Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Italia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
113lJ
Italia
1144
turvallisuuden; hän sai pitää linnansa ja
henkivartijansa ja hänelle määrättiin suuri eläke,
mutta paavi puolestaan hylkäsi tarjoukset ja
eleli siitä lähin vapaaehtoisena vankina
Vatikaanissa. — Pius IX kuoli 1878, häntä seurasi
Leo XIII sekä tämän kuoltua Pius X (v:sta
1903). Vasta viime vuosina ovat jyrkemmät
katolilaiset paavin suostumuksella alkaneet ottaa
osaa valtiolliseen elämään. — Pahimpana
vaikeutena I:n hallituksella oli raha-asiain
järjestäminen, koska varsinkin sotavoiman
muodostaminen oli niellyt suuria summia. Jonkun
verran tämä kuitenkin onnistui ministeri
Minghet-t.i’n aikana 1875. — Kun Ranska edelleen
kieltäytyi tunnustamasta Kirkkovaltion anastusta,
lähestyi I. Saksaa ja Itävaltaa, samalla kuin
luostaritilusten peruutusta ankarasti
toimeenpantiin. — Seuraavina aikoina tapahtui tiheästi
ministerinvaihdoksia, jonka tähden useat
vapaamieliset parannukset, kuten verojen
huojentaminen ja vaalioikeuden laajentaminen,
lykkäytyivät. V. 1876 seurasi Minghetti’ä Depretis; siten
valta siirtyi oikeistolta vasemmistolle.
Ryhdyttiin seur. aikoina varsinkin kansansivistystä
kohottamaan. Viktor Emanuel kuoli 1878;
hänen poikansa ja seuraajansa Umberto noudatti
samoja periaatteita. Radikaalisen Cairoli’n
mi-uisteristön aikana (v:sta 1879) päätettiin
jauhoveron poistaminen ja raha-asiat saatettiin
järjestykseen setelien pakkokurssin lakkauttamisella
(v :sta 1883); taloudellinen tila parani. —
Näihin aikoihin huononi suhde Itävaltaan,
varsinkin irredentistien kiihotuksen johdosta; sen
sijaan lähestyttiin Ranskaa, missä radikaalit
myös olivat vallassa. Mutta ystävyys loppui,
kun Ranska 1881 anasti Tunisin, jota I. oli
tavoitellut. Cairoli’n täytyi erota ja
ministe-ristön johtajaksi tuli jälleen Depretis; hänen
aikanaan laajennettiin vaalioikeus melkoisesti
1882. — I. lähestyi jälleen Saksaa ja Itävaltaa.
Ruvettiin myös muiden maiden esimerkin
mukaan hankkimaan siirtomaita, ja anastettiin
Assab (1882) ja Massaua (1885) Punaisen-meren
rannalla. Mutta nämä yritykset tulivat kalliiksi
ja saivat aikaan vihamielisen suhteen
Abessii-niaan. — V. 1887 tehtiin Saksan ja Itävallan
kanssa Ranskaa ja myös paavinistuimen
kiihotusta vastaan tähdätty varsinainen liitto
(„Kolmiliitto"). — Samaa politiikkaa jatkoi
De-pretisin kuoltua 1887 Crispi, kclmiliiton
kannattaja, Ranskan ja katolisen papiston, mutta myös
sosialistien vastustaja. Siirtomaa-alue
laajennettiin ja järjestettiin sekä sai Eritrean nimen
(1890). Abessiinian uuden hallitsijan, negus
Me-nelikin kanssa tehtiin sopimus.
Crispi’n aikana tehtiin monta säännöstä
katolista papistoa vastaan, ja Ranskan kanssa alkoi
tullisota, joka vahingoitti I:n kauppaa, m. m.
viininvientiä; tulokset I:n kauppasopimuksista
(1892) Saksan, Itävallan ja Sveitsin kanssa
tulivat vasta myöhemmin näkyviin. Peittääkseen
yhä kasvavaa vajausta Crispi ehdotti virkojen
vähentämistä sekä verojen ja tullien
korottamista, mutta ehdotuksia vastustettiin, ja hänen
täytyi erota 1891. Ulkopolitiikkaa johdettiin
kuitenkin edelleen pääasiassa samaan suuntaan.
Seuraavain ministeristöjen aikana ralia-asiat yhä
huononivat, ja muutamain pankkien hoidossa
huomattiin pahoja väärinkäytöksiä: 1893 Crispi
jälleen tuli johtavaksi ministeriksi.
Nyt alkoi vaarallisia työväen levottomuuksia
Sisiliassa y. m., mutta nämä Crispi kukisti
suurella tarmolla, ja lakeja säädettiin
kumouspuo-luetta vastaan; sosialistiset yhdistykset
hajoitet-tiin. — Huonot taloudelliset olot olivat suuresti
lisänneet I:sta siirtymistä. Raha-asioita Crispi
koetti säästäväisyydellä parantaa, mutta nyt
hänen vastustajansa syyttivät häntä julkisesti
eduskunnassa osallisuudesta pankki-huijauksiin ja
lahjainotosta. C. silloin hajoitti eduskunnan ja
hänen onnistui uusissa vaaleissa saada suuri
enemmistö; hän kukistui kuitenkin pian toisesta
syystä. Afrikassa I. vaati Abessiinian
suo-jeluslierruutta ja soti näihin aikoihin
menestyksellä dervisejä ja Abessiinian alaruhtinaita
vastaan, mutta kun itse negus Menelik ryhtyi
vihollisuuksiin, kääntyi onni. Menot
lisääntyivät ja tyytymättömyys maassa kasvoi;
pysyäkseen vallassa Crispi tarvitsi menestystä
Afrikassa ja kiihotti kenraali Baratierra
hyökkäykseen, mutta tämä kärsikin musertavan Aduan
tappion 1896. Välittömänä seurauksena oli
Crispi’n kukistus; häntä seurasi Rudini. Menelikin
kanssa tehtiin Addis-Abeban rauha, missä I.
luopui Abessiinian suojeluslierruudesta.
Kruununprinssi Viktor Emanuelin naidessa
(1896) Montenegron prinsessan Helenan tuli I:n
ja Venäjän väli hyväksi; myös tehtiin sopimus
Ranskan kanssa, jossa I. tunnusti Ranskan
suo-jelusherruuden Tunisiin nähden.
Alussa v. 1898 alkoi jällleen vaarallisia
levottomuuksia Sisiliassa kalliin ajan ja verorasituksen
tähden; liike, jolla oli sosialistinen leima, levisi
myös mannermaalle. Varsinkin Milanossa
tapahtui toukok. ankaroita taisteluja. — Pelloux’n
ministeristö (v:sta 1898) teki tullisopimuksen
Ranskan kanssa ja koetti tarmokkailla
toimenpiteillä (yhdistys-, kokoontumis- ja
painovapauslain muutoksilla) rauhoittaa maata, mutta
kohtasi eduskunnan vasemmiston puolelta jyrkkää
vastarintaa, mikä antoi aihetta pitkällisiin
parlamentaarisiin riitaisuuksiin. —
Siirtomaapolitiikassaan I. yhä kärsi nöyryyttäviä
vastoinkäymisiä (Kiinassa ja Pohjois-Afrikassa, missä
Ranska anasti Tripoliin sisämaan).
Ileinäk. 29 p. 1900 eräs anarkisti Monzassa
murhasi kuningas Umberton. jota seurasi hänen
poikansa Viktor Emanuel III. V. 1901
Zanar-delli’n vapaamielisen ministeristön aikana
lievennettiin verot ja seur. vuosina valtion
raha-asiain tila huomattavasti parani. — Koetettiin
samalla pysyä hyvissä väleissä Ranskan ja
kolmiliiton valtojen kanssa. I. otti osaa Kiinan
sotaan sekä muihin suurvaltojen yhteisiin
yrityksiin. Zanardelli’n jälkeen johti hallitusta
Giolitti’n (v:sta 1903) y. m. ministeristöt samaan
henkeen; hallituksen toimintaa häiritsi
kuitenkin yleinen työväen lakko 1904. Vv. 1905-06
valtio ryhtyi ostamaan I:n rautateitä
yksityisiltä yhtiöiltä. V. 1906 suoritettiin edullinen
valtiovelan konverttaus; raha-asiain tila pysyi
edelleen hyvänä, mutta siirtolaisuus lisääntyi.
V. 1908 kirkonvastainen liike paljon edistyi;
useissa kaupungeissa poistettiin uskonnonopetus
kouluista. Sam. v. kohtasi Etelä-I :aa hirveä
maanjäristys, jossa Messina ja Reggio y. m.
kaupunkeja tuhoutui ja lähemmäs 200,000 ih-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
