Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Illitteraatti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
867
Illustrissimus (edellisen sanan superlat.),
loistavin, kuuluisin.
Illyria, muinoin itsenäinen valtakunta,
sittemmin Illyricum nimisenä roomal. maakunta,
jona se käsitti Adrian-meren itärannikon
Ist-riasta Driloniin (Albaniassa olevaan Drin-jokeen)
asti ja sisämaassa Sava- ja Drina-jokiin saakka;
vastaa siis jotenkin nyk. Bosniaa. Hertsegovinaa,
Serbian länsiosaa, Dalmatsiaa ja Montenegroa.
Toisinaan I:lla käsitettiin laajempaa aluetta,
joka vastasi, paitsi ylläm. maita, myös nyk.
Kroatsiaa ja Pohjois-Albaniaa. Suurimmaksi
osaksi jylhä vuorimaa soveltui etupäässä
karjanhoitoon ja sisälsi vuorikaivoksia. Sen asukkaat
olivat illyrialaiset, jotka muodostivat erityisen
haaran indoeurooppalaista heimokuntaa.
Heidän jälkeläisensä ovat nykyiset albanialaiset.
Hajallisuutensa tähden he joutuivat (300-luvulla
e. Kr.) Makedoniasta riippuviksi. T.n hallitsijat
joutuivat sittemmin (200-luvulla e. Kr.)
riitaisuuksiin roomalaisten kanssa, jotka pitkällisissä
sodissa valloittivat maan (lopullisesti 35-33
e. Kr. Augustuksen johdolla). Roomalais-aikaan
I. vaurastui, mutta sen asukkaat, joita paljon
palveli roomalaisessa armeiassa ja laivastossa,
roomalaistuivat rannikolla kokonaan.
Ainoastaan Albanian vuoriseuduissa asuvat illyrialaiset
säilyttivät kielensä, vaikkakin lukuisilla
roomalaisilla aineksilla sekoitettuna. — V:sta 324 j. Kr.
kutsuttiin Illyricum nimellä yhtä niistä neljästä
suuresta maaherrakunnasta (prefektuurasta),
joihin valtakunta oli jaettu; siihen kuului silloin
koko Balkanin niemimaa. — I. tuli valtakunnan
lopullisessa jaossa 395 j. Kr. kuulumaan
Länsi-Roomalle, mutta joutui sen kukistuttua 476
Itä-Rooman valtakunnalle. 6:nnella ja 7:nnellä
vuosisadalla tunkeutui I:aan slaavilaisia heimoja,
jotka perustivat itsenäisiä valtakuntia.
Myöhemmin keskiajalla venetsialaiset sekä
turkkilaiset saivat jalansijaa I:ssa; venetsialainen osa
joutui Itävallalle Campo-Formion rauhassa 1797.
Itävallan 1809 Wienin (Schönbrunnin) rauhassa
luovuttamat alueet (Krain, osa Kroatsiaa,
Istria, Triest, Görtz v. m.) Napoleon yhdisti I:n
maakuntain nimellä. Pariisin rauhassa 1814
Itävalta sai nämä maat takaisin. V. 1816
Itävalta muodosti I:n kuningaskunnan, johon
kuuluivat Krain, Kärnten. Görtz-Gradisca ja Istria,
mutta 1849 se jälleen hajoitettiin mainittuihin
eri kruununmaihin. — Uudempaan aikaan
(v:sta 1835) I:n nimeä on käytetty
tarkoittamaan etelä-slaavilaisten kansojen harrastamaa
kansallista ja valtiollista yhteyttä (ks. 111
y-rismi). G. R. (J. J. M.)’
Illyrialaiset (kreik. illyrio’i), muinaisen
Illy-rian (ks. t.) asukkaat. Myöskin veneetit ja
mes-sapit Koillis- ja Kaakkois-Italiassa näyttävät
kuuluneen illyrialaisiin.
Illyriläinen liike ks. Illyrismi.
Illyrismi, etelä-slaavilaisten ja erittäinkin
Kroatsian, Slavonia n ja Dalmatsian slaavilaisten
kansallinen liike, joka alkoi 1830-luvulla ja ajoi
varsinkin Itävalta-Unkarin monarkian alueella
olevien etelä-slaavien kansallis-sivistyksellisen ja
valtiollisen yhteenliittymisen asiaa. Liike
syntyi Kroatsiassa, jossa sen keskustana oli Agram.
Lähimpänä valtiollisena syynä siihen oli
unkarilaisten vahvistuneesta kansallistunnosta
syntynyt pyrkimys saattaa unkarin kieli siihen asti
868
käytetyn latinan kielen asemesta julkisen
elämän kieleksi myöskin slaavilaisissa osissa
Unkarin valtakuntaa. Kroatsialaiset tunsivat
kuitenkin olevansa heikkoja ja muista
etelä-slaavilaisista eristettyjä, niinkauan kun heillä oli eri
kirjakieli. Kaikkiaan oli etelä-slaavilaisilla
tähän aikaan kolme jopa neljäkin eri kirjakieltä.
Dalmatsiassa oli jo varhain kehittynyt
huomattava slaavilainen kirjallisuus ja sen kieli
perustui eteläisen Dalmatsian murteeseen. Serbiassa.
Montenegrossa, Hertsegovinassa ja Bosniassa oli
kirjakielenä käytetty vanhan kirkkokielen,
kansankielen ja osaksi venäjän-kielen
sekoitusta, kunnes sillä Vuk Karadzicin (ks. t.)
vaikutuksesta syntyi kansankielen ja varsinkin
lou-naisserbialaisten, Dalmatsian kirjakieltä
muistuttavien murteiden pohjalle rakennettu uusi
kirjakieli. Saadakseen kansallisille
pyrkimyksilleen laajemman alan kroatsialaiset päättivät
luopua omasta kirjakielestään ja yhtyä käyttämään
kirjakieltä, joka liittyisi aivan likeltä uuteen
serbialaiseen sekä vanhaan
ragusalais-dalmatsia-laiseen kirjakieleen. Tämä kieli erosi
ainoastaan merkitsemisessään serbian kielestä: tätä,
serbialaiset kun ovat kreikanuskoisia,
kirjoitetaan kyrillisillä, kroatsian kieltä Dalmatsiassa ja
Kroatsiassa taas katolilais-länsimaisten
sivistys-traditsionien perustalla merkitään latinalaisilla
kirjaimilla. Sloveenilais-syntyinen etevä runoilija
ja kansanlaulujen kokooja Stanko Vraz (ks. t.)
koetti saada kroatsialaisten likimmät sukulaiset,
sloveenitkin jättämään oman kielensä ja
käyttämään kaikkien „eteläslaavilaisten" yhteistä
kieltä, mutta se ei onnistunut. Tuota yhteistä
kieltä nimitettiin „illyriläiseksi", siksi että
luultiin serbialaisten, kroatsialaisten ja sloveenien
polveutuvan vanhoista illyreistä, ja lisäksi oli
Napoleon Dalmatsiasta, Kroatsiasta ja sloveenilaisista
maakunnista muodostanut „illyriläiset
provinssit", joita Itävaltakin v:teen 1849 nimitti
Illy-rian kuningaskunnaksi. Illyrismi valtiollisena
liikkeenä oli suunnattu etupäässä unkarilaisia
vastaan ja vei muutamiin verisiin
katumellakoi-hin Agramissa sekä vihdoin 1848 julkikapinaan
Unkaria vastaan. I:n johtajista on
mainittava kreivi Janko Draskovié ja
sanoma-lehdentoimittaja Ljudevit Gaj, joka muodosti
uuden kirjakielen latinalaisen oikeinkirjoituksen.
V. 1850 saattoivat useat serbialaiset ja
kroatsialaiset julistaa Wienissä, että kahdella ennen
erillään olleella heimolla nyt oli sama kirjakieli,
vaikka eri kirjaimet. J. J. M.
Ilma ks. Ilmakehä.
Ilmaeloinen ks. Aerobinen.
Ilma-embolia, ilmarakkulau joutuminen
verisuoniin tahi sydämen osiin (keuhkovaltimoon tai
oikeaan sydänpuoliskoon), jotka täten
tukkeentuvat aikaansaaden esteen säännöllisessä
veren-kulussa. T. aiheuttaa tavallisesti heti kuoleman.
(M. O-B.)
Ilmahakuinen ks. Aerotropismi.
Ilmajarru ks. J a r r u.
Ilmajoen kihlakunta käsittää Lappväärtin,
Kristiinankaupungin maaseurak. ja Sidebyn.
Isonjoen ja Karijoen, Närpiön, Teuvan,
Jalasjärven ja Peräseinäjoen, Kauhajoen, Kurikan.
Ilmajoen ja Seinäjoen, Korsnääsin ja Ylimarkun
nimismiespiirit. Vaasan lääniä. K. S.
Ilmajoen tuomiokunta käsittää Ilmajoen ja
Illyria—Ilmajoen tuomiokunta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
