Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Irtiš ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1065
Irtis—Irtolaisuus
10(56
koon. Muodollisesti protestanttisuuteen
siirtyneiden luku on kuitenkin vielä verrattain pieni.
— Tämä liike on Ranskassa saanut kannatusta
myöskin väestön keskuudessa, varsinkin niillä
seuduin, jotka uskonpuhdistuksen ajasta alkaen
Nantes’in ediktin kumoamiseen saakka 16S5
enimmältä osaltaan olivat olleet protestanttisia
(departementit Cliarente, Ala-Charente, Gironde
ja Dordogne). Mutta onpa 1833 perustettu
,,So-ciété evangélique de France" yhdeksään melkein
umpikatoliseen departementtiin perustanut 34
luopioseurakuntaa, j"a muillekin tienoille on
syntynyt protestanttisia seurakuntia. V. 1847
perustettu „Société centrale protestante
d’evangé-lisation" on viimeisten vuosien kuluessa
perustanut yhteensä neljättäkymmentä vakinaista
toimintapaikkaa ja seurakuntaa ja käännyttää
vuosittain n. 1,000 katolilaista Ranskan
refor-meerattuun kirkkoon. Pohjoisessa, Belgian
rajalla olevissa tehdas- ja kaivosseuduissa
protestanttisuus sosiaalisen toimintansa nojalla
saavuttaa yhä suurempaa jalansijaa. Merkittävä
on myös skotlantilaisen Mac Allin 1871
perustama „Mission populaire", joka Ranskan
suurimmissa kaupungeissa — suoranaista
luopumista vaatimatta — saattaa lukemattomia
ihmisiä protestanttisuuden ystäviksi. — Belgiassa
1875 tehty yritys „irti Roomasta"-liikkeen
vi-reillesaamiseksi ei onnistunut. Espanjassa ja
Italiassa liike ei ole jaksanut kohota
elinvoimaiseksi. L. E.
Irtis ks. I r t y s.
Irtisanominen, lalcit., sopimuskumppanin
toiselle tai toisille asianosaisille antama selitys
siitä, että hän tahtoo purkaa heidän keskensä
voimassaolevan oikeussuhteen. Irtisanomisoikeus
on asianosaisella joko sopimuksen perusteella
tai suorastaan lain nojalla. Sääntönä on, että
ellei ajasta ole mitäään sovittu, oikeussuhteen
olemassaolon katsotaan riippuvan irtisanomisesta.
Määrätyissä tapauksissa on säädetty, että
vaikkakin sopimus on tehty määräajaksi,
irtisanomisen kuitenkin tulee tapahtua määrättyä aikaa
ennen sovitun ajan loppumista, sillä uhalla että
sopimus muutoin katsotaan pidennetyksi. Näin
on asianlaita esim. vuokra-, yhtiö- ja
palkollis-sopimuksen. Jos irtisanottu oikeussuhde on
yksipuolinen, kuten asianlaita on esim.
velaksi-annossa, näyttäytyy irtisanomisen vaikutus
siinä, että velalliselle syntyy velvoitus suorittaa
sopimuksenmukainen sitoumuksensa. Aina
sopimuksessa tai laissa mainittujen määräysten
mukaan vaikuttaa irtisanominen joko välittömästi
tai vasta määrätyn irtisanomisajan
kuluttua. Ellei tässä kohden ole mitään sovittu
eikä laissa myöskään ole siitä mitään määrätty,
pidetään tavallisesti 14 päivän aikaa laillisena
irtisanomisaikana. — Eräissä tapauksissa on
irtisanomiselle säädetty määrätty muoto, missä
sen tulee tapahtua. Niinpä esim. maanvuokraa
maalla koskevan vuokrasopimuksen
irtisanomisen tulee tapahtua kahden todistajan
läsnäollessa. Jos irtisanottavalta saa irtisanomisesta
kirjallisen todistuksen, riittää kuitenkin se, ja
samoin pidetään haastetta, missä vaaditaan
poismuuttoa ilman edelläkäynyttä irtisanomista,
irtisanomisen veroisena. — vrt.
Aitausvel-vollisuus, Lähtöpäivä, Osuuskunta,
Saaminen, Takaus. O. K:ven.
Irtolaisuus on kielletty sellaisena elämis- ja
olemistapaua, joka saattaa vaaranalaiseksi
oikeusjärjestyksen suojaamia yhteiskunnan ja
yksityisten etuja, ja tuon kiellon toteuttamiseksi on
irtolaisille säädetty rangaistuksia tai muita
pakkotoimenpiteitä. Useimmissa maissa pidetään
ir-tolaisuuden tuntomerkkeinä kuljeskelemista,
toimettomuutta ja elatusvarojen puutetta, Suomessa
tulee niihin vielä lisäksi siveetön ja säädytön
elämä.
Suomen nykyinen irtolaislainsäädäntö on
kehittynyt osaksi laillista suojelusta, osaksi
maankul-kijoita koskevista säännöksistä. Ruotsin
maakunta- ja maanlakien sekä yleisen kaupunginlain
mukaan varattomat irtonaiset miehet, itselliset,
olivat velvollisia rupeamaan vuosipalvelukseen,
jos sitä oli tarjona. Uuden ajan alulta, Kustaa
Vaasan ajasta lähtien tuota palveluspakkoa vielä
laajennettiin, niin että irtolaisena pidettiin
jokaista vuosipalvelukseen velvollista, jolla ei ollut
vakinaista paikkaa palkollisena tahi
ammattilaisena, huolimatta siitä, oliko hänellä palvelusta
saatavissa vai ei. Palveluspakosta olivat
vapautettuja varsinaiset porvarit, talonpojat ja sitten yhä
useammat muutkin kansalaisryhmät. Nämä
yhteiskunnalliset asemat ja niihin liittyen
vuosipalve-luskin esiintyivät sentähden irtolaisuuden
seuraamuksista vapauttavana „laillisena suojeluksena"
(laga försvarj. Muut olivat suojeluksettomina
pantavat sotapalvelukseen taikka yleiseen työhön.
Tämä lailliseen suojelukseen perustuva
irtolaislainsäädäntö järjestettiin varsinaisesti 1664 v:n
palkollissäännössä ja sitten uudestaan 1802, 1804
ja 1805 annetuilla asetuksilla. Tavallisista
irtolaisista oli jo varhain erotettu maankulkijat, joita
kohdeltiin varsinaisten pahantekijäin veroisina.
Heitä vastaan käytettäväksi säädettiin, sittemmin
köyhäinhoitolainsäädännön yhteydessä, paitsi
irtolaisille määrättyjä pakkokeinoja, myöskin li n
-natyötä raudoissa, raippoja ja vitsoja sekä maasta
pois toimittamista, jopa mustalaisille, jos eivät
lähteneet maasta pois, hirttämistä. Mutta kun
irtolaislainsäädäntö erotettiin siitä
palkollislain-säädännön yhteydestä, jossa se alusta alkaen oli
ollut, niin 14/, 1852 annetussa asetuksessa otettiin
käsiteltäväksi sekä varsinainen irtolaisuus että
maankulkijaisuus. Laillisen suojeluksen
järjestelmä silloin edelleen säilytettiin ja myöskin
1865 annetussa uudessa irtolaisasetuksessa oli
siitä vielä sen verran jäljellä, että irtolaisuuden
kielto ja sen seuraamukset koskivat vain laillista
suojelusta vailla olevia, mutta näistä oli nyt
liidettävä irtolaisina ainoastaan ne, jotka
harjoittivat pahantapaista laiskurielämää.
Nykyinen irtolaislainsäädäntö, valtiosäätyjen
hyväksymä asetus 2/4 1883 sekä sam. p. annettu
hallinnollinen julistus, lakkautti vihdoin
kokonaan laillisen suojeluksen sekä sen perustuksena
olleen palveluspakon ja sääti, että i r t o 1 a
i-s e n a on pidettävä se, joka ilman elatusta omista
varoistaan tahi toisen huolenpidon kautta
työttömänä kuljeksii harjoittaen siveetöntä ja
säädytöntä elämää. Irtolaisuuteen kuuluvaa
kulkurielämää voi harjoittaa sekä omassa kunnassa
että sen ulkopuolella; ja sekin, jolla on vaikkapa
koko vuodeksi vuokrattu asunto, voi
todellisuudessa viettää aikansa kulkusalla. Ilman elatusta
omista varoista on se, jolla ei ole omaisuutta
tahi vakinaisia tuloja, niin että hänellä olisi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
