Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jingo ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1385
Jingo—Joakim
1386
opiston ja toimitutti oppineilla n. s.
Kompluutti-sen polyglotti-raamatun (monikielisen
raamatun-laitoksen, pain.1522). Ferdinand Katolilaisen
kuoltua 1516 J. hoiti menestyksellä Kastilian
hallitusta, kunnes Kaarle I saapui Alankomaista 1517.
[Hefele, „Der Kardinal Ximenes etc".] G. R.
Jingo [zirjgo] (engl.), Englannissa ja
Pohj.-Ameriikassa taisteluhaluisten
yltiöisänmaallis-ten nimitys, joka lienee saatu eräästä 1877-78,
venäläis-englantilaisen konfliktin aikana,
suositusta varieteelaulusta.
Jiräsek (jirä-], Alois (s. 1851), tsek.
kirjailija, ollut v:Sta 1888 asti lukionopettajana
Praagissa, tsekkiläisten huomattavin
historiallisten romaanien kirjoittaja. Erittäin mainittavat
ovat hänen kuvauksensa hussilaisliikkeen ajalta,
kuten kolmiosainen romaani „Mezi proudy"
(„Virtojen välissä"), „Proti vsern" („Kaikkia
vastaan") ja kansallisen masennuksen aikakaudelta
17:nnellä ja 18:nnella vuosis., kuten
voimakkaasti piirretty „Psohlavci", jonka aiheena on
eräs talonpoikaiskapina. Useissa romaaneissaan
hän on käsitellyt kansallisen herätyksen aikaa
(„F. L. Vëk", „Vanhanaikuisia kuvia",
„Naapureita" y. m.). J. J. M.
Jirecek [-tsek]. 1. Josef J. (1825-88), tsek.
kirjallisuuden tutkija ja politikko, tuli 1850
Itävallan kansanvalistusministeriön virkamieheksi,
ja 1871 kansanvalistusministeriksi Hohenwarthin
ministeristöön, oli v:sta 1875 Böömin
kuninkaallisen tiedeseuran esimiehenä. Hän on julkaissut,
paitsi oppikirjoja ja „Kansatieteellistä" esitystä
Böömin kuningaskunnasta (tsek. 1850), useita
muinais-tsekkiläisiä kirjallisuuden
muistomerkkejä ja tutkimuksia niistä.
2. Hermenegild J. (1827-1909), tsek.
oi-keushistorioitsija, edellisen veli, harjoitti opintoja
Praagissa ja tuli 1853 kansanvalistusministeriön
virkamieheksi ja 1883 ministeriöneuvokseksi
Wieniin. Pääteoksessaan „Slaavilainen oikeus
Böömissä ja Määrissä" (tsek. 1863-72) hän on
antanut ensimäisen kriitillisen vertailevan
tutkimuksen slaavilaisten kansain oikeudesta, jonka
tähden häntä pidetäänkin slaavilaisen
oikeushistorian perustajana. Hänen muista teoksistaan
mainittakoon 1867 aloitettu julkaisu „Corpus
juris bohemici", laajuudeltaan ja tarkkuudeltaan
vertaansa vailla koko slaavilaisessa
kirjallisuudessa, „Slaavilaisten lakien yhteenveto" (tsek.
1880), vertaileva esitys siitä mikä slaavilaisten
lainsäädännössä on omaa, mikä vierasta ja
„Oikeuselämä Böömissä ja Määrissä 9:nneltä
vuosisadalta 19:nnelle asti oikeushistoriallisissa,
elämäkerrallisissa ja bibliografisissa piirteissä" (tsek.
1903).
3. Konstantin J. (s. 1854), slaavil.
historiantutkija, Josef J:n poika, tuli historian
dosentiksi Praagin yliopistoon 1877, kutsuttiin 1879
äsken muodostetun Bulgaarian ruhtinaskunnan
kansanvalistusministeriön kenraalisihteeriksi, oli
1881-82 Bulgaarian kansanvalistusministerinä ja
sen jälkeen kansanopetusneuvoston esimiehenä sekä
tuli 1884 Praagin ja 1893 Wienin yliopiston
professoriksi. Hän on etevin Balkanin niemimaan
historian tuntija, ja on julkaissut perustavaa
laatua olevia teoksia, kuten „Bulgarian kansan
historia" (tsek. 1876, saks. „Geschichte der
Bulgaren"), „Die Heerstrasse von Belgrad nach
Constantinopel und die Balkanpässe" (1877), „Die Han-
delstrassen und Bergwerke von Serbien und
Bosnien während des Mittelalters" (1879), „Beiträge
zur antiken Geographie und Epigraphik von
Bulgarien und Rumelien" (1887), „Das Fürstenthum
Bulgarien" (1891), „Der ragusanische Dichter
Sisko Mencetié" (1896), „Die Bedeutung von
Ragusa in der Handelsgeschichte des Mittelalters"
(1899), „Die Romanen in den Städten Dalmatiens
während des Mittelalters" (1901-04), „Geschichte
der Serben I" (1911). J. J. M.
Jirmilik (turk. jirmi = 20), turk. hopearaha
(= medzidie) =. 20 gurüs 1. hopeapiasteria = 4,56 mk.
K. T-t.
Jiu jitsu ks. Dzudzutsu.
Joab, Serujan poika, Davidin urhea ja taitava
sotapäällikkö (2 Sam. 8M; 2023), joka uskollisesti
puolusti kuningastaan (2 Sam. 2U ja seur.; 182 ja
seur.) ja hankki loistavia voittoja valtakunnan
vihollisista (2 Sam. 107 ja seur.; llj ja seur.; 1
Kun. 1115 ja seur.). J. osoittaa valtiollista älyä
(2 Sam. 243) ja oveluutta (2 Sam. 14x ja seur);
kunnianhimoisena hän ei sallinut rinnallaan
ketään kilpailijaa (2 Sam. 1914; 20g ja seur.) ja oli
kostonhimossaan leppymätön (2 Sam. 3^ ja seur.).
J. kannatti laillista kruununperillistä Adoniaa,
jonka tähden Salomo sittemmin hänet surmautti
(1 Kun. 17 ja seur.; 2^ ja seur.). Ar. H.
Joachim, J 6 z s e f (1831-1907), unk.
viulunsoittaja ja viulusäveltäjä, „klassillisessa" soitossa
viuluniekoista ensimäinen. Esiintyi ihmelapsena
1843 Leipzigissä ja Mendelssohnin suosittamana
1844 Lontoossa. Sinne hänet myöhemmin
loistavilla ehdoilla kutsuttiin vakinaiseksi vuotuiseksi
konserttivier aili jaksi. Vv. 1849-53 J. oli
konserttimestarina Weimarissa ; mutta kyllästyneenä siellä,
vallitsevaan, Lisztin johtamaan „uussaksalaiseen"
suuntaan, hän siirtyi Hannoveriin kunink.
konsertti- ja kamarisoittajaksi. Siellä J. otti
puolisokseen Amalie Schnee weissi n, joka
lyyrillisenä laulajattarena saavutti laajan
kuuluisuuden. V. 1868 J. tuli vasta perustetun Berliinin
musiikkikorkeakoulun („Hochschule der Musik")
johtajaksi. Kvartettisoittajana J. oli yhtä etevä
kuin solistina. Säveltäjänä hän liittyi
Schuman-nin tyyliin (3 viulukonserttoa, uvertyyrejä y. m.).
I. K.
Joachimsthal [joahimstäl], kaupunki
Böömissä, 18 km pohjoiseen Karlsbadista; 5,953 as.
(1900). Suuri tupakkatehdas (1,200 työntekijää),
hansikas-, pitsi- ja olutteollisuutta. Valtion
omistamat J:n uraanikaivokset ovat maailman
tärkeimmät radiumin-tuottajat. Sitäpaitsi
hopeakaivoksia. Hopeasta lyötiin v:sta 1517 lähtien
guldengroschenin rahoja nimeltä
Joachimstaler, jotka olivat taalerin alkuna. E. E. K.
Joachimsthaler ks. T a a 1 e r i ja J
oacliims-th ai.
Joakim I Napoleon ks. Murat.
Joakim (Joachim), Brandenburgin
vaaliruhtinaita. 1. J. INestor (1484-1535),
hallitsi 1499-1535, osoitti sisäisessä hallinnossaan
tarmoa ja kohteli aatelia säälimättömällä
ankaruudella. Hän edisti lainkäyttöä ja aikaansai
lainsäädännönkin alalla tärkeitä uudistuksia
(„Consti-tutio Joachimica" v:lta 1527).
Uskonpuhdistukseen nähden J. kuitenkin asettui jyrkästi
vastustavalle kannalle, ja hänen 1506 perustamansa
Frankfurtin yliopisto oli katolisuuden tyyssijoja.
J. teki 1529 Pommerin herttuoiden kanssa sopi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
