Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ilmanpaineenmerkitsijä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
887
Ilmansuunnat—Ilmanvaihto
888
osaksi vedellä täydetty; jälkimäisissä voidaan
käyttää suurempaa nopeutta. Yksisilinterisissä
i:ssa puristetaan ilma yleensä korkeintaan 7
ilmakehäiseksi; jos kalutaan korkeampaa
puristusta, käytetään n. s. yhdistettyä järjestelmää,
jossa ilma puristetaan kahdessa tahi kolmessa
silinterissä peräkkäin. I. saa liikkeensä joko
tehtaan siirto- 1. transmissioniakselista hihnan
kautta, tahi sitä käyttää erityinen, enimmäkseen
suoraan kytketty höyrykone; väliin myös
sähkökone. Puristettua ilmaa käytetään m. m.
sulattamoissa suuremman palamiskuumuuden
aikaansaamiseen, nosto- ja työkoneiden käyttämiseen
(höyryn paineen sijasta), samoin kaikenlaisiin
n. s. pneumaattisiin työkaluihin;
vuorikaivok-sissa, tunnelirakennuksissa ja
ilmakaivoperus-tuksissa veden poistamiseen; torpedokoneiden,
sumusireenien y. m. käyttämiseen ja kaikissa
näissä tarvitaan suurempia tai pienempiä
ilman-puristuskoneita. E. S-a.
Ilmansuunnat ovat atsimut-kulman
määräämiä horisontaalitason suuntia. Jo vanhoista
ajoista on ollut vakiintunutta jakaa näköpiiri
neljään pääsuuntaan: etelä, länsi, pohjoinen ja
itä (kardinaalipisteet). Pääsuuntien
muodostamien kulmien puolittajat määräävät 4 uutta
suuntaa: lounas, koillinen, luoteinen ja kaakko.
Merimiehet jakavat näköpiirin 32, osaan,
kom-passipiiruun, ja määräävät suunnan näitten
avulla. Täten syntyneitten ilmansuuntien
keskinäinen asema selviää allaolevasta yhdistelmästä,
johon on kirjoitettu englantilaiset nimitykset ja
niistä johdetut kansainväliset merkit.
1. Etelä South S
2. South by West SbW
3. Etelälounas South-South-West SSW
4. South-West by South SWbS
5. Lounas South-West SW
6. South-West by West SWbW
7. Länsilounas West-South-West WSW
8. West by South WbS
9. Län^i West * W
10. West by North WbN
11. Länsiluoteinen West-North-West WNW
12. North-Westby West NWbW
’ 3. Luoteinen North-West NW
14. North-West by North N WbN
15. Pohjoisluoteinen North-North-West NNW
16. North by West NbW
17. Pohjoinen North N
IS. North by East NbE
19. Pohjoiskoillinen North-North-East NNE
20. North-East by North NEbN
21. Koillinen North-East NE
22. North-East by East NEbE
23. Itäkoillinen East-North-East ENE
24. East by North EbN
25. Itä East E
26. East by South EbS
27. Itäkaakko East-South-East ESE
28. South-East by East SEbE
29. Kaakko South-East SE
30. South-East by South SEbS
31. Eteläkaakko South-South-East SSE
32. South by East SbE
n. R.
Ilmansuuntainen jako ks. Maanjako.
Ilmantiheyderumittari ks. Ilmapuntari.
ILmantiivistäjä ks. 11 m anpuristusko n e.
Ilmanvaihto 1. ventilatsioni (lat.
ven-tilä’tiö < ventus = tuuli, veto). Ilman uudistus
huoneissa, joissa ihmisiä tai eläimiä oleskelee,
on uudenaikaisen terveyshoidon tärkeimpiä
tekijöitä. Ilman turmelevat hengityksen kautta
syntynyt hiilihappo, vesihöyry ja ruumiin
liies-tys, valaistuksesta johtuvat palamiskaasut, tomu
ja mikrobit. Koska hiilihappo määränsä
suuruuteen nähden enimmin vaikuttaa ilman
turmeltumiseen ja koska kiilihappomäärä useassa
tapauksessa on suhteellinen muihin ilmaa turmeleviin
aineksiin, käytetään hiilihappopitoisuutta ilman
puhtaudenlaadun mittaajana. Tämän,
Pettenko-ferin tutkimusmenetelmän mukaan on ilma
ehdottomasti puhdas, jos se ei sisällä hiilihappoa
enemmän kuin 0,7 kutakin ilman tilavuuden
tuhannesosaa kohden. Kun täyskasvanut
henkilö tunnittain hengittää ulos 18-30 1
hiilihappoa, tulisi ilmanvaihdon henkilöä ja tuntia
kohden vastata 100 m3. Tähän tulisi ainakin
sairaaloissa pyrkiä; 60-80 m3 pidetään tyydyttävänä
(tehtaissa ja työpajoissa 60 m3, teattereissa
40-50 m3, kouluissa 12-30 m3, tav. asuinhuoneissa
15-20 ms, makuuhuoneissa 40 m3).
Ilmanvaihto rakennuksissa perustuu siihen
yksinkertaiseen tosiseikkaan, että ilma
lämmetes-sään kepenee ja joutuu liikkeesen, pyrkii
ylöspäin. Ilmanvaihto on siihen nähden, millä tavoin
se aikaansaadaan, joko luonnollinen tai
keinotekoinen. — Luonnollinen ilmanvaihto
syntyy aina, kun jossakin huoneessa on toinen
lämpömäärä kuin sitä ympäröivällä ulkoilmalla
ja se on sitä voimakkaampi, kuta suurempi tämä
lämmönero on. Tavallinen järjestelmä
on se, että raitis ilma otetaan sisään
ulkoseinässä olevan aukon, venttiilin
tai ikkunan kautta, ja turmeltunut
ilma johdetaan pois erityistä
imutor-vea pitkin (uunilla varustetuissa
huoneissa tätä vastaa uunin venttiili,
joka vie ilman savutorveen). —
Vedon tuntumisen vähentämiseksi
varustetaan nykyään usein ikkunan
yläosa avattavalla laitteella, jonka
ylöspäin vino asento johtaa raittiin ilman
ensin ylös kattoon päin.
Samanlainen tarkoitus on venttiilin
yhteyteen sovitetulla raittiin ilman
hajoit-tajalla (reijillä varustettu ontto
kattolista tai kattoparru). Uunin
venttiilin sovitusta (käytetyn ilman
poisjohtamista varten) on, samoin kuin itse uunin
(ks. t.) rakennetta, viime
aikoina koetettu tehdä
[-tarkoituksenmukaisemmaksi.-]
{+tarkoituksenmukaisem-
maksi.+} Niin on venttiili
siirretty uunin alaosaan
lähelle lattian rajaa ja
johdettu savutorveen
siten, ettei se vähentäisi
uunin lämpöä. Toinen
sovitus, jonka
tarkoituksena on saada raitis ilma
huoneeseen ilman vetoa,
lämpimänä on n. s. i 1-
manvaihtouuni.
Lattianalaista kanavaa
pitkin kulkeva raitis ilma
johdetaan uunin taka-
[-Ikkuna-räppänä-sovitus.-]
{+Ikkuna-
räppänä-
sovitus.+}
Raittiin ilman
hajoittaja.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
