Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itiöemä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1165
Itiöemä—Itkuvirret
1166
hin (mikropyknideikin) kuroutuvat pullokuromat,
sauva- 1. p i k k u-i :t (pyknospoorit) sekä
äskenmainittujen ja nokisienten alku-i:t (s p
o-r i d i o t). Laajemmassa merkityksessä luetaan
i:ihin myös levillä ja sienillä naarassolun
hedelmöittymisestä ja n. s. ylitäläissiitoksen tuloksena
syntyneitä m u n a-i :i t ä (o’o spooreja) ja y
h-tymä-i:itä (z y g o s p o o r e j a). J. A. TV.
Itiöemä ks. Itiökannatin.
Itiöhedelmä ks. Itiöpesäkekotelo.
Itiökannatin sienillä on sekovarren
määrätyn-muotoinen, itiöitä tuottava, sienirihmoista
muodostunut mutta muusta alustaan kätkeytyneestä
rihmastosta tavallisesti päivänvaloon kohoava osa.
Milloin i:n muodostaa ainoastaan haaraton tai
haarainen sienirihma, nimitetään sitä i t i ö r i
li-maksi, milloin se on muodostunut toisiinsa
kietoutuneista ja enemmän tai vähemmän
yhteen-kasvettuneista rihmoista, saa i. nimen itiöemä.
Tämän pinnalla tai sisässä ovat itiöitä
synnyttävät solut (itiökannat, itiökotelot) välisine
mar-toine sienirihmanpäineen (lisä- 1. n e s t e r i
limoin e e n, parafyyseineen) yhtenäisenä
kerroksena, itiölavana (liymenium). J. A. TV.
Itiökanta (b a s i d i o) on itiökantaisilla
sienillä esiintyvä, kasvullisesta sienirihmasta
väliseinän erottama elin, johon syntyvistä
äimämäi-sista pullistumista, itiöperistä (sterigma),
kuroutuu itiöitä. J. A. TV.
Itiökantaiset (Basidiomycetes), sieniluokka,
jossa itiölava on muodostunut yksisoluisista
itiökannoista (basidioista), ja näiden
välisistä nesterihmoista. Itiöemä syntyy
suvuttomasti. Itiökantojen päähän kasvaa 1-4 hienoa
kärkeä, itiöperää (sterigma), joista itiöt
(kanta-itiöt, basidiospoorit)
kuroutuvat. Iiilla tavataan muunkinlaisia
kuroma-itiöitä ja kätkö-itiöitä. Niihin luetaan toisinaan
erityisenä alaluokkana Protobasidiomycetes myös
ruoste ja nokisienet, Pilacreacece, Auriculariaceæ,
Tremellaceæ ja Dacryomycetaceæ ryhmät, joilla
on monisoluinen itiökanta. J. A. TV.
Itiökasvit = salasiittiöt (ks. t.).
Itiökato (aposporia), se ilmiö eräillä
saniaisilla, että niillä itiöt jäävät muodostumatta,
jolloin alkeisvarsikko syntyy välittömästi kasvin
itiöpolven lehdelle. J. A. TV.
Itiökotelo (ascus), kotelosienillä ja jäkälillä
esiintyvä, yhdestä solusta muodostunut itiöpesäke,
jonka sisässä itiöt (luvultaan 2, 4, useimmin 8)
svntyvät vapaan solumuodostuksen tietä.
J. A. W.
Itiölava ks. Itiökannatin.
Itiöperä (sterigma) ks. Itiökantaiset.
Itiöpesäke, salasiittiöiden itiöt sisäänsä
sulkeva yksi- tai monisoluinen pesäke.
Sanikkaisilla se syntyy lehdelle, sammaleilla i. perineen
edustaa kasvin suvutonta polvea, alemmilla
kasveilla i. usein on emosolun ketto, joka ympäröi
tytärsoluja, itiöitä. Saniaisilla (Filicince) i:t ovat
järjestyneet määrämuotoisiin
itiöpesäke-rvhmiin (sorus). Näitä usein suojaa suomu,
„kate" (indusium), tahi on pitkä rivi
itiöpesäke-ryhmiä järjestynyt lehden reunaan, joka on
kiertynyt niitä peittäväksi valekatteeksi.
J. A. TV.
Itiöpesäkekotelo (sporocarpium),
vesisaniais-ten itiöpesäkkeitä ympäröivä suljettu suojus.
J. A. W.
Itiöpesäkeryhmä ks. Itiöpesäke.
Itiöpolvi, sammalten ja sanikkaisten
suku-polvenvuorottelussa esiintyvä suvuton polvi, joka
tuottaa itiöt. Sen ensimäinen aste on
hedelmöitetystä munasolusta kasvanut alkio (embryo).
Sammaleilla täysikasvanut i. = itiöpesäke
perineen, sanikkaisilla se on itsenäisesti elävä
vihreä kasvi. J. A. TV.
Itiöpullo ks. Jäkälät ja Ruostesienet.
Itiöpussi ks. I m u m a d o t.
Itiörihma ks. Itiökannatin.
Itku ks. Kyyneleet.
Itkunkouristus, tahdosta välittämätön
itkun-puuska, jota joskus saattaa kestää tuntikaudet;
enimmäkseen hysteriaan (ks. t.) viittaava
tau-dinmerkki. ’ (M. O-B.)
Itkuvirret. Itkuvirsiksi, itkuiksi, luetuksiksi
sanotaan improvisoituja runoja, joita sepitetään
murheen ilmaisuksi ja lauletaan osaksi milt’ei
lukien, itkun säestämällä nuotilla. Sisällys on
tavallisesti esitettäessä syntynyttä, vaikka siinä
käytetäänkin ennestään itkijälle tuttuja
sanankäänteitä. Esittäjinä ovat miltei aina naiset.
Itämaisilla kansoilla on ikimuistoisista ajoista
ollut tapana vainajain kunniaksi palkata
itkijöitä. V:ssa T:ssa mainitaan juutalaisilla olleen
mies- ja nais-itkijöitä, eikä tämä tapa ole
tuntematon U:n T:n aikuiselle juutalaisuudellekaan.
Kreikassa kuuluivat muinoin ruumissaaton
juhlallisuuksiin m. m. itkut, tlir&noi, roomalaisilla oli
niinikään palkattuja itkijänaisia. Venäläisillä,
serbialaisilla sekä liettualaisilla on käytännössä sekä
hää- että vainajain itkuvirsiä. Onpa muutamilla
luonnonkansoillakin tapana esittää
hautajaismenoissa itkuvirren tapaisia. Useilta
Venäjällä asuvilta suomalais-ugrilaisilta kansoilta
on kirjoitettu muistiin lukuisia itkuvirsiä
(Aminoff, Paasonen, Porkka, Wichmann y. m.);
alhaisimmalla sivistysasteella olevilla ostjaakeilla ja
voguleilla niitä ei ole. Itämeren-suomalaisista
kansoista viljelevät niitä vain kreikanuskoiset —
Inkeriä lukuunottamatta, jossa niitä
luterilaisetkin taitavat. Karjalaisilta ja inkeriläisiltä
itkuvirsiä on kerätty n. G00 toisintoa. Niissä on
huomattavissa jonkunlainen rytmi, vaikkei
johdonmukaista runomittaa. Kaunistuskeinona on
runsaasti alkusointuja, kerto, kuvakieli, jossa
huomattavimpana osana ovat monenmoiset
mairittelevat lempinimitykset. Esim. tyttären itkussa
on keksitty äidille n. puoli sataa eri hyväilynimeä.
Itkuvirsiä esitetään enimmin häissä ja
hautajaisissa. Häissä morsian itkee jokaiselle
omaiselleen erikseen, vieläpä useille tuttaville,
karjalaisissa häissä on sitäpaitsi erikoiset
itkijänaisetkin. Alkuperäisin lienee tapa esittää
itkuvirsiä kuolintapauksissa ja hautajaismenoissa,
koska se on useammilla kansoilla käytännössä
kuin hääitkut. Heti hengen lähdettyä aletaan
itkuvirsi, ja virittää niitä tytär joka kerta kun
käy äitinsä, isänsä, veljensä haudalla, leski
miehensä, äiti lastensa haudalla j. n. e. Itkuvirsiä
sommitellaan myös kaikenlaisista surullisista
tapahtumista, etenkin nuorukaisten sotamieheksi
otosta, elämän murheista ja vastoinkäymisistä;
tavataanpa eepillisiäkin itkuvirsiä, jotka eivät
käsittele vain elämän traagillisia puolia.
Näyttää siltä, kuin suomalaiset i:t olisivat
slaavilaista lainaa. Siihen viittaa se, ettei niitä ole
luterinuskoisilla Suomessa eikä Virossa. Raken-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
