Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Horn ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
585
Horn
58fi
H:n lähimmäksi miehekseen sotatanterelle, jonne
hän vei Suomen ja Liivin sotaväen ja jossa toimi
kuninkaan „oikeana kätenä". Varsinkin
Brei-tenfeldin loistava voitto 7 p. syysk. 1631, jossa
H. vasemmalla siivellä, saksilaisten joukkojen
paettua, suomalaisineen uljaasti torjui
suuri-lukuisemman vihollisen uudistetut kiihkeät
hyökkäykset, on etupäässä hänen kunniaksensa
luettava. Sittemmin hän oli ruotsalaisen
ar-meian päällikkönä Etelä-Saksassa ja sai
kuninkaan kuoleman jälkeen sodan ylipäällikkyyden,
joka hänen saksalaisten ruhtinaiden kateuden
takia kuitenkin täytyi jakaa Bernhard
Weimarilaisen kanssa. Tämän vaatimuksesta ryhdyttiin
27 p. elok. 1634 onnettomaan Nördlingenin
taisteluun, jossa H. urhoollisen puolustuksen jälkeen
joutui vihollisen vankeuteen. Vankina hän oli
8:tta vuotta, kunnes vaihdettiin vapaaksi
kolmesta keisarillisesta kenraalista ja lupauksella
olla taistelematta keisaria vastaan. Hän palasi
nyt Buotsiin, jossa tuli sotakollegin
varapresidentiksi, mutta määrättiin Tanskan sodan
syttyessä Skåneen hyökkäävän ruotsalaisen armeian
päälliköksi ja valloitti suuren osan maakunnasta.
H. ei ainoastansa taitavana sotapäällikkönä ollut
Kustaa II:n Aadolfin etevin oppilas, vaan hän
noudatti myöskin sodankäynnissä, toisin kuin
aikakaudella yleensä, suuren kuninkaansa
esimerkkiä, inhimillisyyttä ja sääliväisyvttä
voitettuja kohtaan. Sen ajan kurittomat
sotamiehet eivät sentähden hänestä suuresti pitäneet,
mutta ihmisyyden historia lukee sen hänelle
suurimmaksi kunniaksi. Tunnustukseksi suurista
ansioistaan H. nimitettiin 1624 valtaneuvokseksi,
1628 sotamarsalkaksi, 1651 Porin kreiviksi ja
Marienborgin (Liivinmaalla) vapaaherraksi, 1652
Liivin kenraalikuvernööriksi, 1653
valtamarskiksi. Kuolema kohtasi hänet 10 p. toukok.
1657 Skarassa, missä hän keskusteli
Länsigöötan-maan edustajain kanssa verosta äsken syttynyttä
Tanskan sotaa varten, ja ruumis haudattiin
Jakobin kirkkoon Tukholmaan. [Joh. Haquini,
„Encomium militiæ Hornianæ", pain.
Nettel-bladin „Schwedische Bibliothec"issa; A.
Hack-radt, „Gustav Horn, schwedischer Feldherr im
dreissigjährigen Kriege"; „Rikskansleren Axel
Oxenstiernas skrifter o. brefvexling. 8. Gustaf
Horns bref jämte bihang".]
9. Kristiina Arvintytär H. (1604-73),
lahjoittaja, Pohjanmaan maaherran, valtaneuvos
Arvi Henrikinp. Hornin tytär, vietti 1643
Stetti-nissä häänsä kuuluisan suom. sotapäällikön
Torsten Stålhandsken kanssa. Kun tämä jo
seur. v. ollessaan sota retkellä Tanskassa kuoli,
lahjoitti leski miehensä lausuman toivomuksen
mukaan Turun yliopiston kirjastolle Aarhusin
piispan (sotasaaliina saadun) kirjaston, noin 900
nidosta, minkä hän itse huhtikuussa 1646
kotimaahan palatessaan antoi akatemialle. Tämä
lahjoitus oli yliopistomme kirjaston varsinainen
alku, sillä kirjastoksi tuskin voi nimittää niitä
21 kirjaa, jotka yliopisto sitä ennen oli saanut
vastaanottaa entiseltä kymnaasilta. Kristiina H.
tuli sitten 1649 Turun hovioikeuden presidentin
Jöns Kurekin puolisoksi tämän 3:nsissa
naimisissa. K. G.
10. Kustaa Evertinpoika H. (1614-66),
kenraalikuvernööri, soturi, H. 6:n poika. H. pääsi
1634 kamariherraksi, nimitettiin 1635 kaptee-
niksi, 1640 everstiksi, 1647 ratsuväen
kenraalimajuriksi. 1652 kenraaliluutnantiksi ja 1653
valtaneuvokseksi. V. 1651 hän korotettiin
vapaaherraksi ja nimitettiin 1654 Inkerin ja
Käkisalmen läänin kenraalikuvernööriksi. Tässä
toimessa H. osoitti suurta tarmoa ja kykyä. Hän
rakennutti parempaan kuntoon linnat, paransi
oikeudenkäyntiä ja edisti elinkeinoja. Mutta
kun hänen täytyi rasittaa jo ennestään
uskonnollisen vainon johdosta tyytymättömiä
talonpoikia raskailla veroilla, menivät ne sodan
alkaessa Venäjän kanssa 1656 vihollisen puolelle.
H. teki kuitenkin venäläisille niin tarmokasta
vastarintaa, että he eivät päässeet paljoakaan
edistymään. H. nimitettiin 1656 kenraaliksi,
1658 valtionvarusmestariksi sekä 1663
sotamarsalkaksi ja Bremenin ynnä Verdenin
kenraalikuvernööriksi. H. omisti runsaasti tiloja
Länsi-Suomessa, noin 348 1/4 manttaalia. Hän on
haudattu Kankaisten kuoriin Turun tuomiokirkkoon.
11. Henrik Henrikinpoika H.(1618-93),
kenraalikuvernööri, soturi, Henrik Kaarlenpoika
H:n poika, tuli 1643 erään kuurinmaalaisen
jalkaväen ja 1645 suomalaisen
ratsuväenryk-mentin päälliköksi, korotettiin vapaaherraksi
1651 ja pääsi 1654 ratsuväen kenraalimajuriksi.
Kaarle X:n Kustaan sodassa Puolassa H. osoitti
kuntoaan ja kohosi 1657 kenraaliluutnantiksi.
H. nimitettiin 1660 valtaneuvokseksi ja
hovioikeudenneuvokseksi Svean hovioikeuteen sekä
1664 samaan virkaan Turun hovioikeudessa.
Lauritsa Creutzin kanssa H. piti sen jälkeen
tarkastusta Suomen ratsuväen tiloista.
Parannusta sotalaitokselle ei tästä tarkastuksesta liene
tullut, koska joukko ratsuväen tiloja, jotka
tuottivat 2,000 hopeataalaria veroja, sen jälkeen
yksityisille lahjoitettiin. V. 1665 H. nimitettiin
sotamarsalkaksi. V. 1668 hän astui Bremenin
ja Verdenin kenraalikuvernöörin virkaan, mutta
sodan sytyttyä 1674 Brandenburgin ja 1675
Tanskan kanssa joutui H:n hallitusalue
vihollisten valtaan. Tällä välin H. 1674 nimitettiin
Suomen kenraalikuvernööriksi, mutta ei
ryhtynyt tähän toimeen. V. 1677 hän nimitettiin
huolimatta kokemattomuudestaan merisodassa
yliamiraaliksi ja kärsi sam. v. tappion merellä
Kioge-vuonossa. Maasota joukon johtajana H.
valloitti vielä sam. v. Jämtlannin norjalaisilta,
vaan ei menestynyt yrityksessään vallata
Trond-hjemia. Syksyllä 1678 hän sai käskyn hyökätä
Liivinmaalta Preussiin vaaliruhtinas Fredrik
Wilhelmiä vastaan, mutta pakotettiin
peräytymään ja palasi sittemmin rauhan tultua
Bremenin kenraalikuvernöörikuntaansa.
12. Krister H. (1622-97), H. 7:n poika,
kenraalikuvernööri, soturi, Kaarle XI:n
kasvattaja. H. kohosi sotaväessä everstiksi, jonka
jälkeen oli 1654-57 Riian kuvernöörinä sekä
1657-59 Inkerin ja Käkisalmen läänin
kenraalikuvernöörinä. Nimitettiin 1660
valtaneuvokseksi ja 1661 Svean hovioikeuteen
hovioikeudenneuvokseksi sekä 1663 Kaarle XI:n
kasvattajaksi. H. oli etevä soturina ja jotenkin
tietorikas, mutta luonteeltaan mukava ja
kevytmielinen, joten hän ei ollut varsin sovelias
kasvattajan tehtäviin. Leskikuningattaren suosiota hän
sai kiittää siitä, että pysyväisesti jäi tähän
toimeen. V. 1669 H. määrättiin Karjalan
laamanniksi ja 1672, kun kuningas julistettiin täys-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
