Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itämainen kysymys - Itämainen sota (l. Krimin sota)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1187
Itämainen sota
1188
kilpailu vaikutusvallasta Balkanin pikkuvaltioissa I
ja itse Turkissa sekä osittain siitä, osittain (
Turkin sisällisistä uskonto- ja
kansallisuus-ristiriidoista johtunut vaikeus saada selvitetyiksi
lakkaamatta ilmaantuvia uusia pulmia. V. 1885
nousee Itä-Rumeelia kapinaan, heti sen jälkeen puhkee
sota Serbian ja Bulgaarian välillä, Kreetan
kysymys käy yhä pulmallisemmaksi,
armeenialais-veri-löylyt panevat kuohuksiin koko sivistyneen
maailman, ja kenties vaikein kaikista, Makedonian
kysymys, uhkaa tehdä tarmokkaimmatkin
ponnistukset tyhjiksi. Kolmatta vuosikymmentä oli
Euroopan suurpolitiikassa polttavana myöskin
Egyptin kysymys, joka nousi Englannin
miehitettyä (1882) Egyptin. Kaikkien näiden, ja
monien muiden itämaisen kysymyksen
erikoiskysymysten ohella on tuontuostakin noussut
päiväjärjestykseen sitkeä Bosporin eli Dardanellein
kysymys, jolla jo on satavuotiset vaiheensa.
Tärkeän käännekohdan itämaisen kysymyksen
historiassa muodostaa Turkin vallankumous 1908;
Turkin sisällisesti voimistuessa suurvaltojen ei
enää sovi eikä ole tarvis esiintyä samaan tapaan
käskijöinä kuin ennen. [E. af Wirsén.
„Balkanfolken och stormakterna", 1909.] K. B:dt.
Itämainen sota (1. Krimin sota; 1853-56).
Itävallan liittolaisena asekäsin tukahutettuaan
Unkarin kansan vapaudenpyrkimykset keisari
Nikolai I empimättä julisti luovansa ikeen
sorron-alaisten Balkanin kristittyjen niskoilta.
Alkujaan varsin merkityksettömät, Palestiinan
pyhäkköjen omistamista koskevat riidat antoivat
N:lle aihetta paljastaa Balkanin-politiikkansa
tarkoitusperät. Tsaarin lähettiläänä ruhtinas
Mensikov mitä ylimielisimmällä tavalla esitti
sulttaanille Venäjän uhkavaatimukset, joiden
ytimenä oli keisarin tunnustaminen Turkin
valtakunnan kreikkalais-kristinuskoisten ylimmäksi
suojelijaksi. Peljäten moisiin vaatimuksiin
myöntymisen aiheuttavan vallankumouksen ja luottaen
länsivaltojen apuun Portti epäsi Venäjän
ultimaatumin. jolloin heti kaksi ven. armeianosastoa
valtasi Moldovan ja Valakian ruhtinaskunnat.
Sulttaani vaati sodan uhalla, että venäläisten
oli 14 päivässä poistuttava miehittämistään
alueista. Kun tätä vaatimusta ei noudatettu,
julisti Turkki sodan.
Englannin ja Ranskan puuttuminen sotaan
aiheutui lähinnä turkkilaisen laivaston
hävittämisestä Sinopen satamassa (marra.sk. 30 p. 1853)
sekä Venäjän uhkaavista hankkeista Persiassa
ja Afganistanissa. Turhaan vaadittuaan Venäjää
poistamaan joukkonsa Tonavan ruhtinaskunnista,
länsivallat maalisk. 27 p. 1854 julistivat sille
sodan. Varilassa yhtyneiden engl. ja ransk.
armeio-jen ylipäälliköt, marsalkat Raglan ja de
Saint-Arnaud. päättivät yhteisen hyökkäyksensä
esineeksi valita Mustaa-merta hallitsevan
Sevasto-polin linnan. Syyskuussa 58,000 liittoutunutta,
joihin 7,000 turkkilaista yhtyi, nousi maihin
Krimin länsirannikolla olevaan Eupatorian
kaupunkiin; Sevastopolista heitä vastaan rientänyt
ruhtinas Mensikov voitettiin Alman taistelussa
(syvsk. 20 p. 1854), ja viikkoa myöhemmin
liittolaiset alkoivat saartaa Sevastopolia (ks. t.),
jota he, yhä kartuttaen joukkojaan sekä saaden
apua liittokuntaan myöhemmin yhtyneeltä
Sardinialta. kolmesta murtamisyrityksestä
(Inkerma-nin, Eupatorian ja Tsornajan) sekä leirissä rai-
voavan koleran tuhotöistä huclimatta 11 ’/2
kuukautta piirittivät. Syysk. 8 p. 1855 Mac
Maho-nin johtamat ranskalaiset väkirynnäköllä
valloittivat linnan päävarustuksen, Malakov-tornin:
Sevastopolin kohtalo oli sillä ratkaistu, ja yön
turvissa venäläiset räjäyttivät muut
varustuksensa ilmaan, upottivat viimeiset sotalaivansa ja
peräytyivät vuoristoon.
Jo puoli vuotta varhemmin oli keisari Nikolai
kuollut. Valtaistuimelle noustuaan Aleksanteri IT
tosin julisti jatkavansa isänsä politiikkaa, mutta
osoittautui sen ohella olevansa taipuvainen
sovintoon ryhtymällä uusiin rauhanneuvotteluihin.
Sevastopolin kukistuttua Englanti ja Ranska
olivatkin saavuttaneet ne voitot, mitkä sodan
tar-joomista eduista olivat merkitsevimmät: Ranska
sotamainetta ja valtiollisen johtoaseman,
Englanti ylivallan itäisillä vesillä, venäläisten hä
vitettyä Mustan-meren-laivastonsa. Sotavoimien
riittämättömyyden vuoksi liittolaisten oli
tyydyttävä Sevastopolin anastamiseen, saattoipa
linnan säilyttäminenkin ajanpitkään käydä heille
hankalaksi. Vielä oli suurin osa Krimin
niemimaata Gortsakovin armeian hallussa, ja Aasiassa
venäläiset voitollisin asein tunkivat turkkilaiset
tieltään (Karsin linnan valloitus marrask. 27 p.
1855). Masentavan vaikutuksen liittoutuneihin
teki niinikään Itämeren rantamaihin
suunnattujen sotaliikkeiden epäonnistuminen.
Suomenkin etäisiin rantoihin ulottuivat
maailmansodan kuohulaineet. Maaliskuussa 1854.
jo ennen sodanjulistusta, lähti engl. laivasto,
amiraali Sir Charles Napierin johtamana
Portsmouthin satamasta kohti Itämerta; sitä seurasi
myöhemmin keväällä vara-amiraali
Parseval-Deschenes’in komentama ransk. eskaaderi.
Itämerellä yhdyttyään ne muodostivat 80: n aluksen
suuruisen laivaston, jossa oli 43,110 miestä ja
3,652 tykkiä. Suomessa, jonka kurjaa
puolustustilaa hallitus kaikin voimin koetti parantaa,
otaksuttiin vihollisten aikovan valloittaa
Helsingin ja hävittää Viaporin laivaston. Sodan
alkuaikoina liittolaisten toiminta kuitenkin rajoittui
pariin mitättömään kahakkaan (Tammisaaren ja
Hankoniemen, toukok. 20 ja 22 p. 1854),
kauppalaivojen anastamiseen ja ryöstöretkeilvjeu
toimeenpanemiseen pitkin Pohjanlahden rannikkoa.
Toukok. 30 p. rear- (konter-) amiraali Plumridge
tuhosi Raahen satamassa olevat kauppalaivat,
kaupungin laivaveistämön sekä hirsi- ja
terva-varastot, ja kesäk. 2 p. Oulu joutui
samantapaisen ryöstön alaiseksi. Moinen arvoton
ankaruus (jota arvosteltaessa kuitenkin on otettava
huomioon, että Suomen veistämöissä sodan
varalle rakennettiin tykkiveneitä ja että hallitus
nimenomaan pyrki kiihottamaan maamme
merenkulkijoita ja kalastajia „omin neuvoin
hätyyttämään ja vahingoittamaan vihollista") oli vain
omiaan synnyttämään katkeruutta Suomen ran
nikkoseutujen asu jämissä, antoipa se aihetta väli
kyselyynkin Englannin parlamentissa. Kokkolas
sakin englantilaiset yrittivät tuhota kaiken
„kielletyn tavaran", mutta heidän hankkeensa teki
tyhjäksi kaupungin suomalaisten ja venäläisten
puolustajien rohkea esiintyminen (kesäk. 7 p.
1854). Ainoa positiivinen tulos koko kesäkauden
sodankäynnistä oli B omar sundin
linnoituksen valloitus (elok. 16 p. 1854) ja
hävittäminen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>