Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Iitti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
841)
Iitti—
Iivesi
850
360,000 mk. Työväki (105 henkeä) asuu tehtaan
huoneistoissa; sen avustus- ja eläkerahasto
16,000 mk. Valmistus: talous- ja lääkelaseja. Osa
tuotannosta menee Venäjälle. E. E. E.
Iitti (ruots. Itis). 1. Kunta, Uudenmaan
1., Pernajan khlak., Iitin kunnan eteläosan sekä
Jaalan ja Iitin pohjoisosan nimismiespiirit;
kirkolle Kausalan asemalta 9 km; 688,4 km2, joista
viljeltyä maata 10,979 ha (1901) ; 57,soi?
manttaalia, talonsavuja 598, torpansavuja 123 ja
muita savuja 1,273; 12,391 as. (1910), joista
ruotsinkielisiä n. 2 %; 1.274 hevosta, 4,672
nautaa (1908). — Kansakouluja 17 (opett. 27). —
Kunnanlääkäri. Apteekki. Säästöpankki.
Teollisuuslaitoksia: Perheniemen höyrysaha, Kausalan
juustomeijeri, Kaukaan rullatehdas,
turvepehku-tehdas (osuuskunta). — 2. Seurakunta,
konsistorillinen, Porvoon hiippak., Iitin rovastik.;
itsen, khrakunnaksi 1500-luvun alussa. Kirkko
puusta (rak. 1693). K. 8.
Iivaara, 465 m korkea vuori Kuusamon
Lapissa, Iijärven rannalla, laelta kaunis näköala.
On omituista harvinaista ijoliitt i-vuorilajia.
Iivana, venäläisiä ruhtinaita. 1.
I. I Danilovite (k. 1340), Moskovan
ruhtinas, korotettiin Kaptsakin kaanin suosiosta
Moskovan suuriruhtinaaksi 1328. Koska hän
kokosi kaanille tulevan veron, sai hän nimen
K a 1 i t a. f rahakukkaro).
2. I. II I v a n o v i t s (1326-59), Moskovan
ruhtinas, edellisen poika, tuli suuriruhtinaaksi
1353. Hänen kuollessaan oli Moskovan
ruhtinaskunta niin voimaton, että Suzdalin ruhtinas otti
suuriruhtinaan arvon, jonka hän sai pitää
muutamia vuosia.
3. I. III V a s i 1 j e v i t s (1440-1505),
Moskovan suuriruhtinas, tuli isänsä Vasilijn
hallitsija-kumppaniksi 1449 ja hänen kuoltuaan 1462 yksi
n-hallitsijaksi. Hän liitti valtansa alle useita
Venäjän ruhtinaskunnista, niinkuin Jaroslavin,
Tverin, y. m. sekä otti haltuunsa 1478
Novgorodin tasavallan. I. lakkasi myöskin maksamasta
veroa Kaptsakin kaanille, jonka vuoksi tämä
tuli sotajoukolla häntä vastaan 1480; mutta
taistelua ei syntynyt, vaan kaani palasi takaisin
Okan rannalta, jossa molemmat sotajoukot
kohtasivat toisensa. Siten Venäjä vapautui mongolien
vallanalaisuudesta ja nykyinen Venäjä rupesi
muodostumaan. I. kutsuikin itseänsä „koko
Venäjän herraksi". Hän taisteli myöskin Liettuata
vastaan ja aloitti sodan Ruotsia vastaan
vanhojen, Novgorodilta perittyjen rajariitojen johdosta
1475. Tämä n. s. „suuri venäläissota", jolloin
Suomea kovasti hävitettiin, ke3ti v:een 1497;
silloin saatiin aikaan välirauha. — I. oli
naimisissa kreikkalaisen prinsessan Sofian kanssa,
jonka johdosta hän piti itseänsä Itä-Rooman
keisarien perillisenä, (ks. Venäjä).
4. I. IV Vasiljevits Julma (1530-84),
Moskovan suuriruhtinas, edellisen pojanpoika,
tuli isänsä Vasili IV:n kuoltua 1533
valtaistuimelle. Aluksi hänen äitinsä Elena hoiti
hallitusta, mutta tämän kuoltua pajarit kiistelivät
siitä. I. otti kuitenkin pian hallituksen omiin
käsiinsä ja kruunattiin 1547 tsaariksi. Hän
valloitti 1552 Kasaanin ja 1554 Astrakaanin
khaani-kunnat. Hänen aikanaan kasakka Jermak
Timo-fejev alkoi Siperian valloituksen (1581-84). I.
koetti niinikään anastaa Liivinmaan, mutta
Puola ja Ruotsi tekivät liiton häntä vastaan, ja
Zapoljen välirauhassa 1582 hänen täytyi
luovuttaa Liivinniaa Puolalle; Ruotsin kanssa tehtiin
useita kertoja välirauhoja, viimeksi Pliusassa
1583, jossa I. luovutti Ruotsille toistaiseksi
Vi-ronmaan, Käkisalmen sekä muutamia
Inkerinmaan linnoja. „Julman" nimen I. sai siitä, että
hän mitä julmimmalla tavalla kohteli pajareita,
mutta myöskin muihin säätyihin kuuluvia
henkilöitä varsinkin niinä vuosina, jolloin hallitus
oli jaettu pajarien ja n. s. opritsninan
kesken. V. 1581 liän vihapäissään surmasi oman
poikansa. I. suosi kuitenkin
länsi-eurooppalaista sivistystä, kutsuen Venäjälle Saksasta
oppineita, taiteilijoita ja käsityöläisiä; hän teki
myöskin kauppasopimuksen englantilaisten kanssa,
jotka olivat löytäneet meritien Arkangeliin.
Sotalaitosta kehittääkseen I. perusti streltsien joukon,
(ks. Venäjä). [Waliszewski, „Ivan le [-ter-rible"].-] {+ter-
rible"].+}
5. I. V Aleksejevits (1666-96), oli
vanhemman veljensä Feodorin kuoltua 1682 Venäjän
kruunun lähin perillinen, mutta kun hän oli sekä
henkisesti että ruumiillisesti heikko,
syrjäytettiin hänet ja pajarit julistivat hänen 10-vuotiaan
velipuolensa Pietarin tsaariksi. Pietarin
sisarpuoli Sofia sai streltsien avulla kuitenkin
hallituksen järjestetyksi siten, että I. ja Pietari
olivat yhdessä hallitsijoina, mutta hän itse johti
hallitustoimia. Pietari kukisti Sofian 1689 ja
sen jälkeen I. oli nimeksi hänen
hallitsijakump-paninsa.
6. I. VI Antonovits (1740-64),
Braunschweig-Wolfenbüttelin herttuan Antonin ja
Iivana V:n tyttärentyttären Annan poiku, tuli
äitinsä tädin, Anna keisarinnan jälkeen 1740
tsaariksi, ensiksi tämän suosikin Bironin (ks. t.)
holhuunalaisena. I:n äiti Anna kukisti Bironin,
ja v. 1741 Pietari Suuren nuorin tytär Elisabet
riisti hallituksen itselleen. I. oli sen jälkeen
vankina useassa linnassa, viimeiseksi
Pähkinälinnassa, jossa kaksi upseeria, joiden huostaan
hän oli uskottu, surmasivat hänet sen johdosta,
että muuan luutnantti Mirovits koetti vapauttaa
ja huudattaa hänet keisariksi. E. O. L.
Iivananlinna (IvangorodJ, kaupunki ja
linnoitus Inkerinmaalla Narova-joen itärannalla
vastapäätä Narvaa. Venäläiset rakensivat sen
1492 estääkseen ruotsalaisten yhteyttä
Liivin-maan ritariston alueiden kanssa; Knut Posse ja
Svante Sture valloittivat ja hävittivät sen 1496,
mutta venäläiset rakensivat sen uudelleen. V.
1581 Pontus de la Gardie valloitti I:n, jonka
jälkeen se oli ruotsalaisten hallussa v:een 1590;
Evert Horn valloitti sen taas 1612, ja se sekä
muu Inkerinmaa luovutettiin Ruotsille
Stolbo-van rauhassa (1617). V. 1704 venäläiset sen taas
ottivat haltuunsa. E. O. L.
Iivar Akselinpoika ks. Tott.
Iivar Maununpoika ks. Särkilahti.
Iivar Vidfamne (s. o. Laajasyli), ruots.
tarukuningas, jonka kerrotaan voittaneen ja
polttaneen Ingjald Illråden sekä hukkuneen
„Karjalanpohjaan", s. o. Suomenlahden
sisä-pohjukkaan, sotaretkellä Gardarikin kuningasta
Radbartia vastaan (n. 700 j. Kr.). K. G.
Iivesi, Iisalmesta pohjoiseen oleva,
historiallisesti muistettavan Koljonvirran kautta
Poroveteen laskeva järvi, n. 12 km pitkä. Sen ran-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
