Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kalat (Pisces)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
73
Kalat
74
Ruumiin sisäinen ranko osoittaa eri kalaryhmissä
sangen eriäviä muodostusasteita. Selkärankaisten
eläinten alkuperäisin sisäranko, niveletön,
sauvan-muotoinen, joustava selkäjänne (chorda dorsalis)
tavataan alhaisemmilla kalamuodoilla. esim.
ympyräsuisilla, hyvin säilyneenä, kuitenkin vahvan
tupen ympäröimänä, johon tuppeen sampikaloilla,
leveäsuisilla ja keuhkokaloilla liittyy rustoisia
tai osaksi luutuneita ylä- ja alikaaria.
Useimmilla haikaloilla ja rauskuilla selkäjännettä
ympäröivän tupen rustokerros on lisäksi
jakaantunut toisistaan erotettuihin nikamiin. Kaloilla,
joilla on hyvin kehittyneet ja luutuneetkin
nikamat. nämä ovat molemmin puolin ontevia(a m f
i-c æ 1 i s i a) ja kahden nikaman välissä on tällöin
mykiömäinen jäännös selkäjänteestä. Nikamien
ja pääkallon luutumisasteen mukaan on tapana
erottaa luukaloja ja rustokaloja. N. s.
kalanruo-dot ovat joko kylkiluita, joita voi olla hyvin monta,
parikin sataa, tai hienoja luukappaleita
sivulihak-sien jänteissä.
Pääkallon muodostaa alhaisimmilla kaloilla
yhtenäinen rustoinen koppa, niinkuin parhaiten
voi huomata leveäsuisista, mutta tavallisesti
siihen liittyy, niinkuin näemme sammella ja
luukaloilla, lukuisia luita, jotka eivät ole keskenään
kiinnikasvaneet, ihosta syntyneitä peitinluita. ja
itse alkuperäinen rustokoppakin on luukaloilla
ainakin osittain luutunut. Pääkopan tyviosa on
aina kaloilla liikkumattomasti kiinni
selkärangassa.
Pääkoppaan liittyy useita, tavallisesti 7 paria
n. s. sisälmys- I. viseeraali-kaaria. nim. vahva
leukakaari, sen takana oleva kieliluunkaari ja
kiduskaaret. Pääkopan ontelon täyttävät vain
osaksi aivot, jotka ovat pienet ja lima- ja
rasvaa sisältävän kudoksen ympäröimät.
Huomattava on haistinliuskojen (lobii olfactorii)
melkoinen koko eräillä kaloilla. Silmät ovat yleensä
suuret, niiden mykiö pallomainen, joten vain
lähellä olevat esineet voivat kuvastua
verkkokalvoon. Liikkuvia silmäluomia kaloilla ei ole.
Kuuloelimen muodostavat pääkallon sivuosiin
painuneet kalvosokkelot, joissa huomataan 3,
harvoin 1-2 (ympyräsuisilla) kaarikäytävää ja
sacculus nimisessä osassaan luukaloilla iso
kalkkikappale, kuulokivi. Haikaloilla
kuulosok-kelosta johtaa ihon pintaan aukeava kanava
(ductus endolymphaticus); muilla kaloilla tämä
kanava, kuten korkeammilla luurankoisilla.
päättyy umpinaisena. Uiko- ja keskikorva
puuttuvat. Yksinkertaisia ovat myös haistinelimet.
parilliset kuopat (sieraimet), jotka
keuhkoka-loja lukuunottamatta päättyvät umpinaisesti.
Ympyräsuisilla nämä ontelot ovat yhtyneet
parittomaksi pussiksi. Leveäsuisilla sierainten
paikka on kuonon alipuolella. Makuaisti on
yleensä heikosti kehittynyt. Eräillä kaloilla
(sähköankeriaalla, sähkörauskulla y. m.) on
sähkö-elimet.
Merkillinen, ihoaistimiin luettava elin kaloilla
kuin myös sammakkoeläinten toukilla on
kylki-viiva. Tämä on hermorikas ja lukuisilla ulospäin
aukenevilla aukoilla varustettu putki, joka
kulkee ihossa pitkin ruumiin sivua ja sivuviivassa
olevien suomujen läpi sekä jakaantuu kalan päässä
tavallisesti useampiin haaroihin.
Ruoansulatuskanavan alkupään muodostaa
pään etupäässä tai sen vatsapuolella oleva suu.
Ympyräsuisilla tämä on pyöreä imusuu, joka
johtaa sarveishampailla varustettuun
suppilomaiseen suuonteloon, mutta tavallisesti suu on
muilla kaloilla poikittaisen raon muotoinen.
Suu-ja nieluontelo ovat yleensä laajat ja
huomattavat lukuisista hampaistaan. Näitä on luukaloilla
ei ainoastaan leuoissa vaan useissa muissakin
luissa, usein vain höllästi kiinni luita peittävässä
limakalvossa. Suuontelon pohjasta kehittynyt
kieli on pieni ja tuskin liikkuva, paitsi
ympyräsuisilla, joilla se on männän muotoinen.
Etusuo-len tai nieluontelon sivuissa huomataan kidusraot.
Lyhyt ruokatorvi johtaa nielusta mahalaukkuun.
Tämän takana huomataan useilla luukaloilla
tavallisesti lukuisia (1-200) umpilisäkkeitä
(appen-dices pyloricæ), putkimaisia elimiä, jotka
maksa-tiehyen ja inahasylki rauhasen kera aukeavat
ohutsuolen alkupäähän. Maksa on iso ja sen
luona on sappirakko. Leveäsuisilla ja
keuhko-kaloilla ynnä eräillä muilla, paitsi luukaloilla, on
suolessa kierteinen poimu, joka laajentaa suolen
sisäpintaa, missä ravinnon imeytyminen tapahtuu.
Kasviravintoa käyttävillä kaloilla on pisin suoli.
Hengitys tapahtuu kiduksilla, joilla aina on
paikkansa nielun ja ruumiin seinän välisissä
rakomaisissa aukoissa. Ympyräsuisilla johtaa
etu-suolesta ruumiin ulkopintaan kummallakin
puolella 7 torvimaista kanavaa, joiden taskumaisissa
laajennuksissa on veririkkaita lehtimäisiä
lima-kalvonpoimuja 1. kiduksia. Haikaloilla on 5
(harvoin 6 tai 7) paria nielusta johtavaa vinoa
rakoa, joiden välissä ovat kiduskaarieu tukemat
väliseinät. Näiden väliseinien etu- ja
takapinnoilla on kiduslehdyköillä paikkansa. Luukaloilla
samoin kuin kiillesuomuisilla on ulkopuolisten
kidusrakojen yli kasvanut pään kummallakin
puolen levyjen tukema suojeleva ihopoimu,
kiduskansi. ja kidusrakojen väliseiuät esiintyvät
kapeina kiduskaarina, joiden ulkoreunassa on kaksi
riviä kiduslehdyköitä. Luukaloilla on
niinmuodoin kummallakin puolen 4 kampamaista kidusta.
Ulkonevia kiduksia on vain haikalojen sikiöillä
ja eräillä muilla, kuten esim. afrikkalaisella
keuhkokalalla (Protopterus), jolla sisäisten
kidusten ohessa on 3 paria surkastuneita
ulkonevia kiduksia.
Sydän, joka on heti pään ja kiduksien takana
sydänkarsinaan suljettuna, kuljettaa vain
las-kimoverta. Siinä erotetaan kaksi osastoa, väljä
ohutseinäinen etehinen ja lihakas kammio, joten
sydän on 2-lckeroinen. Ruumiista tuleva veri
kokoontuu ensin laskimolaajennukseen (sinus
venosus), ennenkuin se saapuu etehiseen.
Kammioon liittyy haikaloilla, kiillesuomuisilla ja
keuhkokaloilla erikoinen sydänosasto,
valtimo-keko (conus arteriosus), joka on riveihin
järjestetyillä läpillä varustettu. LiAikaloilla, joilla
valtimokeko on surkastunut, alkaa kiduksiin
johtava valtimo, kidusaorta, sipulimaisella
valtimo-laajennuksella (bulbus arteriosus). Koko se
veri-määrä, jonka sydän puristaa kidusaortaan ja
tästä haaraautuviin kidusvaltimoihin, kiertää
kiduslehdykköjen hiussuonistossa. Jouduttuaan
täällä vedessä olevan ilman yhteyteen veri
sitten kokoontuu yhteiseen ruumiinvaltimoon,
ruu-miinaortaan, hajaantuakseen siitä ruumiin eri
osiin. Kun kala otetaan vedestä, pysähtyy
kiduksien kuivuessa verenkierto niissä ja kala
tukehtuu, mutta eräät kalat, joiden kiduskan-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
