- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
207-208

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kangasvuokko ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

207

ninskötsel"; B. Thams. »Rationel kaninavl’’;
C. Tengvall. ..Kauinen som husdjur i
allmoge-hemmet": Einar Sigmund, ..Kaninbogen";
Nicolaus Junker. ..Praktisk kaninavl"; Relander,
..Kaniininhoidcsta".] L. Kr. R.

Kanin, Venäjän mantereesta
Pohjoiseen-jää-mereen Vienan-meren itäpuolella pistävä
niemimaa 10,500 knr), jonka mantereesta erottaa
itäpuolella Tsesskaja-lahti. K. on alavaa, tasaista
järvi- ja jokirikasta tundraa, josta kohoaa
ainoastaan luoteesta koilliseen kulkeva Timanin jatko
r240 m). Asukkaat, n. 1.500 paimentelevaa
samojedia, ovat hallinnollisesti oman staarostansa
alaisia. Vakinaisia asumuksia on ainoastaan
kolme. Venäläisiä käy K :11a hylkeenpyynnissä.
— Alue otettiin Venäjän haltuun 1750-luvulla.

E. E. K.

Kanisteri (lat. cani’strum = kori),
metallilevystä tehty astia vars. öljyn säilyttämistä
varten.

Kanitz, Philipp Felix (1829-1904), itäv.
kirjailija, tutki v:sta 1858 lähtien varsinkin
muinaishistoriallisessa ja kansatieteellisessä
suhteessa Turkin valtakunnan slaavilaisia
maakuntia; julkaissut m. m. „Serbiens byzantinische
Monumente" (1862), »Serbien.
Historisch-ethno-graphische Reisestudien aus den Jahren 1859 bis
1S68" (1868), „Donau-Bulgarien und der Balkan"
(1875-79), „Das Königreich Serbien" (1904).

J. F.

Kanizsa ks. N a g y-K a n i z s a.

Kankaan paperitehdas, Jyväskylän
maaseurakunnassa, 1 km kaupungista, Palokkajärvestä
Jyväsjärveen laskevassa Tourulan joessa olevan
Lohikosken (putouskorkeus 13,j m, vesimäärä
1-7 m’ sek:ssa) äärellä, Jyväskylän-Suolahden
radan varrella; laivayhteys Jyväsjärven kautta
Päijänteelle ja Lahteen. — Tehtaan perusti 1872
parooni Akerhjelm; vaihdettuaan useampaan
kertaan omistajaa sen omistajaksi tuli 1902 »Kangas
pappersbruks A.-b." (osakepääoma 1,200,000 mk),
joka v:sta 1904 on vararikkotilassa. Päätöksen
mukaan (1911) luovuttaa konkurssihallinto 1912
pesän takaisin osakeyhtiölle (laatuaan
ensimäi-nen tapaus Suomessa). Tehdas valmistaa 2,100
tonnia (1910) sanomalehti-, hienoa kirjoitus-,
posti-, silkki-, paperossi-, voi- y. m. paperia;
valmistusarvo 2 milj. mk (1910; 1880: 1 milj., 1890:
l,i milj., 1900: 1,7 milj. mk). Valmistuksesta
myydään Venäjälle, loput kulutetaan
kotimaassa. Työväestö (1910: 230 työmisstä) f-miu
osaksi tehtaan, osaksi omissa huoneissa; heillä
on sairas- ja eläkekassat (35,000 ja 20,000 mk),
kirjasto ja lukusali. E. E. K.

Kankaanpää. 1. Kunta, Turun ja Porin 1.,
Ikaalisten kihlak»
Kankaanpää-Karvia-Hongon-joen nimismiesp.: kirkolle Porin kaupungista
57 km. Pinta-ala 714.4 km3, josta viljeltyä maata
7,197 ha (1901). Manttaalimäärä 26B/J.
Talon-savuja 196, torpansavuja 483, muita savuja 799
(1907); as. 8,467 (1909), miltei kaikki
suomenkielisiä; 1,579 ruokakuntaa, joista maanvilj.
pääelinkeinonaan harjoitti 889 (1901). 857
hevosta, 2,907 nautaa (1908). — Kansakouluja 5
(1911). Pohjois-Satakunnan kansanopisto (alkoi
toimintansa ’/n 1909). Säästöpankki. Oma
kunnanlääkäri ja apteekki. — Paattikosken saha,
osuusmeijeri (kirkonkylässä). — 2.
Seurakunta. konsistorillinen, Turun arkkihiippak.,

208

Tyrvään rovastik. Perustettu
saarnahuonekuu-naksi Ikaalisten emäseurakuntaan 1756,
kappeliksi 1759 ja omaksi kirkkoherrakunnaksi 1852.
Kirkko rakennettu v:n 1834 jälkeisinä vuosina,
vihitty ■I„ 1839. [W. Carlsson, »Entinen Ikalinen"
(1871), »Kankaanpään pitäjä, ynnä Honkajoen
ja Karvian kappelit", siv. 133-142 (Suomen
mui-naism.-yhd. aikak. VI).]

3. Perintötila Laukaan pitäjässä, 3 km
kirkolta, Jyväskylän-Kuopion maantien varrella;
1 km Laukaan asemalta. J/4 manttaalia. Omistaja
(v:sta 1903) maanviljelijä N. Tammenoksa.

L. B-nen.

Kankaanpörhötyskone, kone, jolla kankaan

pinta tehdään karvaiseksi repimällä kankaan
loimista ja kuteista kuituja ulos. Täten kangas
tulee paksummaksi, pehmeämmäksi ja paremmin
lämpöä pitäväksi. Puuvillakankaitten
pörliötys-koneessa on joukko (tavallisesti 24 tahi 36) n. s.
pörhötvsvalsseja, jotka pyörivät kahden ison
pyörän kehälle sovitetuissa laakereissa.
Pörhötys-valssit muodostavat täten ison rummun, joka
tav. kankaan menosuuntaan päin pyörii koneen
pääakselin ympäri, mikä samalla on edellä
mainittujen isojen pyörien akseli. Pörhötysvalssit
ovat päällystetyt terävillä, polvekkeelle
taivutetuilla neuloilla ja neulojen kärjet ovat joka
toisessa valssissa kankaan menosuuntaan päin
(myötäkarvavalssit), joka toisessa sitä vastaan
(vastakarvavalssit). Nämä valssit pyörivät
kaikki kankaan menosuuntaa vastaan ja niiden
pyörimisnopeus voidaan järjestää kartiomaisten
hihnapyörien avulla, myötäkarvavalssien nopeus
riippumatta vastakarvavalssien nopeudesta ja
päinvastoin. Mitä hitaammin myötäkarvavalssit
pyörivät, sitä enemmän niiden neulat tulevat
repimään kankaan kuituja ja päinvastoin, mitä
nopeammin taas vastakarvavalssit pyörivät, sitä
voimakkaampi on pörhötys. Kun vielä
pörhötettävän kankaankin kulkunopeus voidaan
järjestää, saadaan pörhötyskone mielin määrin
vaikuttamaan joko voimakkaammin tahi heikommin.
— Villakankaitten pörhötyskoneessa on pyörivä
rumpu, jonka vaippaan on kiinnitetty takiaisia.
Näiden piikit toimittavat kuitujen repimisen. —
Tunnetuimmat pörhötyskonetehtaat ovat Franz
Müller ja A. Monforts, molemmat
Miinchen-Gladbachissa. K. P.

Kankahatar. 1. Gananderin (Mythologia
fen-nica’ssa siv. 49, vrt. siv. 31) esiintuomassa
puun-synnyn säkeessä: »Kangattaren (luettava:
Kanka-hattaren) kajuma", jota seuraa »Tuulettaren
tuu-ittama", ilmeisesti puita kasvattava metsän
kangas tilapäisesti personoituna. 2. Kangaspuitten
runollisesta personoimisesta muodostunut
(Kalevala 25^). K. K.

Kankaiden valkaisu ks. Valkaisu.

Kankaisten kartano, vanha säteritila Maskun
pitäjässä lähellä kirkkoa’. Tila mainitaan jo
1300-luvulla, kuului 1400-luvulla Diekn-suvulle ja
siirtyi naimisen kautta samalla sataluvulla
Horn-suvulle, jonka hallussa se oli pari sataa vuotta.
Kankaisten Horneja olivat tunnetut Henrik
Klaunpoika (k. 1595), Kaarle Henrikinpoika (k.
1601) sekä viimeksimainitun pojat Evert (k. 1615)
ja Kustaa Horn (k. 1657) y. m. Kartanon
myöhemmistä omistajista mainittakoon luutnantti
Jacob Detlof (1695) ja llesselbom-Fredensköld-suku
1700-luvulla ja 1800-luvun alulla. Everstiluut-

Kanin —Kankaisten kartano

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:49:46 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/4/0122.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free