Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Japani
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
koskenlaskijoita. J:n joet ovat uurtaneet syviä
laaksoja kallioperustaan, ja näissä on
tavallisesti hyvin rehevä kasvullisuus. Sahalinin pisin
joki on Poronai, joka laskee suureen
Terpenja-lahteen. Eteläisessä osassa virtaa kaksi
rinnak-kaisjokea Anivan-lahteen. Jesson pisin joki on
Isikari, joka 200-280 m leveänä laskee
samannimiseen lahteen länsirannalla. Toisia
melkoisia jokia ovat Tesio, Tokatsi, Muka ja
Saru. Hondon kolme suurta jokea ovat
Tone-gava, joka alussaan virtaa hyvin ahtaissa
solissa ja lopussa juoksee halki Tokion
tasangon, missä se jakautuu kahtia ja usein tulvii;
Sinano-gava virtaa länsirannan kanssa
yhdensuuntaisesti laskeakseen lopulta Niigatan
kohdalla mereen; se on saaren pisin joki, melkein
yhtä pitkä kuin Muoniojoki; Kiso-gava, joka
juoksee erittäin viljavien laaksojen halki. Muista
joista mainittakoon: mutkitteleva Kitakami,
Abukuma, Fudzi, joka ympäröi Fudzi-san vuorta,
Oi, Tenriuu, Jagahi, Ivaki, Nosiro, ja matala
Jodo, jolla ennenkuin rautateitä rakennettiin oli
vilkas höyry- ja soutuveneliike Kioton ja Osakan
välillä. — Sikokun suurimmat joet ovat Dzosino
ja Nidzodo. Kiusiulla ovat huomattavimmat
seuraavat: Tsikugo, Sira, Kuma, Odzodo, Itsinose,
Gokase, Ono- y. m. goes 1. joet. Formosalla on
joukko vesirikkaita jokia, jotka länsipuolella
melkein kaikki koskisina juoksevat mereen kun
itäpuoliset virtaavat halki pitkien laaksojen
rannikkoa pitkin. Laivakululle ovat sangen tärkeitä
molemmat Tam-sui-kei joet, joista toisen
rantapenkereet ovat kultahiekanpitoisia. — Pinnan
rakenteesta käy jo selville, ettei J:ssa voi olla
paljon järviä. Huomattavimmat järvet sijaitsevat
etupäässä Hondolla ja Jessolla. Enin tunnettu
kaikista on Bivako, joka on melkein
Genève-järven kokoinen. Pohjoisempana on
Inavasiro-järvi, vuorien ympäröimänä, ihanalla seudulla.
Muista merkillisemmistä järvistä mainittakoon
800 m merenpinnan yläpuolella oleva Suvako,
sekä 1,340 m korkealla sijaitseva vuorijärvi
Nikko-nokosui. — Kaikkialla tulivuorten
rinteillä huomaa kuumia lähteitä, ja niitä tavataan
myös muualla. Useimpien lämpömäärä on
+40–f 50° C, ja niitä käytetään sen vuoksi kylpyihin,
mutta on toisia, joissa veden lämpömäärä kohoaa
kiehumapisteeseen asti. Kaikkia, erittäin
rikin-pitoisia lähteitä käytetään yleensä
kylpypaikkoina. Huomattavimpia ovat Jumoton lähteet
Nikkon vuoristossa, 12 kuumaa rikinpitoista
lähdettä; Kusatsun lähteet, -|-70oC; Enojun lähteet,
Kirusima-jamalla, J:n mahtavimpia lähteitä,
+ 75°C. Öakone-vuoristossa on joukko lähteitä,
joissa vesi lienee -f- 90°–)- 100° C, ja joitten
ympäristö on laajalti kasvitonta. Kiusiulla on
Bep-pun lähellä oikea kuumanveden järvikin ja sen
ympärillä useita kiehuvaa liejua sisältäviä
muta-vulkaaneja. Vettä johdetaan tästä torvia
myöten Beppun kylpylaitoksiin. Izu-niemellä tapaa
kuuman suihkulähteenkin. — Ilmasto on
enemmän meri- kuin mannerilmastoa. J:n saaret
kuuluvat suureen koilliseen monsuuni-alueeseen,
joka ulottuu Formosalta Amur-joen suulle saakka.
Tämä ilmasto on kokonaan monsuuni-tuulista
riippuvainen; kesällä vallitsevat lämpöiset,
kosteat etelätuulet, talvella kylmät, koleat luoteis-,
pohjois- ja koillistuulet. Suuren mantereen
läheisyys vaikuttaa sen, että verrattain paljoa
alhaisempi lämpömäärä vallitsee kuin samoilla
leveysasteilla esim. Euroopassa. Valtameren
puolella talvet käyvät Kuro-sion vaikutuksesta
paljoa lauhkeammiksi kuin länsirannikolla; kesät
taas ovat hiukan kylmemmät. Tammikuussa
+ 20°C lämpökäyrä kulkee Formosan
eteläpuolella, 15° C tämän saaren ja Riukiu-saarten
läpi, + 10° C Kiusiun eteläpuolella, -f- 5° C
Saaristomeren ja Jokohaman läpi, -†- 0° C Hondon
pohjoisosan halki, —5° C Jesson eteläpuolella ja
Kuriileja myöten, — 10° C Etelä-Sahalinin ja
Pohjois-Jesson kautta, —15° C halki J:n
Sahalinin pohjoisosan. Heinäkuussa vallitsee koko
Etelä-J:ssa Tokiosta asti -f 25° C,
Pohjois-Hon-dolla + 20°-+ 25° C, Jessolla + 15°-+ 20° C ja
Kuriileilla -f- 10°–|- 15° C. Ilmanpaine on
tammikuussa Pohjois-Kuriileilla vain 752 mm,
Etelä-Ivuriileilla 756 mm, Jessolla 760 mm, Tokiossa
762 mm ja Formosalla 766 mm. Kesällä
vaihtelee ilmanpaine 756 ja 759 mm:n välillä.
Tuulista johtuu, että mannerpuolella on talvisateita
ja merenpuolella kesäsateita. Sahalinilla ja
Pohjois-Jessolla on sadetta kautta vuoden. Kesällä
sataa taas eteläosissa. Hondolla länsirannat ovat
talvisin tavattoman sateisia, itärannat
vähäsateisia. Japanin-merellä vallitsevat talvisin
kovat myrskyt, niin että laivaliikenteen täytyy
ajoittain lakata. Lunta sataa niin paljon, että
se peittää laaksot 2-6 m paksuudelta.
Itärannoilla ovat kesät, ainakin etelässä,
runsassateisia. Silloin on Japanin-merellä tavallisesti tyyntä.
Syksyllä ja keväällä raivoavat kuumasta
vyöhykkeestä tulevat kauheat n. s. taifunit
varsinkin saariston eteläosissa ja tekevät laivaliikkeen
hyvin vaaralliseksi. Nämä myrskyt seuraavat
usein lämpöisiä virtoja. _ Myös maalla taifunit
saavat aikaan hirmuisia vaurioita. Melkein koko
J:ssa sataa yli 1,000 mm vuodessa. Ainoastaan
Sahalinilla on sateentulo niukempi. Esim.
Nagasakissa sataa yksistään syyskuussa kaksi
kertaa niin paljon kuin Helsingissä koko vuonna.
Kasvullisuus on tietenkin lauhkeassa ja
runsassateisessa ilmastossa sangen rehevä.
Monimuotoisuudellaan, väriloistollaan ja
lajirikkaudellaan se muistuttaa troopillista kasvistoa.
Vanhaa kasvistoa ei mikään jääkausi ole
sukupuuttoon hävittänyt kuten Pohjois-Euroopassa.
Etenkin etelässä Riukiu-saarille asti on
troopillinen leima kasvistolla (palmuja, kairapalmuja ja
bambu-ruoko ja), mutta pohjoisessa on sitä
vastoin köyhä ja kituva kasvullisuus.
Pohjois-Hon-don ja Jesson lehtensä varistavat koivut ja
lepät sekä tummanvihreät kuusikot ja männiköt
muistuttavat meikäläisiä metsiä, kun taas
keski-ja eteläosan alativiheriöitsevät pensaat ja
lehtipuut osoittavat jonkun verran yhtäläisyyttä
Etelä-Euroopan kasvullisuuden kanssa. Useat
alativiheriöitsevistä puista kykenevät kestämään
verrattain alhaista lämpömäärää; sellaisia ovat
esim. Olea aquifolium ja Aralia japonica, jotka
kukkivat marraskuussa, ja teepensas sekä
Cantellia sasanqua, jotka kukkivat joulunaikana, ja
ennen kaikkia Camellia japonica, jonka loistavat
kukat pilkistävät esiin lumesta. Vuoriniityillä
ja -metsissä pistää silmään kasvisukujen ja
-heimojen tavaton lukuisuus. Ne lähimain 3,000
lajia putkilokasveja, jotka nykyään tunnetaan J:n
saaristosta, kuuluvat näet 914 sukuun ja 155
heimoon. Huomattavan suuri osa niistä on puh-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
