Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hopea-aika ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
573
Hopea-aika—Hopealakka
574
sisältävistä sinkkimalmeista on käytännössä
tärkeitä menettelytapoja.
Puhdas hopea on valkoisen väristä, kiiltävää,
johtaa hyvin lämpöä ja sähköä, om. p. 10,57; se
on kiteistä, ja kiteet ovat tavallisesti pikku
kuutioita tai oktaederejä. H. on pehmeämpää kuin
kupari, kovempaa kuin kulta; se on hyvin
taottavaa, venyvää, ja voittaa sen tässä suhteessa
vain kulta (1 gr hopeaa voidaan vetää 2 km
pituiseksi langaksi). H. sulaa noin 1,000°,
kiehuu noin 2,000° ja haihtuu tällöin siniseksi
höyryksi. Puhdas h. imee sulana ollessaan ilmasta
suuret määrät happea, joka taas jähtyessä
poistuu nopeasti räiskyttäen metallipisaroita ja
jättäen huokosia metalliin. H. ei muutu ilmassa,
ellei ilmassa ole rikkivetyä, jolloin hopean pinta
muuttuu keltaiseksi ja lopuksi mustaksi
(rikki-hopeaa) ; se hapettuu vain happivirrassa
kuumentaessa (hopeaoksidia, Ag20) tai
otsoo-nin vaikutuksesta tavallisessa lämmössäkin, jos
hopea on hienoksi jauhettua
(hopeasuper-oksidi, AgO). Klooriin, bromiin ja jodiin
yhtyy hopea suoraan; typpihappo liuottaa sen
helposti, jotavastoin laimea rikkihappo ja
suolahappo eivät siihen vaikuta. — Tärkein
hopea-yhdistys on hopeanitraatti (ks. t.). Muista
mainittakoon hopeakloridi
(kloori-hopea) ja hopeabromidi
(bromi-hopea) (ks. n.), joita käytetään
valokuvauksessa ; mustaa rikkihopeaa eli
hopea-sulfidia saadaan rikkiä sulatettaessa
hopea-palasten kanssa; sitä muodostuu myöskin
hopea-esineitten (esim. lusikkain) pinnalle
rikkipitoisten ruoka-aineitten, kuten lipeäkalan, munien
y. m. vaikutuksesta. Rikkihopeakuvioita
kehitetään usein hopeaesineitten pinnalle koristuksiksi
(tulahopea).
Hopeaa pidettiin vanhimpina aikoina miltei
yhtä arvokkaana kuin kultaa, mutta suhde
muuttui kuitenkin pian hopealöytöjen lisääntyessä.
Varsinkin aiheuttivat vanhana aikana hopean
hinnan laskemisen foinikialaisten löydöt
(Espanjassa, Armeeniassa, Kyprossa y. m.). Muinaisessa
Kreikassa oli hopean saanti huomattavan suuri
(Laurionin kaivos Attikassa). Roomalaiset
saivat hopeaa etupäässä Espanjasta.
Keski-Euroo-pan hopealöytöjä lienee alettu käyttää Rooman
vallan loppuaikoina. Ruotsissa kaivettiin jo
8:nnella vuosisadalla hopeaa kuuluisista Salan
hopeakaivoksista. Uralin hopealöytöjä alettiin
käyttää vasta v. 1814. — Ameriikan löydön
jälkeen hopeatuotanto lisääntyi suunnattomasti,
johon erityisesti vaikuttivat Meksikon ja Perun
löydöt (Cerro de Potosi’n kaivokset nykyisessä
Boliviassa). Etelä-Ameriikan hopealöytöjä
tärkeämmiksi tulivat kuitenkin pian nykyisten
Yhdysvaltain alueitten hopeansaantipaikat
(Nevada, Utah, Colorado, Kalifornia, Arizona,
Montana, Idaho, New Mexico, Oregon, Washington).
V. 1870 jälkeen ovat Yhdysvallat tuottaneet
suurimman osan maailman hopeasta. Viime
vuosikymmeninä on myöskin Austraalia kohonnut
huomattavaan asemaan.
Maailman huomattavimmat hopeansaantimaat
tuottivat hopeaa 1908 seuraavat määrät:
Meksikko 2,291,260 kg
Yhdysvallat 1,631,129 „
Kanada 687,597 „
Austraalia 558,292 kg
Peru 297,546 „
Saksa 154,636 „
Yhteensä saatiin hopeaa koko maailmassa
v. 1908 6,320,000 kg. Hopean tuotanto on
lisääntynyt nopeasti, vuodesta 1860 se tuli vuoteen
1901 mennessä noin 6-kertaiseksi.
Puhdasta hopeaa käytetään vain kemiallisissa
töissä tarvittavien esineiden (hopeamaljojen
y. m.) valmistukseen, hopeayhdistysten
valmistukseen ja hopeoimiseen. Suurin osa hopeaa
käytetään hopealejeerinkeinä rahojen,
kaikenlaisten tarvekalujen, korutavaroiden y. m.
valmistukseen. S. V. E.
Hopea-aika ks. K u 11 a-a i k a.
Hopea-amalgami, elohopea-hopealejeerinki,
vrt. Amalgam i.
Hopeabromidi, bromihopea, hopean ja
bromin kem. yhdistys, AgBr ; syntyy
kellertävän-valkoisena, juustomaisena sakkana, kun
hopea-nitraattiliuokseen kaadetaan
kaliumbromidi-liuosta; on liukenematon veteen ja typpihappoon,
liukenee verrattain hyvin ammoniakkiin
(vaikeammin kuin hopeakloridi), kaliumsyauidi- ja
natriumtiosulfaattiliuokseen. Käytetään
valonarkuutensa vuoksi valokuvauksessa. 8. V. H.
Hopeahaapa ks. Poppeli.
Hopeahohde (argentiitti), tumman
lyijy nharmaa, regulaarisesti kiteytyvä
hopea-sulfidimineraali (Ag2S). H. on niin sitkeää, että
sitä voi takoa. Se on arvokas hopeamalmi, jota
on tavattu runsain määrin etenkin Chilen, Perun,
Meksikon ja Nevadan kaivoksissa. Myös Saksin
ja Böömin hopeamalmeissa se on yleinen.
P. E.
Hopeahäät, häiden 25:s vuosipäivä.
Hopeajodidi, j o d i h o p e a, hopean ja jodin
kem. yhdistys, AgJ; syntyy keltaisena,
juusto-maisena sakkana, kun hopeanitraattiliuokseen
kaadetaan kaliumjodidiliuosta; on veteen,
typpihappoon ja ammoniakkiin liukenematon,
kalium-syanidi- ja natriumtiosulfaattiliuoksiin se
liukenee ; käytetään valonarkuutensa vuoksi
valokuvauslevyjen valmistukseen. S. V. E.
HopeakalafAr^eniiwo sphyrænaj, pieni
lohensukuinen, Välimeressä ja Atlantissa elävä
kalalaji, jonka hopeanhohtoisista, guaniinikiteitä
sisältävistä suomuista saadaan n. s.
belmi-essens-sejä, joista keinotekoisia helmiä valmistetaan.
Toinen samanniminen, lähisukuinen laji A. silus
elää Pohjois-Atlantissa. E. W. 8.
Hopeakanta ks. Rahakanta,
Rahajärjestelmä.
Hopeakloridi, kloorihopea, hopean ja
kloorin kem. yhdistys, AgCl; luonnossa h. on
sarvihopean nimisenä mineraalina.
Saadaan valkoisena, juustomaisena sakkana, kun
hopeanitraattiliuokseen kaadetaan suolahappoa
tai keittosuolaliuosta; liukenee helposti
ammoniakkiin, kaliumsyanidi- ja
natriumtiosulfaattiliuokseen; käytetään valonherkkyytensä vuoksi
valokuvauslevyjä valmistettaessa. S. V. E.
Hopeakuusi ks. Abies.
Hopealaivasto, esp. laivasto, joka vuosittain
kuljetti Espanjan ameriik. siirtomaitten
vuori-kaivoksista saadun kullan, hopean y. m.
emämaahan.
Hopealakka, hienon tinajauheen ja jonkun
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
