Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kalastus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
49
Kalastus
50
1905 49,8, 1906 194,o, 1907 109,o ja 1908 84,o.
Miltei koko saalis valmistetaan osittain
kotimaassa osittain Venäjällä säilykkeiksi.
Me-riemme hailia vastaa sisävesissä ainakin
suolakalana muikku ja sisävesi-kuore (siniäinen).
Molempia näitä pyydetään suuret määrät verkoilla
ja nuotalla. Näitä kaloja koskeva tilasto on
varsin epäluotettava. Meressä asustavaa
kuore-muotoa pyydetään Suomenlahden itäosissa hailin
ohella talvikalastuksessa melkoisen suurin
määrin. Kalastajat etenevät silloin pyydyksineen
viikkokausiksikin rantojen näkyvistä
meren-selälle, asustaen kuljettamissaan majoissa ja
joutuen toisinaan jäitten särkymisen vuoksi suureen
vaaraan, jopa surmankin suuhun. — Arvokkain
kaloistamme on lohi, varsinkin merilohi, mutta
myös järvi- ja purolohi, taimen ja nieriä.
Järvi-ja purolohia saadaan sisävesistä, varsinkin
koskista ja suuremmista joista, nieriää Laatokasta
sekä jonkun verran eräistä muista Itä-Suomen
järvistä sekä maan pohjoisimmista osista.
Merilohen ja taimenen pyyntiä harjoitetaan meressä
Pohjanmaan rannikolla, eräissä
meriinlaske-vissa lohenpitoisissa joissa sekä niitten suitten
edustalla. Tärkeimmät lohenpitoiset jokemme,
joihin merilohi nousee kutemaan, ovat
pohjoisessa Tornion, Kemin, Simon- ja Oulunjoet sekä
Iijoki, etelässä Kokemäenjoki, Kymi ja Vuoksi.
Nuotan ja isonrysän ohella käytetään
lohenpyyntiin merestä (Pohjanlahden pohjoisosissa) jataa,
virroista ja joista pyydetään lohia suureksi
osaksi patopyydyksillä. Oulujoen merilohen ja
taimenen saaliista on viimeisiltä 50:ltä vuodelta
olemassa tarkka tilasto. Sen mukaan on näitä
molempia kaloja yhteensä sieltä keskimäärin
vuotta kohti saatu seuraavat määrät tuhansissa
kiloissa: vv. 1860-69 59,s, vv. 1870-79 44,o, vv.
1880-89 44,», vv. 1890-99 47,j ja vv. 1900-09 12,j.
Lohensaalis Oulujoesta on siis viimeisenä
vuosikymmenenä ollut varsin niukka, ollen
tuhansissa kiloissa 1898 vielä 43,j, mutta sitten 1899
19,j, 1900 25,i, 1901 16,i, 1902 vain 6,o, jolloin
saalis on ollut pienin; v:sta 1903 alkaen se on
jälleen osoittanut hiljaista nousua. Syyt
vähenemiseen ovat monet, osaksi ne ehkä ovat
tuntemattomiakin. Koko maan lohensaalis (meri-, järvi-,
purolohen ja nieriän saalis) on virallisen tilaston
mukaan keskimäärin vuotta kohti tuhansissa
kiloissa ollut vv. 1880-89 550, vv. 1890-99 567 ja
vv. 1900-09 279. Myös siika, joka esiintyy
etenkin meressä, lohenpitoisissa joissamme ja
Laatokassa, mutta myös muissakin suurimmissa ja
eritoten pohjoisissa sisävesissämme, on
kalastuksemme arvokkaimpia tuotteita. Siiankin saalis,
joka virallisen tilaston mukaan (harjus tosin
mukaan luettuna) on keskimäärin vuotta kohti
tuhansissa kiloissa ollut vv. 1880-89 1,042, vv. 1890-99
919 ja vv. 1900-09 539, on tuntuvasti vähentynyt.
Vähennyksen aiheuttaneet syyt ovat osaksi
liika-kalastus, osaksi alaikäisten siikain meneminen
hailirysiin, minkä johdosta ne tulevat ennen
aikojaan pyydystetyiksi, sekä kutupaikkojen
pilau-tuminen joissa. — N. s. suomuskaloista
tärkeimpään ahvenen ja hauen pyynti koukuilla,
verkoilla, rysillä ja muitten kalojen keralla
nuotallakin on yleistä kautta maan. Lahna, kuha ja
säynäs esiintyvät vain maamme keski- ja
eteläosissa, missä lahnalla ja kuhalla on
kumpaisellakin erikoiset, maineen saavuttaneet esiintymis-
alansa (Vesijärven lahna, Vanajaveden kuha).
Suomuskalojen pyynnistä tilasto ei ole
ollenkaan luotettava. Muista kalastuksistamme
mainittakoon vielä mateen, kampelalajien, turskan
ja ankeriaan pyynti. Madetta pyydetään
varsinkin talvisin jään alta koukuilla ja rysillä.
Kampelaa ja sen vielä suolaisempaa vettä
vaativaa seuralaista, piikkikampelaa, kalastetaan
syksyin keväisin verkoilla lounaisella ja läntisellä
osalla eteläistä rannikkoamme. Samoilla
seuduilla harjoitetaan myös turskanpyyntiä
koukku-pyydyksillä, etupäässä pitkälläsiimalla.
Atlantin syvyyksissä kutevaa, meille verrattain
vanhana ja kookkaana, n. 30-40 cm:n pituisena
saapuvaa ankeriasta pyydetään meren rannikoilla
ja niissä sisävesissä, mihin se
runsaslukuisempana pääsee nousemaan, vain koukuilla. Maasta
pois (Atlantille takaisin) muuttavia pyydetään
meillä vain Kyminjoen Ahvenkoskessa, missä on
ainoa ankeriaspatomme, sekä viime vuosina
parissa kohden (Porkkalassa, Tvärminnessä)
etelärannikoillamme, jossa pyyntineuvona on käytetty
ankeriasrysää. — Meikäläisiin kalastustuotteisiin
on vielä luettava rapu. Sen pyynti oli maamme
eteläosissa, missä sitä runsaasti esiintyi,
varsinkin 1890- ja 1900-luvuilla varsin huomattava.
Rapuruton hävitysten vaikutuksesta oli nimittäin
rapujen kysyntä Keski-Euroopassa varsin suuri
aiheuttaen vilkkaan kysynnän meilläkin. B.-.tto
saapui meillekin: 1893 Vuoksen vesistöön, 1907
Kokemäenjoen vesistöön, parhaimpaan
rapualuee-seemme. Jälkimäisen ruton vaikutuksesta rapujen
vienti alenikin maastamme, oltuaan 1896-1906
keskimäärin vuotta kohti 12.« milj. rapua, vain
2,9 miljrksi 1909 ja 2,« milj. 1910. — Myös
helmi-simpukan pyyntiä on maassamme ennen paikoin
harjoitettu. — Kuten edellä esitetystä käynee esille,
on ainakin arvokkaimpien kalojen kalastus
osoittanut selviä huonontumisen oireita. Tämä seikka
on tulos hyvinkin monen syyn
yhteisvaikutuksesta. Toiset niistä ovat %’errattain helposti
keksittävissä, toiset kaipaavat perinpohjaista
tieteellistä selvittelyä. Yhtenä erittäin painavana
syynä on kuitenkin se seikka mainittava, että
mitä arveluttavin tietämättömyys ja käsitteiden
sekaannus vallitsee kalataloudellisiin
kysymyksiin nähden kaikissa yhteiskuntaluokissa, jopa
joskus ammattimiehinä ja asiantuntijoina
esiintyvissäkin, mikä onkin luonnollista, koska
maassamme ei milloinkaan ole ollut, eikä vieläkään
ole tarpeelliseksi katsottu korkeakoulu-opetusta
eikä tutkimusta tällä alalla; tuskin lienee edes
paremmanpuoleista alkeisopetustakaan ollut
saatavissa. Harrastus kalastuksen ja kalatalouden
edistämiseksi on kuitenkin nykyisin varsin
vilkas. ’ T. E. J-i.
Kalanpyydykset ja pyyntitavat.
Samoinkuin metsästys on kalastuskin
alkuaikoina vaatinut ihmisen läsnäoloa, s. o. hänen
välitöntä ahertamistaan. Vasta kohoava kehitys
on luonut itseottavat pyydykset, jotka
vangitsevat riistan silloinkin, kun pyyntimies
on poissa. Kalastustavat voidaan jakaa
kuuteen päälajiin: isku-, pisto-, silmukka-,
saarto-, sulku- ja
verkkokalastukseen. Ensinmainittu kalastuslaji polveutuu jo
ajoilta, jolloin ihmisellä ei ollut vielä
minkäänlaisia erikoisia kalastimia. N. s. kolkka-,
hamara- 1. nuijakalastuksena, jota har-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
