Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli / 289-290 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansantribuuni ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

[„Suomen kansan sävelmiä. III.
Kansantansseja.” (1893); A. Collan, „Suomalainen kisapirtti”
I (2:nen pain. 1910), II (1907) III (1908); A.
Pulkkinen, „Suomalaisia kansantanhuja” (1910);
„12 folkdanser” (julk. Brage-yhdistys, 1907);
„Lekstugan” I (7:s pain. 1909), II (1903,
selonteko ruots. kansantansseista); tansk.
kansantanssin edistämisseuran julkaisu „Folkedanse” I
(1903), II (1904); G. Meyer, „Volktänze” (1909);
Cowper Coles, „01d english country dance steps”
(1909); Hj. Thuren, „Folkesangen paa Færøerne”
(1908).] vrt. Tanssi. A-i C.

Ristikontra, 2:nen vuoro.

Kansantribuuni ks. Tribuuni.

Kansanvakuutus laajimmassa merkityksessä
on koko kansan vakuutusta. Tavallisimmin
nimitetään tämmöistä kansanvakuutusta
kansalaisvakuutukseksi l. kansalaishuolenpidoksi. Sillä
tarkoitetaan vakuutusta tarvitsevien
kansankerrosten toimeentulon varmentamista, siis
joukkovakuutusta, missä ei voida erottaa vakuutettavia
eri kansankerroksia toisistaan (ks.
Kansalaishuolenpito). Tavallisesti käytetään
kuitenkin nimitystä kansanvakuutus rajoitetussa
merkityksessä. Silloin sillä ymmärretään
julkisten tai yksityisten vakuutuslaitosten myöntämiä
henki- tai pääomavakuutuksia, jotka päätetään
ilman lääkärintutkimusta tai ainoastaan hyvin
yksinkertaista ja lyhyttä tutkimuskaavaa
käyttämällä, vakuutussummat pieninä pitäen, ja joista
vakuutusmaksut suoritetaan lyhyiltä
ajanjaksoilta, tavallisesti viikoilta tai kuukausilta.
Kansanvakuutusta nimitetään usein myöskin
hautausapuvakuutukseksi. Pienten paikallisten
hautausapukassojen, hautausapurenkaiden ja
ammattiyhdistysten y. m. s. hautausapuliikkeestä k. eroaa
kuitenkin laajuutensa vuoksi, sitä näet
harjoitetaan suurliikkeenä.

K:n päätuntomerkit ovat:

vakuutussumman rajoittaminen määrättyyn
pieneen erään, tavallisesti 500 mk:aan;
poikkeustapauksissa vakuutussumma voi olla suurempikin
esim. 1,000-5,000 mk:n suuruinen;

vakuutuksien päättäminen ilman että lääkäri
on antanut lausuntoansa vakuutettavan henkilön
terveydentilasta tai tehnyt sen vain hyvin
lyhyttä kaavaa käyttämällä; poikkeustapauksissa
käytetään tavallista lääkärintutkimusta;

vakuutusmaksujen suorittaminen lyhyeltä ajalta
— tavallisesti viikoittain tai kuukausittain —
mutta myöskin joskus neljännesvuosin;

vakuutusmaksujen kokoaminen vakuutetuilta
siten, että asiamiehet ne käyvät vakuutetuilta
perimässä joko rahassa tai erityistä
merkkijärjestelmää käyttämällä.

K:na ei ole pidettävä ainoastaan sitä
vakuutusliikettä, johon kaikki nämä tuntomerkit sopivat.
K:ta voi olla myöskin vakuutus, jolta joku tai
jotkut näistä tuntomerkeistä puuttuvat. —
K.-liikkeessä käytetyt vakuutusmuodot ovat yleensä
samanlaisia kuin ne, jotka henkivakuutuksessa
ovat tavallisia. K:ia myönnetään kuoleman
varalle, yhdistettyinä henki- ja
pääomavakuutuksina, elämän varalle määrättyyn ikään j. n. e.
Kansantaloudelliselta kannalta edullisimpana
pidetään k:ta kuoleman varalta, siis vakuutusta,
jossa vakuutusaika on mahdollisimman pitkä.
K:t saattavat olla osallisia vakuutuslaitoksen
voittoon, mutta kansanvakuutuksia myönnetään
myöskin ilman voiton osallisuutta. Omituista
k:lle on vakuutusten myöntäminen lapsien
hengelle. Tämmöinen vakuutustapa on erittäin
laajalle levinnyt Englannissa, Ameriikassa ja
Saksassa (ks. Lapsenvakuutus). — K:lla
on kaksi sangen pahaa puolta. Toinen on
vakuutuksesta kesken aikojaan luopuminen ja
toinen vakuutuksen kalleus. Vakuutuksesta
luopuminen vahingoittaa k.-liikettä yleisön silmissä
eikä ole edullinen vakuutuslaitoksellekaan.
Luopumista ovat vakuutuslaitokset lukuisilla
keinoilla koettaneet estää, mutta sangen huonoilla
tuloksilla. Tärkein estämistoimenpiteistä on
aulius vakuutusmaksujen suorittamisessa.
Vakuutusmaksut saadaan maksaa aina kahden
kuukauden kuluessa erääntymispäivän jälkeen, ja
mitättömäksi joutunut vakuutus voidaan vieläpä
yhden vuoden kuluessa tämän perästä muitta
mutkitta jälleen saattaa voimaan. Vakuutuksen
oltua määrätyt vuodet voimassa se voidaan
vaihtaa vapaakirjaan, ellei enää vakuutusmaksuja
haluta suorittaa. Vapaakirja annetaan tavallisesti
vakuutetun tarvitsematta sitä yhtiöltä pyytää.
K:n kalleus johtuu osaksi siitä, että
vakuutuksia myönnetään ilman lääkärintutkimusta tai
vain sangen lyhyen lääkärintutkimuskaavan
nojalla, minkä vuoksi vakuutettujen
kuolleisuussuhteet k:ssa muodostuvat epäedullisemmiksi kuin
tavallisessa henkivakuutuksessa, osaksi kalleus
johtuu siitä, että vakuutusmaksut ovat
kerättävät vakuutettujen kotoa, mikä edellyttää
vakinaista palkkaa nauttivien asiamiesten käyttämistä
ja muutoinkin korottaa asiamiespalkkioita.
Enentyneen kuolleisuuden tuottamien haittojen
poistamiseksi on otettu käytäntöön n. s. karenssi- eli
odotusaika (ks. Karenssivakuutus). Kun
vakuutettujen on viime kädessä suorittaminen
vakuutusten hankintaan käytetyt kustannukset,
täytyy k:n vakuutusmaksujen olla suhteellisesti
paljoa suuremmat tavallisen henkivakuutuksen
vakuutusmaksuja. K:n kustannuksia on mitä
erilaisimmilla tavoilla koetettu vähentää, mutta
yleensä huonoilla tuloksilla. Miltei kaikki
uudistuspyrinnöt ovat jääneet seurauksitta.
Kaikesta päättäen k.-liikettä ei voida harjoittaa
ilman suuria kustannuksia, jotka vuorostaan
taas vaihtelevat eri maissa kunkin maan
elantokustannuksien ja työvoiman kalleuden mukaan.
Täytyy näet ottaa huomioon, että tavallisella
vakuutusasiamiehellä on useinkin vain yksi tie
kuljettavana kantaakseen 100 mk:n suuruisen
vakuutusmaksun, mutta että hänen ehkä on 1,000

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>