöä.
Ne valmistuivat vasta paljoa myöhemmin
(1528-32), mutta kun maalaaminen suoritettiin
vesiväreillä kuivalle pinnalle, olivat ne jo ennen
vuosisadan loppua kosteuden vaikutuksesta ihan
tuhoutuneet. Niiden luonnoksista voi
kumminkin nähdä, että H. monumentaalisenkin taiteen
alalla oli aikalaistensa edellä. Näiltä ajoilta on
niinikään joukko uskonnollisia teoksia,
maalauksia ja piirroksia, kuten „Pyhä Ehtoollinen"
Lionardon malliin, realistisen vaikuttava
„Kristus haudassa", 8-osainen sarja
kärsimyshistoriasta, „Jeesuksen syntymä" sekä kaksi
erinomaisen kaunista madonnankuvaa: n. s.
Solothurnin (n. 1523) ja Meyerin (1526) madonnat.
Edellisessä on jumalanäidin mallina ollut
taiteilijan nuori vaimo, jälkimäisessä polvistuu
hänen jalkojenpa juuressa tilaajan, pormestari
Meyerin, koko perhe. Tämä tecs on tullut
erikoisen kuuluksi 1870-luvulla käydystä kiistasta,
kumpiko kahdesta melkein hiuskarvalleen
samanlaisesta taulusta (toinen on Dresdenin
galleriassa, toinen Darmstadtin linnassa) oli H:n
alkuperäinen maalaus. Useimmat
taiteentunti-jat pitänevät nykyään darmstadtilaista
alkuperäisenä. Uskonnollisista kuvista mainittakoon
vielä puupiirrokset Johanneksen ilmestyskirjaan,
merkillinen 40-lehtinen „Kuoleman tanssi"
(1522-26), jossa kooltaan pienissä, mutta
järkyttävän vaikuttavissa, joskus kaamean
humoristisissa kuvissa esitetään luurankomies eri
ihmisluokkien voittajana, ja 92 kuvaa V:sta T:sta.
— V. 1526 H. teki matkan Englantiin, jossa
viipyi 2 vuotta maalaten joukon engl.
valtiomiesten ja oppineiden muotokuvia. Sieltä
palattuaan häu oleskeli v:een 1532 taas Baselissa,
valmistaen lopullisesti raatihuoneen
seinämaalaukset ja maalaten Erasmuksen, Melanchtonin sekä
vaimonsa ja lastensa muotokuvat. Mutta kun
olot Baselissa olivat käyneet hänelle
epäedullisiksi, lähti hän 1532 taas Englantiin, jossa viipyi
kuolemaansa asti — hän kuoli ruttoon 1543 —
vain kerran (1538) pistäytyen perhettään
katsomassa. Hän asettui pysyvästi Lontooseen, jossa
sai runsaasti muotokuvatilauksia sekä siellä
olevilta saks. kauppiailta että myöskin Englannin
hovilta ja ylimyksiltä. Hansakauppiaitten
ammattikuntataloon hän maalasi kaksi friisiä,
jotka esittivät rikkauden ja köyhyyden
riemukulkua, mutta nämäkin ovat jäljettömiin
hävinneet. Muotokuvista ovat tunnetuimmat useat
Henrik VTIIrn, jonka palvelukseen H. rupesi
1536, kauppias Georg Giszen (1532, nyk.
Berliinissä), kuningatar Jane Seymourin (Wienissä),
Robert Chesemanin (Haagissa), Sir Richard
Southwellin (Firenzessä), mestarillinen sieur
Hubert de Moretten (Dresdenissä) sekä lordi
Jehan de Dintervillen ja piispa Georges de Selven
kaksoiskuva (Lontoossa). — n:ia on tavattoman
tuotteliaisuutensa ja erehtymättömän
varmuutensa vuoksi verrattu valokuvauskoneeseen, ja
tunteetonta konetta hän muistutti vielä
siinäkin, ettei hän tilausta suorittaessaan välittänyt
vähääkään siitä, oliko kuvattava henkilö hänestä
mieluinen vai vastenmielinen. Mutta
taide-keinojen, varsinkin värin, ja esityksen
tunnelmallisen eheyden mestarillisessa hallitsemisessa
hän oli suuri taiteilija, yksi pohjoismaiden
suurimpia. Mielikuvituksen syvyydessä ja
laajuudessa hän ei tosin ole aikalaisensa Dürerin
veroinen, mutta voittaa epäilemättä hänet
taiteellisen tuotannon monipuolisuudessa ja
loistavuudessa, ja tyylin yksinkertaisuudessa,
eheydessä ja ilmehikkyydessä. Vaikka hänen
monumentaaliset maalauksensa ovatkin kaikki
hävinneet, on niiden säilyneissä luonnoksissa sama
alkuperäisen, itsenäisen neron leima kuin hänen
muotokuvissaan, puupiirroksissaan ja lukuisissa
taideteollisuusmalleissaankin. [K. van Mander,
„Schilderboek" (1604) ; A. Woltmann, „Hans
Holhein und seine Zeit" (2:nen pain. 1874-76);
R. W. Wornums, „Some account of the life and
works of H." (1867) ; H. Knackfuss. „Holbein
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
