Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Horatius ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
579
Horisontaali-intensiteetti—Horn
580
akseli, ei ilmaise luotiviivau aseman muutosta
varren suunnassa, on Ehlertin osoituksen
mukaan tehty h:ita, joissa on kolme 120° kulman
keskenään muodostavaa vaakasuoraa akselia.
U. S: n.
Horisontaali-intensiteetti ks. M a a m a g n e-
t i s m i.
Horisontaalikulma, kulma, jonka molemmat
kyljet ovat vaakasuorassa tasossa.
Horisontaalinen (ks. Horisontti),
vaakasuora.
Horisontaaliprojektsioni, deskriptiivisessä
geometriassa viivan tai pinnan projektsioni
(ks. t.) vaakasuorassa tasossa.
Horisontti (kreik. liori’zün = rajoittava),
taivaanranta. Todellinen h. on
taivaan-pallon ja havaintopaikan luotiviivaa kohden
kohtisuorassa olevan tason leikkausviiva. Tämä
taso (h o r i s o n t a a 1 i t a s o) ajatellaan
asetetuksi havaintopaikan kautta, taikka, koska
maapallon säde ou äärettömän pieni taivaanpallon
säteeseen verrattuna, maapallon keskipisteen
kautta. Todellisesta h:sta ou erotettava
näennäinen h., näköpiiri, taivaanranta, joka
tavallisesti on todellisen h:n alapuolella, ks.
Depressioni. Paikan määräyksissä merellä käytetään
näennäistä h:a, jotavastoin tähtitieteellisissä
töissä maalla saadaau todellinen h. vesivaa’an
avulla.
Teko horisontti on astia täytetty
elohopealla, öljyllä tahi muulla aineella, jonka pinta
on vaakasuora ja heijastava. Tekohorisontin
avulla voidaan mitata korkeuskulmia
käyttämättä taivaanrantaa tai vesivaakaa. Kun
nimittäin mitataan kulma taivaankappaleen ja sen
heijastuskuvan välillä, saadaan kaksinkertainen
korkeuskulma (ks. t.). Tekohorisonttia
käytetään myöskin astronomisten koneitten
zeniitti-pisteen määräämistä varten. //. li.
Horkka 1. vilut au ti (malaria in termit•
tens), erityisten pikkueliöitten, n. s.
horkka-limakkojen 1. -plasmodien aikaansaama
kuumetauti, joka muutamissa seuduin, varsinkin
suoperäisillä mailla, ilmenee kotoisena tautina. IT:n
leviäminen tapahtuu erityisen sääsken (ks.
H o r k k a s ä ä s k i) välityksellä, joka imiessään
verta ihmisen ihosta samalla istuttaa plasmodin
hänen ruumiiseensa. Tauti ilmenee kuumeen
seuraamina kohtauksina, joissa yleisen
pahoinvoiu-niu ohessa esiintyy pernan turvotus. Riippuen
siitä, kuinka usein kuumekohtaukset uusiutuvat,
kulkee h. eri nimillä: febris intermittens
quotidiana, päivittäin uusiutuva kuume;
f. i. t e r t i a n a, joka toinen vuorokausi
uusiutuva kuume; f. i. quartana, joka kolmas
vuorokausi uusiutuva kuume, j. n. e. Pitkälliset
h.-taudit, jollaisia esiintyy muutamissa kuumissa
maissa, johtavat vähitellen yleiseen riutumiseen
ja pysyväiseen lieikkonemiseen, n. s.
malaaria-kakeksiaan. (M. O-B.)
Horkkasääski (Anopheles maculipennis), verta
imevä sääskilaji, joka määrätyissä olosuhteissa
Italiassa ynnä muualla, kuten todenmukaisesti
Suomessakin, on horkkataudin eli malaarian
levittäjänä. Sillä on pistinkärsä ja se eroaa
tavallisesta hyttysestä (CulexJ m. m. siinä, että
sillä on pilkulliset siivet ja että suurihmat ovat
molemmilla sukupuolilla yhtä pitkät kuin itse
käisä. Ainoastaan naarakset ovat vertaimeviä.
Horkkasääski.
n ja b munia, c toukka.
Toukat elävät vedessä, kuten lätäköissä ja
matalien lahtien rannoissa. H. on levinnyt Lappiin
saakka.
Lämpimissä
maissa me net
muutkin [-Anopheles-sukuun kuuluvat-]
{+Anopheles-su-
kuun kuulu-
vat+} lajit
toimivat horkkataudin levittäjinä siten, että ne
imettyään
tällaista tautia
sairastavan
ihmisen verta,
jolloin ne
tulevat tartutetuiksi liorkkatautia aiheuttavilla
mikro-organismeilla eli n. s. malaariaplasmodeilla (ks.
Horkka), pistoillaan istuttavat
taudinsieme-nen terveeseen ihmiseen. K. M. L.
Horma ks. Yrtti.
Hormi, palkeen tai tuulettajan puhallustorvi,
jonka kautta ilma virtaa ulos. Esim. alijohormi
on se aukko, josta ilma tunkeutuu ahjon
hiilus-taan. E. J. S.
Horn, Kap ks. H o o r n.
Horn [hürv], ruots. Saksasta polveutuva
aatelissuku (aivan erillään suomalaisesta
Horn-suvusta).
1. Henning Rudolf H. (1651-1730),
Rautzieniu kreivi, sotilas. Määrättiin 1681
Käkisalmen linnan komentajaksi, 1695 Narvan
päälliköksi ja kaikkien Inkerinmaan linnoitusten
ylipäälliköksi. V. 1700 II. torjui menestyksellä
tsaari Pietarin hyökkäykset Narvaa vastaan,
josta ansiosta korotettiin vapaaherraksi.
Venäläisten uudistettua Narvan piirityksen, täytyi
TT:n kauhean verilöylyn jälkeen antautua 1704.
Venäläiset pitivät häntä kovassa vankeudessa
v:een 1714. Korotettiin 1719 kreiviksi ja
valta-kunnanneuvokseksi. — 2. Gustaf Jakob H.
(1706-56), edell. veljenpoika, vapaaherra. Uli
osallisena Lovisa Ulriikan salaliitossa
kuningasvallan laajentamiseksi. Hankkeen tullessa ilmi
II. vangittiin, tuomittiin kuolemaan ja
mestattiin. (E. E. K.)
Horn [hum], suom. aatelissuku, polveutuu
eräästä Olavi Matiupojasta, joka jo 1381-1415
mainitaan asuvana Halikossa, missä Joensuun
kartano (Aminne) on, ja jolla oli
vaakuna-merkkinä sarvi („horn"), mistä suvun nimi
myöhemmin syntyi. Kertomus että suvun
kantaisä olisi eräs Alankomaista tullut Sigmund
de ITorue on ilmeisesti myöhemmin syntynyt ja
väärä. Suurempaan merkitykseen suku kohosi
Etelä-Suotneu laamannin (1487-1520) Klaus
Henrikinpojan kautta, jonka pojista
Krister Klaunpoika, Turun linnanhaltia (k. 1520),
oli Joensuun ja Henrik Klaunpoika (ks.
alempana) Kankaisten sukuhaaran alkaja. Suku
on 3 kertaa (1561, 1651, 1700) korotettu
vapaaherran ja 3 kertaa (1651, 1706. 1772) kreivin
arvoon. Sen jäsenistä on 16 ollut Ruotsin
valta-neuvoksina ja 7 sotamarsalkkoina. Suomessa se
ei ole ollut edustettuna 1700-luvun loppupuolelta
asti, mutta elää Ruotsissa ja Venäjällä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
