Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus / 769-770 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Högklubb ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

769

Högklubb—Höijer

770

teisellä niemellä Hangon sataman suussa
Hanko-Tvärminnen väylän varrella valkoinen pyöreä
johtoloisto. — 2. Korkeasaari Helsingissä (ks. t.).

K. S.

Högklubb [-o-], luotsiasema 3 km etelään
Härkmerin majakasta Lapväärtissä. K. S.

Högsand [-o-], lastenparantola, Hangon radan
varrella, meren rannalla lähellä Lappvikin
lastauspaikkaa, per. 1901. Laitoksessa, jota
ylläpitää sitä varten järjestynyt yhtiö ja joka toimii
vain kesäkausina, hoidetaan tuberkelitautisia
lapsia. Sijoja 30. K. S.

Høgsbro [hogsbrü]. 1. Sofus Magdalus H.
(1822-1902), tansk. politikko, sai aikaisin
herätyksiä grundtvigilaisuudesta, oli 1850-62
Røddingin kansanopiston johtajana, 1858-1902
folketingetin jäsenenä, 1872-93 valtiorevisorina,
1837-1901 folketingetin puheenjohtajana; toimitti
1865-83 viikkolehteä „Dansk folketidende", joka
levitti valtiollista valistusta maalaisväestön
keskuuteen. H. oli aikanaan vasemmiston
maltillisimpia, kokeneimpia ja vaikutusvaltaisimpia
johtajia. Hänen kuolemansa jälkeen julkaistiin:
„Mit forhold til Grundtvig, Tscherning og
Monrad" (1902).

2. Svend H. (1855-1910), edellisen poika,
politikko, oli v:sta 1881 asianajajana ja harjoitti
monipuolista yhteiskunnallista toimintaa, m. m.
Tanskan naisyhdistyksen hallituksen jäsenenä
1884-1900, Tanskan kulutusosuuskuntien
hallituksen jäsenenä v:sta 1896 ja „osuusvaliokunnan"
sihteerinä 1898-1908; valittiin 1895 folketingetiin,
jossa liittyi vasemmistoreformipuolueeseen; tuli
1905 yleisten töiden ministeriksi ja oli 1908-09
Alberti’n jälkeen oikeusministerinä. J. F.

Högström [hö-], Per (1714-84), ruots.
lappalaisten pappi, nimitettiin 1742 kirkkoherraksi
uuteen seurakuntaan, joka sai nimekseen
Jällivaara (Gällivare). Laajoilla virkamatkoillaan H.
tutustui lappalaisten oloihin, minkä perustalla
julkaisi oivallisen teoksen „Beskrifning öfver
de till Sveriges krona lydande lappmarker"
(1747). Hän siirtyi sitten’ Skellefteån
kirkkoherraksi. Otti osaa useihin valtiopäiviin. Tuli
jumaluusopin tohtoriksi 1772. H:lla on suuria
ansioita lappalaisten sivistämistyössä sekä
opettajana että lapinkielisen hengellisen
kirjallisuuden edistäjänä. Hänen kirjoistaan
mainittakoon vielä „Missionsförrättningar i
Lappmarken 1741 och följande år" (1774).

Högsår [-ö–or], luotsien asuma saarikylä
Hiittisten läntisessä saaristossa. K. S.

Höhnel [hön-], Ludvig von (s. 1857), unk.
tutkimusmatkailija, seurasi kreivi Teleki’ä
tutkimusretkellä Itä-Afrikkaan 1887-88, jolloin
löydettiin Rudolf- ja Stephanie-järvet; teki 1892-93
uuden retken ameriikkalaisen Chanlerin seurassa
Itä-Afrikkaan. Julkaisi m. m.: „Zum Rudolfsee
und Stephaniesee". (G. R.)

Höijer, Benjamin Karl Henrik
(1767-1812), ruots. filosofi, synt. Taalainmaalla,
tuli 1789 dosentiksi ja 1798 filosofian apulaiseksi
Upsalan yliopistoon. Haki sitten monta kertaa
turhaan professorin ja lehtorinkin virkoja
Upsalassa, Turussa y. m.; hallitus ei taipunut häntä
nimittämään, koska se epäili hänen johtamaansa,
„Juntan" nimistä valtiollis-kirjallista yhdistystä
vallankumoukselliseksi. Vasta 1809 H. pääsi
professoriksi Upsalaan. H. oli ponteva henkilö,
jyrkkä kirjallisissa kiistoissaan ja muita ihmisiä
arvostellessaan, erittäin etevä yliopistollinen
opettaja sekä Ruotsin parhaita filosofisia kykyjä.
Kirjoitteli ahkerasti G. A. Silfverstolpen
julkaisemaan „Litteraturtidningen"iin ynnä muualle,
erittäinkin levittääkseen ja kehittääkseen Kantin
filosofian aatteita. Teoksessaan „Om den
philosophiska constructionen" hän lähtee Kantista,
mutta poikkee hänestä väittäessään, että
„käsitteiden konstruktsioni" on mahdollinen
filosofiassakin, eikä ainoastaan matematiikassa.
Filosofisen käsitekehityksensä hän alkaa „puhtaasta
itsetajunnasta" ja kehittää itsenäisesti oppeja, jotka
ovat sukua Fichten, Schellingin ja Hegelin
aatteille ja jotka tavallaan kuvastavat supistetussa
muodossa Saksan spekulatiivisen idealismin koko
aatekehitystä. H. esitti myöskin huomattavia
esteettisiä aatteita. H:n kootut teokset
ilmestyivät 5:ssä osassa 1825-27. [Nyblæus, „Den
filosofiska forskningen i Sverige" I.]

A. Gr.

C. Th. Höijer.

Höijer, Carl Theodor (1843-1910),
arkkitehti. Teknillisen reaalikoulun läpikäytyään H.
oli Turussa Chiewitzin
oppilaana (1861-63) ja
pääsi tämän toimesta
Tukholman taideakatemian
oppilaaksi (1863-68),
samaan aikaan piirtäjänä
avustaen arkkitehti G.
Sjöbergiä ja prof. F. W.
Scholanderia.
Kotimaahan palattuaan H.
työskenteli Yleisten
rakennusten ylihallituksessa
aina v:een 1872 ja tältä
vuodelta H:n
varsinainen, meidän oloihimme
nähden, sekä runsautensa
että laatunsa puolesta
harvinaisen laaja
elämäntyö käytännöllisenä arkkitehtina Helsingissä
alkaa. Tärkeimmät H:n rakennustyöt ovat:
Sinebrychoffin panimo (1873),
Kansankirjastotalo (1879), Grönqvistin talo (1880), Ateneum
(1885), Kämpin hotelli (1886), Vapaaeht. palok,
talo (1887), Bulev. 1 (1888), Catanin t., Henkiv.
Kalevan t., etel. Paloasema ja Erottaja 4 (1889),
Norrménin t. Katajanokalla (1896),
Pastorinkanslia Annank. 14, sekä Töölön kansak. ja
A. B. Helsingfors Saluhallar 1905. — H:n
toiminta lankeaa sellaiseen aikaan, jolloin
rakennustaide pääkaupungissa pitkällisen seisahduksen
jälkeen virkoaa uuteen eloon, mutta jolloin ei
vielä oltu rakennusaineena ehditty käytäntöön
ottaa luonnollista kiveä, vaan kiirelliseen
suoritukseen tarjoutuva rappaus ja kipsi saivat
määrätä rakennusten muodot; tiilipintaa H.
kumminkin vasituisesti suosii, ja vaikka H. olikin saanut
teknillisen kasvatuksensa renesanssin vallitessa,
kykeni hän näissäkin aineissa ja työtavoissa
esille tuomaan voimakkaan, ytimekkään
taiteilijatemperamenttinsa romaanisen tyylin ja ransk.
renesanssin värittämissä omintakeisissa
rakennusmuodoissa. Arkkitehtiklubi valitsi hänet
ensimäiseksi kunniajäsenekseen sekä hankki hänelle
3,000 markan suuruisen elinkautiseläkkeen.
[„Finsk biogr, handb."; „Arkitekten", tammik.
1911.] U-o N.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>