Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jommelli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1431
Jones—Jonsson
1432
Jones ks. Burn e-J o n e s.
Jongleur [zölo’r] (kesk. lat. joculä’tor,
pro-vencel. joglar, muinaisransk. jogleor).
Provence-laisilla ja pohjois-ranskalaisilla j. tarkoitti
henkilöä, joka ammattinaan käytti laulun, soiton ja
suusanallisen esityksen harjoittamista,
vastakohtana runoilijan luovaa työtä harjoittaville
trubaduureille ja truveereille (ks. n.). J:t vajosivat
myös ilvehtijöiksi, temppujentekijöiksi.
Trubaduureilla, joilla itsellään ei ollut laulunlahjaa, oli
tapana ottaa palvelukseensa jongleureja, jotka
lauloivat ja kielisoittimella säestivät heidän
se-pittämiään runoja. Pohjois-Ranskassa oli j:ien
nimenä, jos olivat ylhäisen herran palveluksessa
ja jos itse osasivat runoilla, menestrels (ks.
t.). Nykyään j. on henkilö, joka sirkuksessa,
va-rieteenäyttämöillä tai markkinoilla tekee
taidok-kaisuutta ja kätevyyttä kysyviä temppuja.
[Frey-mond, „Jongleurs und Menestrels" (1883);
Suchier und Birch-Hirsehfeld, „Geschichte der
französischen Litteratur" (1900, siv. 63 seur.).]
J. E-l.
Jonglööri ks. Jongleur.
Jongunjoki saapi alkunsa Oulun ja Kuopion
läänien rajalla olevasta Jonkerijärvestä ja
laskee Pankajärven y. m. kautta Pielisjärveen.
K. S.
Jonkerinkivi, entinen rajakivi
Jonkerinjär-ven rannalla Kuhmoniemen pitäjässä. Kiveen,
joka oli rajamerkkinä Täyssinän ja Stolbovan
rauhain välisellä ajanjaksolla ja joka sen
jälkeen on jäänyt Suomen puolelle, cn hakattu
kruunu ja eri aikoina suuri joukko kirjaimia.
K. 8.
Jonkheer, alankoni, aatelisarvo, vrt.
Junkkari.
Jonomainen sävelrakenne muodostuu
kolmesta tahi useammasta peräkkäisestä,
yhtäläisestä tahi samantapaisesta sävelryhmästä.
Ryhmät voivat olla lyhyitä, kuten esim. Kalevalan
runolauluissa 2-säkeisiä, tahi laajempia, kuten
kirkkovirsissä ja muissa moni-„värssyisissä"
lauluissa, joissa kukin säkeistö lauletaan «amalla
sävelmällä. Mutta aina on j :11a s :11a eepillinen,
tyynesti kertoileva sävynsä. Korkeammissa
soi-tinmuodoissa sitä tavataan etenkin sävellysten
välittävissä taitteissa, lepokohtina draamallisten
tai lyyrillisten muodostusten välillä. Sävelaiheet
ovat sellaisissa välittävissä ryhmissä usein
kuvio-maisia, vailla huomattavampia yksilöllisiä
piirteitä. Mutta juuri sen vuoksi tulee niissä ilmi
säveltäjän kyky saada mitättömiltä näyttävillä
keinoilla eheästi tulkituksi aatteidensa yleistä
tunnelmapohjaa. I. K.
Jononi, eräs ketonilajeihin kuuluva aine, jota
valmistetaan keinotekoisesti sitraalista,
sitruuna-öljyn pääaineosasta; on öljymäinen,
orvokinha-juinen; sitä käytetään paljon
hajuaineteolli-suudessa. (S. V. H.)
Jonson [dzonsan], Ben (Benjamin)
(1573-1637), engl. näytelmänkirjoittaja, kävi koulua ja
saavutti oppineen miehen maineen, mutta ei
voinut köyhyytensä vuoksi suorittaa tutkintoja. Hän
rupesi sotilaaksi ja lähetettiin apujoukkojen
mukana Flanderiin. Kotimaahan palattuaan (1592)
hän esiintyi 1597 näyttelijänä ja
draamankir-joittajana. J:n ensimäinen kappale „Every man
in his humour" (1598) lienee Shakespearen
puollon nojalla tullut esitetyksi. Shakespeare aina-
Beniamin Jonson.
kin siinä esitti yhtä osaa. Jo tässä kappaleessa
ilmenee J:n kirjailijaominaisuus porvarillisen
huvinäytelmän muodossa,
vastakohtana
Shakespea-relle. Samanluonteisia ovat
J:n seuraavat
huvinäytelmät „Every man out of his
humour" (1599), „Cynthia’s
revels" (1600), „The
poë-taster" (1601), „Volpone,
or the fox" (1605).
Historialliseen murhenäytelmään
J. kääntyi 1605.
kirjoittamalla tragediansa
„Seja-nus", jota 1611 seurasi
„Catiline". Taitavasti J.
viljeli Italiasta lainattua
n. s. naamio-lajia, s. o.
hovi-juhlanäytelmää, johon m. m.
kuuluivat komea näyttämölle-asetus ja upeat
joukkokohtaukset. Tällainen on esim. „The
mas-que of blackness", jonka kuningatar ja hovineidit
1605 esittivät. J:n myöhäisemmistä kappaleista
ansaitsevat mainitsemista „The alcliemist" (1610)
ja „Bartholomew fair" (1614, hauska
kansan-kappale). J:n ansiot ja ääretön hovin
imarteleminen tuottivat hänelle tämän puolelta
palkkansa; Jaakko I ylensi J:n hovirunoilijaksi ja
Kaarle I lisäsi hänen palkkaansa. Kuitenkin J.
kuoli köyhänä. Hänen luonteestaan ja
ajatussuunnastaan saamme parhaan käsityksen hänen
keskustelustaan skotlantilaisen runoilijan
Drum-mondin kanssa ja hänen proosateoksestaan
„Tim-ber" (1641). Paras J:n teosten painos on W.
Giffordin toimittama (1816, 9 nid., uusin painos
1875, elämäkerralla varustettu). [Baudissin, „Ben
J. und seine Schule" (1836); Mézières,
„Con-temporains et successeurs de Shakespeare" (2
pain. 1864); Symonds, „Ben J." (1886);
Swin-burne, „A study of Ben J." (1889); E. Koppel,
„Quellenstudien zu den Dramen B. J:s" (1895).]
J. E-l.
Jonsson [joun-J, Björn (s. 1847), isl.
sanomalehtimies ja politikko, perusti 1874 „Tsafold"
lehden; on ajoittain esiintynyt hyvin vihamielisesti
Tanskaa kohtaan ja vaatinut Islannin täydellistä
erottamista Tanskasta, ellei näiden maiden
yhdistystä voitaisi supistaa personaali-unioniksi, joka
takaisi Islannin itsenäisyyden; oltuaan alltingin
jäsenenä tuli 1909 Islannin ministeriksi; sai
vahvistetuksi alltingin sam. v. hyväksymän
ehdottoman väkijuomain kieltolain; erosi 1911.
Jonsson, F i n n u r (s. 1858), isl. filologi, v:sta
1889 pohjoismaisen filologian ylim. professori
Kööpenhaminassa. J. on osoittautunut olevansa
etevimpiä islantilaisten käsikirjoitusten
tuntijoita ja on suurella asiantuntemuksella
julkaissut joukon muinais-isl. tekstejä: („Egils saga",
„Eddalieder", „Heimskringla", „Edda Snorra
Sturlusonar" y. m.), välistä tehden kuitenkin
sangen rohkeita tekstimuutoksia. — J:n isl.
kirjallisuudenhistoriaa ja mytologiaa käsittelevistä
tutkimuksista mainittakoon arvokkaimpina hänen
suurisuuntainen, kolmiosaine-i teoksensa „Den
oldnorske og oldislandske litteraturs historie"
(1894-1902), josta myöhemmin on ilmestynyt
lyhyempi painos lisättynä katsauksella nykyis-isl.
kirjallisuuteen („Den islandske litteraturs
historie tilligemed den oldnorske", 1907), sekä Edda-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
