Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juudas Taddeus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
masta oli saapunut vastaus, kaatui J. Elasan
tappelussa (160 e. Kr.). Hänen historiansa
esitetään 1 Makk. 3-9, 22 ja 2 Makk. 8-15; se
on m. m. aiheuttanut Händelin oratorion „Judas
Makkabeus”. K. T-t.
Juudas Taddeus l. Lebbeus, Jaakobin poika,
eräs kahdestatoista apostolista. Toisen
kertomuksen mukaan hän saarnasi ja kärsi
marttyyrikuoleman Persiassa, toisen mukaan taas iäkkäänä
kuoli Edessassa, vaikutettuansa Palestiinassa,
Syyriassa ja Arabiassa; vielä toinen tietää hänen
kuolleen marttyyrina Foinikiassa, julistettuaan
evankeliumia Syyriassa. Edv. St.
Juudea (kreik. Jūda’ia, hepr. Jehūdā),
Palestiinan eteläinen, Jordanin ja Kuolleen-meren
länsipuolella oleva, miltei kauttaaltaan hyvin
vuorinen alue, jossa asuivat Juudan, Benjaminin ja
Danin sukukunnat sekä osa Efraimin sukukuntaa.
Tärkeimmät kaupungit siinä olivat Jerusalem,
Jeriko, Hebron, Gibeon, Betlehem. V. 44, keisari
Claudiuksen aikana, Juudea yhdistettiin Syria
nimiseen Rooman provinssiin. A. F. P.
Juuditin kirja ks. Judit.
Juuka (ruots. Juga). 1. Kunta, Kuopion
l., Pielisjärven khlak., Juuan nimismiesp.;
kirkolle Joensuusta 20 km; 1,477,8 km², joista
viljeltyä maata 14,149 ha (1901); 52,9714
manttaalia, talonsavuja 639, torpansavuja 196 ja muita
savuja 27; 9,739 as. (1907), joista miltei kaikki
suomenkielisiä; 861 hevosta, 4,985 nautaa. —
Kansakouluja 7 (opett. 8). — Kunnanlääkäri.
Apteekki. Teollisuuslaitoksia: Osakeyhtiö
Vuolukivi (per. 1899). — 2. Seurakunta,
keisarillinen, Savonlinnan hiippak., Ylä-Karjalan
rovastik.; rukoushuonekunta 1740-luvulla, itsen.
khrakunnaksi 1880 (Keis. k. 26/5 1851)
Pielisjärvestä. Kirkko puusta (rak. 1851). K. S.
Juurakko, juuren näköinen maanalainen varsi,
eroaa juuresta senkautta, että sillä on
suomumaiset lehdet tai lehden arpia ja säännöllisesti
järjestyneitä silmuja; juurihuntu puuttuu.
Anatominen rakenne myös erilainen kuin juurella.
Useimmin on j:ssa lisäjuuria.
Juurenniska, se kohta kasvissa, missä varsi
loppuu ja juuri alkaa.
Juuri. 1. Se kasvin muoto-opillinen peruselin,
joka ei milloinkaan kanna lehtiä ja joka useimmin
kasvaa alaspäin kiinnittäen kasvin alustaan.
Paljassiemenisillä ja useimmilla kaksisirkkaisilla
alkion juuri kehittyy lieriömäiseksi, kärkeen päin
suippenevaksi, sisäsyntyisesti (endogeenisesti) ja
kärkihakuisesti haarautuvaksi pääjuureksi.
Yksisirkkaisilla ja sanikkaisilla alkiojuuren
kasvaminen ennen pitkää taukoaa ja pääjuuren
tilalle kasvaa alkiovarresta keskenään
samanarvoisia lisäjuuria, joita, milloin kasvavat
ylemmistä kasvinosista, nimitetään
jälkijuuriksi. J:n pituuskasvu tapahtuu sen kärjessä
olevan kasvusolukon avulla; paksuuskasvusta ks.
Kasvu. Kasvavaa osaa suojelee juurihuntu,
sen yläpuolella on juurihapsien peittämä
vyöhyke. Nuoren j:n poikkileikkauksessa
näkyvät, pinnalta keskustaan päin, seuraavat solukot:
1. päällysketto, joka on 1-kerroksinen ja
jonka solujen pullistumia juurihapset ovat, 2.
kuori, joka on muodostunut useasta kerroksesta
päällekkäisiä, värittömiä tylppysoluja. Uloimman
ja sisimmän kerroksen, ulkoketon (eksodermis)
ja sisäketon (endodermis) solut ovat usein
rakenteeltaan muiden kerrosten soluista
poikkeavaiset. 3. keskusjänne, jossa erotetaan
säteettäisesti keskenään vuorottelevat putkilo- ja
siivilä-osat (vrt. Johtojänne), näiden
sisäpuolella ja välissä oleva, ohutseinäisistä soluista
muodostunut yhdistys-solukko ja uloimpana
lieriöketto (perisykkeli), joka kauan pysyy
uudistussolukon luontoisena ja josta juuren haarat
ja juuriversot saavat alkunsa. — J:n tehtävä on
kiinnittää kasvi maahan ja imeä tästä ravintoa,
mitkä tehtävät tapahtuvat etenkin juurihapsien
avulla. Eräillä kasveilla juuri saa toisiakin
tehtäviä: 1. turpea, maitoinen
mukulajuuri (porkkana, punajuurikas) toimii
vararavinnon säilyttäjänä, 2. varsista ja haaroista
lähtevät ja maahan kasvavat pönkkäjuuret
(mangrovepuut) tukevat heikkoa vartta, 3.
kiipimäjuurien avulla esim. muratti kiipee
ylös pitkin kallioita ja seiniä, 4.
päällysvieraitten ilmajuuret, jotka vapaasti riippuvat
ilmassa, imevät tästä sadevettä tai, sisältäessään
lehtivihreätä, auttavat lehtiä yhteyttämistyössä,
5. loiskasvien imujuuret (haustoriot)
tunkeutuvat elävien kasvien solukkoihin imien niistä
ravintoa, 6. eräiden rämekasvien, esim.
suosypres-sin, muutamat j:t kasvavat ylöspäin ilmaan
toimien hengitysjuurina, 7. troopillisten
Podostemaceæ-heimoon kuuluvien, kalliopuroissa
elävien kasvien j:t ovat litteitä, vihreitä
yhteyttämisjuuria. J. A. W.
2. Matem. Kun luvusta on otettava m:äs juuri,
niin etsitään toista lukua, joka koroitettuna
m:nteen potenssiin (ks. t.) 1. arvokertaan antaa
ensimainitun luvun. Esim. 4:s juuri 16:sta on 2, koska
2⁴ = 2x2x2x2 = 16. Lukua, joka ilmoittaa,
monesko juuri on otettava, sanotaan juuren
indeksiksi. Luvun toista j:ta sanotaan
neliöjuureksi, kolmatta j:ta kuutiojuureksi.
Juurimerkki √ on saatu muuntamalla
latinalaisen radix (= juuri) sanan ensimäisestä
kirjaimesta (r). Siten merkitään esim. luvun a:n
m:ttä juurta ͫ√ₐ Laskutoimitusta, jonka avulla
luvun juuri saadaan, sanotaan juurenotoksi.
J:lla on niin monta arvoa kuin indeksi osoittaa.
Pariton juuri positiivisesta reaaliluvusta antaa
yhden positiivisen reaalijuuren ja pariton juuri
negatiivisesta luvusta yhden negatiivisen
reaalijuuren, muut arvot ovat kompleksilukuja (ks. t.).
Parillinen juuri positiivisesta luvusta antaa taas
kaksi vastakkaista reaalijuurta, mutta parillinen
juuri negatiivisesta luvusta ainoastaan
kompleksi-arvoja. — J:n reaaliarvot ovat vain
poikkeustapauksissa ratsionaalilukuja. — Ekvatsionin
(yhtälön) j. on se tuntemattoman arvo, joka toteuttaa
ekvatsionin. U. S:n.
3. Kielit., ks. Sanajuuri.
Juuriartisokka, maa-artisokka, ks.
Artisokka.
Juurihapset, yksisoluisia, lyhytikäisiä karvoja,
jotka syntyvät määrättyyn vyöhykkeeseen lyhyen
välimatkan päähän juuren kärjestä. J:n avulla,
jotka ovat päällysketon solujen pullistumia, ja
jotka kiinteästi ympäröivät maahiukkasia,
tapahtuu kasvin ravinuonotto maasta. Ne puuttuvat
ainoastaan eräiltä vesikasveilta ja
mykorrhiza-juurista, joissa sienirihmasto toimittaa j:ien
tehtävän. J. A. W.
Juurihuntu, juuren kärjen kasvusolukkoa suo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
