Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarle ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
16Ö3
Kaarle
1654
Kaarle I, van Dyckin
maalauksen mukaan.
taantui skotlantilaisten kanssa, koska kän
tahtoi muuttaa heidän kirkkonsa episkopaaliseksi, ja
nämä sen jokdosta
tekivät kapinan, täytyi hänen
1640 kutsua kokoon
parlamentti. Tämä käytti
hyväkseen K:n tukalaa
asemaa laajentaaksensa
oikeuksiansa. Hän tekikin
aluksi myönnytyksiä ja
ukrasi sekä Straffordin
että Laudinkin, jotka
vangittiin ja mestattiin.
Mutta 1642 K. lähti
Lontoosta, kutsui toisen
parlamentin Yorkiin, kylkäsi
Lontoon parlamentin
kuninkaan oikeuksia yhä
enemmän supistavat
vaatimukset ja alkoi
sisällisen sodan. Melkein kaksi
vuotta kän oli voitolla, kunnes Skotlannin ja
Englannin parlamentit liittyivät toisiinsa ja
Cromwell (ks. t.) oli järjestänyt parlamentin
sotajoukon. K:n sotajoukko joutui tappiolle
Marston-Moorin luona (1644) ja Nasebyn luona
(1645). Kun voittajien käsiin joutui
viimemainitun tappelun jälkeen kirjeitä, joista kävi
ilmi K:n olleen keskusteluissa ulkovaltojen
kanssa, olisi kän ollut taipuvainen tekemään
myönnytyksiä, mutta näistä ei enää
huolittu. Silloin hän pakeni skotlantilaisten leiriin,
jotka ottivat hänet kunnioittavasti vastaan,
mutta jättivät känet kuitenkin Englannin
parlamentille 400,000 punnan maksusta. K.
suljettiin Holmbyn linnaan, josta Cromwell antoi
viedä hänet salaa pois ja rupesi keskusteluikin
hänen kanssaan; mutta kuninkaan petollinen
menettely teki ne tyhjiksi. Hän pääsi
kuitenkin pakenemaan Hamptoncourtin linnasta
Wight-saarelle, mutta saaren kuvernööri otti hänet
kiinni. Parlamentin uudet neuvottelutkaan eivät
johtaneet mihinkään tuloksiin; skotlantilaiset,
jotka 1648 hyökkäsivät Englantiin pelastaakseen
hänet, Cromwell voitti. Parlamentin sotajoukko
ei tahtonut tietää enää neuvotteluista, otti
haltuunsa K;n ja karkoitti parlamentista
kuninkaan puolustajat, jonka jälkeen n. s.
„häntä-parlamentti" asetti 150-jäsenisen tuomioistuimen
tutkimaan hänen asiaansa. Turhaan ulkovallat
ja Skotlannin parlamentti koettivat pelastaa
kuningasta; tammik. 27 p. 1649 hänet tuomittiin
kuolemaan tyrannina, petturina, murhamiehenä
ja maan vihollisena, ja 30 p. hänet mestattiin
Whitehallin palatsin edustalla Lontoossa.
[Dis-raeli, „Commentaries on the life and reign of
Charles I" Guizot, „Histoire de Charles I,
1625-49"; Gardiner, „History of England under
the duke of Buckingham and* Charles I 1624-28";
„The personal government of Charles I" ja „The
fall of the monarchy of Charles I"; Skelton,
„Charles I".] K. O. L.
2. K. II (1630-85), edellisen poika, oleskeli
Haagissa isänsä mestauksen aikaan; otti sen
jälkeen kuninkaan nimen, ja tunnustettiin
kuninkaaksi sekä Irlannissa että Skotlannissa.
Irlantilaisten kapinan Cromwell ja Ireton
kukistivat, eikä K :11a ollut menestystä
Skotlannissakaan, jonne hän itse saapui ja jossa hän kruu-
nattiinkin; Cromwell voitti hänet Worcesterin
luona (1651), kun hän oli hyökännyt
Englantiin. K. pääsi pakenemaan Normandiehin ja
eleli sitten Alankomaissa, kunnes hänet 1660
kutsuttiin Englantiin; Lontoossa hänet otettiin
riemulla vastaan, mutta menetti pian kansansa
suosion. Hän oli lahjakas ja sivistynyt, mutta
veltto ja yksityisessä elämässään kevytmielinen
ja aistillinen. Kuninkaaksi päästyään hän osoitti
samoja yksinvaltaisia taipumuksia kuin hänen
isänsä. Episkopaalinen kirkko palautettiin ja
presbyteriaaniset kirkonmiehet erotettiin; Kaarle
I:n tuomareita vastaan nostettiin syyte, useita
mestattiin, toisten ruumiit, myöskin Cromwellin,
kaivettiin haudasta ja ripustettiin hirsipuuhun.
K:n ulkopolitiikka oli heikko; niinpä hän myi
Cromwellin aikana saadun Dünkirchenin; 1665
alkaneen Hollannin sodan aikana hollantilainen
laivasto purjehti Thames-jokeen, eikä Bredassa
tehty rauha (1667) ollut Englannille edullinen;
1670 hän teki salaisen sopimuksen Ludvik XIV :n
kanssa, jolta sai apuvaroja; sen johdosta hän
joutui 1672 sotaan Hollantia vastaan, mutta
hänen täytyi luopua siitä 1674. V. 1672 K.
julkaisi n. s. indulgenssi-asetuksen katolilaisten
ja dissenterien eduksi, mutta 1673 hänen täytyi
hyväksyä „test" sääntö (ks. t.), joka sulki
katolilaiset kaikista viroista. Hän hyväksyi niinikään
1679 „habeas corpus" säännön (ks. t.), mutta
ei suostunut siihen parlamentin tekemään
vaatimukseen, että hänen katolinuskoon kääntynyt
veljensä (Jaakko II) menettäisi
perintöoikeutensa Englannin kruunuun; hajoitti 1679 ja 1681
kolme parlamenttia perättäin, teki taas liiton
Ranskan kanssa ja hallitsi ilman parlamenttia;
Monmouthin herttuan yrittämä kapina
tukahu-tettiin ja Whig-puolueen johtajat William
Bus-sell ja Algernon Sidney mestattiin. [Taylor,
„England under Charles II", Airy, „Charles II".]
K. O. l.
Kaarle (esp. Carlos), Espanjan
kuninkaita.
1. K. I. ks. Kaarle V, saks.-room. keisareita
2. K. II (1661-1700), Filip IV:n poika, nousi
valtaistuimelle 1665, ryhtyi itse hallitsemaan
1675; oli kivuloinen, heikko ja kykenemätön;
viimeinen Espanjan habsburgilaisista
kuninkaista; määräsi perillisekseen ensin Baierin
pe-rintöprinssin Josef Ferdinandin ja tämän kuoltua
vanhimman sisarensa Maria Teresian ja Ludvik
XIV:n pojanpojan Anjou’n Filipin (1700), josta
oli seurauksena Espanjan perintösota.
K. III (1716-88), Filip V:n ja Elisabet
Farne-sen poika, sai äitinsä toimesta vakuutetuksi
itselleen perintöoikeuden Toscanaan. Parmaan ja
Pia-cenzaan, otti haltuunsa viimemainitut
herttuakun-nat 1731, mutta luopui niistä ja vaatimuksistaan
Toscanaan Wienin rauhassa 1735 saaden sijaan
Napoli’n ja Sisilian kuningaskunnan. K. oli
valistunut ruhtinas ja pani kuningaskunnassaan
toimeen useita parannuksia ministerinsä Tanucci’n
johdolla; hänen aikanaan aloitettiin
Herculaneu-min, Pompejin ja Stabisen kaivaustyöt. V. 1759
K. pääsi velipuolensa Ferdinand VI:n kuoltua
Espanjan hallitsijaksi; pani täälläkin etevien
minis-teriensä Arandan, Campomanesi’n, Florida
Blan-can y. m. avulla toimeen valistusfilosofian
hengen mukaisia uudistuksia, edisti elinkeinoja
rakennuttamalla kanavia, teitä, siltoja ja tehtaita,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
