Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansanvalistusseuran kalenteri ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
tuhatta). V. 1903 perustettu vapaan valistustyön
keskusliitto „Folkbildningsförbundet” on
ansiokkaasti työskennellyt kansanvalistuksen, etenkin
kansankirjastojen hyväksi. — Kaikissa
Skandinaavian maissa, mutta varsinkin Tanskassa
ovat kansanopistot luoneet maalaisnuorison
yleiselle valistukselle laatuaan ainoanlaatuisen
pohjan (ks. Kansanopisto). Tanskassa ja
Norjassa on sen lisäksi kirjastoliike saanut
merkitystä. — Englannin ja englannin kieltä
puhuvain Ameriikan maitten
kansanvalistusliikkeissä on kirjastoilla keskittävä asema (ks.
Kansankirjastot). Englannissa on
myöskin jo kauan ollut voimakas työväenopistoliike,
jonka nykyisiä edustajia ovat m. m. „Working
men’s college” Lontoossa ja „Ruskin college”
Oxfordissa. Pyrkimys saattaa kansanvalistustyö
tieteelliselle pohjalle synnytti 1870-luvulla
„yliopistolaajennusliikkeen” (University extension),
joka antoi aihetta toiselta puolen esikaupungeissa
vaikuttavaan „siirtola” (Settlement)-liikkeeseen ja
toiselta puolen uusimpain, työväen itsensä
johtamain „yliopistollisten opetusluokkain”
(University tutorial classes) perustamiseen. Huomattava
työväen valistusharrastusten keskus Englannissa
on 1903 perustettu „Workers’ educational
associaton” liitto. Vapaa lukuyhdistysliike on
niinikään suuressa voimassa englanninkielisissä
maissa. Englannin sillä alalla toimivista
järjestöistä on mainittava suuri kotilukemisliitto
(National homereading union, per. 1889) ja
Ameriikassa lienee sen liikkeen keskuksista
Chautauqua mainittavimpia (ks. Chautauqua). —
Saksassa on runsaasti
kansanvalistuslaitoksia, mutta harvoja yleisemmin huomattavia.
Berliinissä sijaitseva, koko valtakunnassa
työskentelevä seura „Gesellsehaft für Verbreitung von
Volksbildung” (1871) on tullut tunnetuksi
erittäin tarmokkaasta toiminnastaan varsinkin
kansankirjastojen hyväksi. Monipuolisen
maakunnallisen valistustyön esikuvana vcidaan
mainita Frankfurt a. M:ssa sijaitseva seura
„Rhein-Mainisher Verband für Volksbildung” (1897).
Kansanvalistusaatteiden levittäjänä on
Berliinissä oleva seura „Comenius-Gesellschaft” (1892)
muistettava. Saksalaisen valistustyön vahvoja
puolia on vanhastaan ollut helppotajuisten
kirjain levitys. Viime vuosina on perustettu
paljon kauniita hyvinvarustettuja „kirjahalleja”
(Bücherhallen). Saksan kansanvalistustyö on
saanut tietopuolisen keskuksensa tunnetun
yhteiskunnallisen keskuslaitoksen „Zentralstelle für
Volkswohlfahrt” äsken Berliinissä perustamasta
kansanvalistusosastosta, joka m. m. julkaisee
tärkeää aikakauskirjaa „Volksbildungsarchiv”. —
Samaan tapaan kuin Saksassa työskennellään
kansanvalistuksen hyväksi muissa saksan kieltä
käyttävissä maissa. [G. Fritz, „Das moderne
Volksbildungswesen”; „Volksbildungsarchiv”
1909-10; asianom. järjestöjen ja laitosten julkaisuja.]
V. V-aa.
Kansanvalta l. demokratia,
hallitusmuoto, jonka mukaan valtiossa hallitsee kansa,
s. o. täysivaltaisten kansalaisten yhteys taikka
ainakin vaihteleva kansalaispaljous, jota
perinnölliset etuoikeudet eivät tee suljetuksi.
Vanhat kreikkalaiset kirjailijat, etupäässä
Aristoteles, määrittelivät kolmea lajia valtiomuotoja:
monarkiassa hallitsi yksityinen henkilö,
aristokratiassa etuoikeutettu luokka, demokratiassa
vapaiden kansalaisten yhteys. Nykyaikana ei
voida vastaavalla tavalla asettaa demokratiaa
muunlaatuisten hallitustapain jyrkäksi
vastakohdaksi, koskapa nykyajan sivistysmaissa kansa
ainakin jossain muodossa ottaa osaa taikka
vaikuttaa valtiovallan harjoittamiseen. Aristoteleen
käyttämät käsitteet ja nimitykset siirtyivät
sittemmin roomalaiseen (Cicero) sekä keskiajan
kirjallisuuteen ja niitä käytetään edelleen
myöhempien aikojen valtio-opissa.
Valtio-oikeudellisesti sisältyy taas poliittisessa suhteessa sangen
erilaatuisia aristokratian ja k:n muotoja
tasavallan, republiikin, nimitykseen.
Kansanvaltaisia periaatteita voidaan käytännössä toteuttaa
myöskin monarkkisissa valtiomuodoissa, eikä
toiselta puolen tasavaltainen valtiomuoto
sellaisenaan ehdottomasti takaa niiden toteuttamista.
Mikäli kansanvaltaisella periaatteella
merkitään kaikkien kansalaisten mitä täydellisintä
yhdenveroisuutta valtiollisiin ja
yhteiskunnallisiin oikeuksiin nähden, oli tämä periaate
Kreikan kaupunkivaltioissa, joita
Aristoteles nimittää demokratioiksi, hyvin rajoitetussa
määrässä toteutettuna. Sangen suuri osa
asukkaita oli orjia ja vailla kaikkia oikeuksia, ja
vapaidenkin kansalaisten oikeuksissa oli
eroavaisuutta. Rooman tasavallassa oli
valtiollinen valta aiemmin patriiseilla. Vasta
plebeijien kiivaiden taistelujen kautta ja
kansankokouksen toimivallan laajettua kansanvaltaiset
periaatteet toteutuivat laajemmassa määrässä,
ei kuitenkaan läheskään täydellisesti.
Muinaisgermaaneista mainitaan, että
kaikilla vapailla kansalaisilla oli yhtäläiset
valtiolliset oikeudet ja velvollisuudet, että
valtiolaitos oli rakennettu suvereenisen
kansankokouksen perustukselle. Epäilemättä tämän
kansankokouksen kuitenkin muodostivat
maataomistavat perheenisät ja -päämiehet. Niiden ohella oli
olemassa lukuisa joukko oikeudettomia
epävapaita ja valtiollisessa suhteessa
vaikutuksettomia puolivapaita. Useissa germ. valtioissa oli jo
varhaisimpina aikoina ratkaiseva vaikutusvalta
kuninkaalla. Toiselta puolen jo vanhimpina
aikoina vapaiden talonpoikien rinnalle astuu
suurtiloja omistavia, lukuisia sotilasjoukkoja ja
seurueita pitäviä aatelissukuja yhä
vaikutusvaltaisempaan asemaan.
Myöhemmällä keskiajalla monarkkiset,
aristokraattiset ja demokraattiset periaatteet
taistelevat kirjavassa sekamelskassa.
Kaupungeissa k:n periaate voittaa alaa vitkaan ja
melkein kaikkialla ankarien taistelujen perästä, ei
missään täydellisesti. Useissa kaupungeissa
patriisit, joiden käsissä alkujaan oli kaupungin
hallitus, jäävät voitolle, esim. Venetsiassa, jonka
hallitusmuoto aina oli aristokraattinen. Missä
käsityöläisetkin pääsivät valtaan, joutuivat juuri
he ja heidän yhdistyksensä (ammattikuntansa)
patriisien rinnalla tai sijalla kaupunkien
hallitukseen, mutta yhteiskunnan syvempiä kerroksia,
jotka kaikissa kaupungeissa muodostivat
asujamiston enemmistön, ei tunnustettu valtiollisiin
ja yhteiskunnallisiin oikeuksiin nähden
samanarvoisiksi.
Kansanvaltaisen periaatteen huomaa
historiassa yleensä toteutuvan tasarintaa kansan
laajain kerrosten hyvinvoinnin edistymisen kanssa,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
