Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kalevalan runomitta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kalevatar— Kalevipoeg
10S
asettanut suomalaisten eepillisten runojen
sankarien kodiksi ja suomalaisista runoista
kokoonpannun eepoksen nimeksi. — Kalevanpoika
nimen synty on vielä riidanalainen.
Todennäköisimmältä näyttää, että yhdyssanan alkuosa
kalan. vir. kalcr on alkujaan merkinnyt ..seppää"
ollen laina liettualais-lättiläisistä kielistä: liett.
kuliris aik. = *kahvijas). Sen johdosta että eräässä
saturyhmiissä on sankarina väkitöitä tekevä s
e-p ä n p o i k a (jota tämän mukaan on nimitetty
kalevanpojaksi) on, kaleva sanan alkuperäisen
merkityksen unohtuessa, kalevanpoika tullut
merkitsemään ,,väkimiestä". [E. N. Setälä,
„Fin-nisch-ugr. Forschungen" VII, 225-264.] E. N. S.
Kalevatar tavataan kansanrunoissa
oluenkeit-täjäu Osmottaren toisintonimenä. Uudessa
Kalevalassa (20m) hänet on Osmottaresta erotettu eri
henkilöksi, mutta luiärunoissa, joihin hänet myös
on sovitettu, hän toisinaan (23„) esiintyy
Osmottaren kertosanana. K. K.
Kalevipoeg. 1. Nimi, ks. Kalevanpoika.
Virolainen kansalliseepos. Virolaiset
sadut Kalevista ja Kalevinpojasta eivät muodosta
mitään varsinaista kokonaisuutta, vaan ovat
enimmäkseen irrallaan-olevia
paikalliskertomuk-sia omituisista luonnonmuodostuksista ja ilmiöistä,
joihin Kalevi(poeg) nimi on liittynyt. Näissä
paikallistarinoissa esiintyy Kalevi|poeg) väkevänä
sankarina, joka toimittaa monenlaisia töitä,
rakentaen linnoja, hävittäen petoeläimiä ja pannen
m i inviljelyksen alulle. Nämä tarinat eivät näy
olleen yleisesti tunnettuja virolaisten asumalla
alueella, vaan ne rajoittuvat Harju-, Viru- ja
Tartumaahan. Kysymys näiden tärinäin
yhdistämisestä kokonaisuudeksi syntyy 1830-luvulla,
samoihin aikoihin kuin Kalevala ilmestyy.
Virolaista kansanrunoutta ovat siihen aikaan monet
Viron oppineet, kuten Kniipffer, Neus, Fählmann
ja Kreutzwald, koonneet. V. 1838 perustetaan
Tartossa Viron oppineitten seura („Gelehrte
Kst-nische Gesellschaft"), jonka yhtenä tarkoituksena
oli kansan tarinoissa ja lauluissa esiintyvien
historiallisten muistojen pelastaminen. Tämän
seuran tammikuun-kokouksessa 1839 tohtori Fr. I?.
Fählmann kiinnitti läsnäolijain huomion
Kalevin-pojan kauniiseen tarinasikermään ; vaikkakin f;ika
näitä tarinoita oli runnellut, moni rivi oli
kulunut pois ja moni lehti lahonnut, ei keräystyötä
ole unohdettava. Samana vuonna on eräs
toinen oppinut, G. J. Schultz (Bertram), joka
kertoo hankkineensa ensimäisen kappaleen
Kalevalaa Tarttoa varten, johtanut mainitussa
seu-ra-sa puheen Kalevinpojan tarinaan ja
kehoitta-nut nimenomaan antamaan Viron kansalle
eepoksen. Tällä tavalla oli seura hänen mielestään
voimakkaimmin edistävä täysi-ikäiseksi
julistetun, maaorjuudesta vapautetun ja kuitenkin
alaikäisyyden ja alakuloisuuden painon alla
edelleen huokailevan kansan valistusta ja henkistä
uudestisyntymistä. Fählmannia on pidetty
itseoikeutettuna ja sopivimpana Kalevinpojan
tärinäin yhdistäjänä, ja omien sanojensa mukaan
hän oli ottanut sen elämäntehtäväkseen. Monet
erilaiset toimet jakoivat kuitenkin hänen aikansa,
keräysmatkoista, joita hän suunnitteli, ei tullut
mitään ja kuolema saapui odottamatta 1850.
Kohta tämän jälkeen käännyttiin Viron
oppineitten seurasta Fr. R. Kreutzwaldin puoleen
pyynnöllä, että hän ottaisi suorittaakseen Fähl-
mannin perinnön. „Jollette saa ketään parempaa
muodostelijaa Kalevinpojalle", kirjoitti
Kreutzwald, ,,täytyy minun siihen suostua".
Kreutzwaldin kirjeistä käy selville, että hän
heti ryhtyi työhön, m. m. kääntyen useiden
henkilöiden puoleen, joiden luuli tietävän jotakin
Kalevinpojasta tai voivan hankkia lisätietoja
siihen. Niinpä hän on kirjoittanut Elias
Lönnrotille Kajaaniin ja saanut häneltä selostuksen
siitä, miten Kalevanpojat esiintyvät Suomen
tarinoissa. Lopulla vuotta 1853 valmistui
Kalevi-poegin käsikirjoitus ja Kreutzwald lähetti sen
Viron oppineitten seuralle. Tämä Kalevipoegin
ensimiiinen luonnos sisälsi lyhyen omistuksen,
johdatuksen, johdannon neljässä laulussa ja
varsinaisen Kalevipoegin kahdessatoista laulussa
(noin 14,800 säettä). Sillä välin Kreutzwald oli
saanut uusia aineksia, jotka hän tahtoi saada
Kalevipoegiin liitetyiksi, ja ryhtyi sitä uudelleen
muovailemaan. Kun alkupuoli oli valmis,
jätettiin se painoasiamiehen tarkastettavaksi, mutta
tämä viranomainen, silloinen viron kielen
lehtori, pyyhki siitä paitsi yksityisiä, onnea ja
iloa ilmaisevia sanoja, satakunta säettä.
Tällainen menettely koski Kreutzwaldiin ja lamautti
joksikin aikaa hänen työintonsa. Silloin tuli
puheeksi, että Kalevipoeg painettaisiin
Helsingissä, missä paino-olot olivat suotuisammat,
ja Viron oppineitten seuran sihteeri oli tämän
johdosta kirjeenvaihdossa Suomalaisen
kirjallisuuden seuran kirjapainon johtajan Paavo
Tikkasen kanssa. Mutta valtaistuimella tapahtunut
muutos (Aleksanteri II oli seurannut Nikolai
I:tä) vaikutti myös oloihin Itämerenmaakunnissa,
ja syksyllä 1856 voitiin Kalevipoeg vihdoin
antaa Tartossa painoon. Vielä painatuksen
kestäessä Kreutzwald liitti satunnaisesti
tapaamiansa lisiä Kalevipoegiin ja muodosteli
muutamat laulut uudelleen. Tämä seikka, samoin kuin
saksankielisen käännöksen toimittaminen
(virolainen ja saksalainen laitos ilmestyivät näet
rinnan), viivytti työtä, ja vasta 1861 valmistui
..Kalevipoeg, eine estnische Såge"
kahdessakymmenessä laulussa, sisältäen, paitsi omistusrunoa,
19,047 säettä. Toinen, yksinomaan virolainen
painos „Kalevipoeg, üks ennemuistene Eesti jut"
ilmestyi Kuopiossa 1862, sisältäen 18,993 säettä.
Kalevinpojan tarinat kuuluivat Kreutzwaldin
käsityksen mukaan ikivanhaan, hämärässä
muinaisuudessa syntyneeseen sankaritarinaan, jonka
alkumuoto vuosisatoja sitten oli hävinnyt ja
josta oli jäljelle jäänyt vain muutamia
muistelmia ja yksityisiä piirteitä, jotka sallivat
enemmän aavistaa kuin tuntea kokonaisuuden
loistavuutta. Koottuansa nuo yksityiset piirteet hän
katsoi olevansa oikeutettu uudistamaan
tarinan, liittämään siihen puuttuvat välikohdat, jopa
vapaasti sovittamaan siihen sellaista, mikä
tällaiseen eepokseen hänen mielestään oli kuuluva:
mytologisen ja kansatieteellisen värityksen.
Suurin osa Kreutzwaldin käyttämistä aineksista oli
suorasanaista ja ensimäisissä kokoonpano-yrityk
sissään hän käytti suorasanaista ja mitallista
muotoa vuorotellen. Kun tällainen menettely ei
kuitenkaan häntä tyydyttänyt, päätti hän
muuttaa tarinat runopukuun ja julkaista
Kalevipoegin kansanrunon muodossa. Kalevipoegin
ensi-mäiseen painokseen hän merkitsi pienellä
tähdellä alussa ja lopussa ne kohdat, joissa hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
