Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juutalaiset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1548
Juutalaisuus
1556
bin ja Joramin aloitteesta hän taisteli Moabia
vastaan. Hänen yrityksensä lähettää laivasto
Ofiriin ei menestynyt. Vasallisuhde Israeliin
jatkui Joramin aikana, sillä hän oli naimisissa
Ahabin tyttären Ataljan kanssa. Samanlaiset
olivat olot heidän poikansa Ahasjan hallitessa.
Kun Jehu oli murhannut Ahasjan, murhautti
A t a 1 j a (ks. A t h a 1 i a) koko kuninkaallisen
perheen ja ryhtyi itse hallitukseen. Muukalainen
hallitsijasuku ja Baalin palvelus siten
uhkasivat kotiutua Juudaan. Mutta hallittuansa 6
vuotta Atalja surmattiin papiston
toimeenpanemassa vallankaappauksessa ja kuninkaaksi
tehtiin Joas, perintätiedon mukaan Ahasjan
alaikäinen poika, joka pienenä lapsena yksin oli
pelastunut Ataljan verilöylystä. 40-vuotisen
hallituksen perästä Joaskin surmattiin ja
kuninkaaksi tuli hänen poikansa A m a s j a, joka
hänkin, käytyänsä onnettoman sodan Israelin
kuningasta Jcasta vastaan, surmattiin. Hänen
pojastansa A s a r j a sta 1. U s s i a sta, joka
hallitsi 52 vuotta, Kuningasten kirjassa ei kerrota
muuta kuin että hän poti spitaalitautia. Hänen
seuraajiensa Jota min ja Ahasin aikana
Juudan asema rupesi käymään hankalaksi.
Reso-nin ja Pekahin ahdistamana Ahas etsi apua
Tiglatpileserilta, mistä oli seuraus, että Juuda tuli
assyrialaiseksi vasallivaltioksi, jossa
pakanallinen uskonto ja muukalaiset tavat saivat
jalansijaa. Vastoin profeetta Jesajan varoitusta H i
s-k i a, luottaen Egyptin apuun, liittyi Sargonin
kuoleman johdosta syttyneeseen kapinaan
Assyriaa vastaan. Sanherib sen tähden hyökkäsi
maahan ja ainoastaan sattumalta Jerusalem pelastui.
Hiskian poika M a n a s s e hallitsi Assyrian
vasallina ja suosi pakanallisten jumalain palvelusta.
A m o n jatkoi isänsä politiikkaa, jonka vuoksi
hänet surmattiin. Hänen poikansa J o s i a n
aikana „löydettiin" temppelistä Deuteronomionin
(ks. t.) nimellä tunnettu lakikirja ja sen
perustalla kuningas pani toimeen tärkeän
uudistuksen Jahven (ks. t.) uskonnon hyväksi.
Yrittäessään vastustaa faarao Nekhoa, joka käyttäen
hyväksensä Assyrian voimattomuutta hyökkäsi
Palestiinaan, Josia kaatui Megiddon tappelussa
607. Hänen poikansa Joab as hallitsi
ainoastaan 3 kuukautta, sillä Nekho teki hänen
veljensä J o j a k i m i n kuninkaaksi. Assyrian
vallan kukistuttua ja Nekhon kärsittyä tappion
Karkemisin tappelussa Juuda joutui
Nebukadne-sarin valtikan alle. Siitä koetti Jojakim profeetta
Jeremian varoituksista huolimatta kapinalla
vapautua. Sen johdosta Nebukadnesar hyökkäsi
maahan ja valloitti Jerusalemin 597. Jojakimin
poika Jojakin 1. Jekonja, joka sillä
välin oli tullut kuninkaaksi, ynnä suuri joukko
kaupungin ylimyksiä vietiin Babeliiu vankeuteen
ja Jojakimin veli Sedekia asetettiin
kuninkaaksi. Kun hänkin ryhtyi kapinaan, valloitti
Nebukadnesar uudestaan Jerusalemin 586. Koko
kaupunki temppeleineen hävitettiin ja suurin osa
asukkaita vietiin Babeliiu.
Juutalaisuuden synnyn ja valtiollisen
uudistuksen aika, 537 e. Kr.-70 j. Kr.
Maanpakolaisuudessa muodostui varsinainen juutalaisuus, jonka
henkisenä keskustana Babylonia pysyi kautta
usean vuosisadan (ks. Babel in vankeus,
Heprean kieli ja kirjallisuus ja
Juutalainen kirjallisuus). Kun Kyyros val-
loitti Babylonin 539 ja antoi maanpakolaisille
luvan palata kotimaahansa, niin ainoastaan n.
40,000 juutalaista Serubabelin johtamina
palasi Jerusalemiin, jossa ryhdyttiin kaupungin
uudestaan rakentamiseen ja jälleen uhrattiin
Jah-velle. Profeettain Haggain ja Sakarjan
kehoituksesta ruvettiin uutta temppeliäkin rakentamaan,
joka vihdoin vihittiin 516. Jerusalemiin
palan-neitten kansallista ja uskonnollista intoa
lamauttivat kuitenkin kaikenlaiset vaikeudet, kunnes
E s r a (ks. t.) saapui Babylonista ja ryhtyi
järjestämään oloja mukanansa tuomansa papistollisen
lain perustalla, joka, sittenkuin Nekemia
Persian kuninkaan asettamana maaherrana oli
saapunut Jerusalemiin, juhlallisesti hyväksyttiin
noudatettavaksi lokakuussa 444. Näin perustettu
juutalainen seurakunta oli uskonnollisissa asioissa
ylimmän papin johtama, mutta valtiollisessa
suhteessa persialaisen maaherran valvonnan alainen.
V. 333 Aleksanteri Suuri valloitti
Palestiinan, mutta ei muuttanut juutalaisten
valtiollisia eikä uskonnollisia oloja. Hänen kuoltuansa
Juudea joutui Egyptin Ptolemaiosten
(312) ja n. 200 Syyrian seleukidien vallan
alle. Ptolemaiosten hallitessa juutalaisia siirtyi
lukuisasti Egyptiin, jossa jo ennestään, ainakin
Jerusalemin hävityksen ajoilta asti, oli
juutalainen asujakunta. Egyptin juutalaiset omaksuivat
jo aikaisin helleeniläisen sivistyksen ja
välittämällä aatevailitoa idän ja länsimaitten välillä
suorittivat tärkeän sivistystyön, jonka
keskustana oli Aleksandria. Noin v:sta 160 oli heillä
Heliopoliksessa oma temppelikin, joka suljettiin
vasta 73 j. Kr. Palestiinaankin tunki voittoisa
hellenistinen sivistys. Mutta kun A n t i o k h o s
IV Epiphanes (175-164) pyrki väkisin
hel-leeniläistyttämään j:ia, saastutti temppelin ja
tyrkytti heille pakanallista jumalanpalvelustansa,
syntyi kiivas vastarinta. Makkabealaisten
(ks. t.) johtama kapina tuotti vihdoin Juudealle
kotimaisten (hasmonilaisten) hallitsijain alaisen
itsenäisyyden (141). Simon
Makkabealainen otti ruhtinaan (nasi’) ja ylimäisen papin
arvonimet ja löi omaa juutalaista rahaa. Hänen
poikansa Johannes Hyrkanos (135-105)
valloitti Samarian, Galilean ja Idumean. Hänen
jälkeensä hallitsivat hänen poikansa
JudaAris-tobulos ja Aleksander J annai (104-79),
joka otti kuninkaan nimen, ja jälkimäisen leski
Aleksandra Salome (78-69). Tämä
asettui farisealaisten puolelle ja teki poikansa H y
r-kanoksen ylimäiseksi papiksi, saddukealaiset
puolestansa julistivat hänen toisen poikansa
Aristobuloksen kuninkaaksi. Näin
syntyneisiin riitaisuuksiin sekaantui P o m p e i u s,
joka valloitti Jerusalemin 63 e. Kr. ja teki Juudean
roomalaiseksi maakunnaksi. Parthilaisten avulla
pääsi Aristobuloksen nuorempi poika
Antigonos (ks. t.) kuninkaaksi (40-37), mutta joutui
v. 37 tappiolle taistelussa idumealaista
Herodesta (ks. t.) vastaan. Hänen poikansa A r k h
e-laos (4 e. Kr.-6 j. Kr.) pantiin viralta 6
j. K. Juudea ja Samaria asetettiin
roomalaisen prokuraattorin valvonnan alle. Semmoisena
toimi vv. 27-37 Pontius Pilatus. Keisari
Caligulan suosiosta Herodeksen pojanpoika A
g-rippa I pääsi kuninkaaksi (41-44).
Maaherrojen mielivalta ja sisäiset riitaisuudet herättivät
uuden kapinan 65, joka päättyi sillä että Titus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
