Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaskisten kartano ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
451 Kaskö —
kaskiliaroja, joilla kantojen ja kivien lähimpiä
ympäristöjä möyhennettiin. Samoihin aikoihin
kuin kyntö toimitetaan, aidataan palo joko
poltossa jäljellejääneillä nokisilla rungoilla tai
muilla läheltä saatavilla aidasaineksilla.
Rukiin-kylvö toimitetaan heinäkuun loppupuolella.
Siemen mullataan oksaisesta kuusesta tehdyllä
ris,u-äkeellä 1. karhilla (ks. t.) tai myöskin aatralla.
Vanhempina aikoina kylvettiin usein pelkkään
tuhkaan. kyntämättä tai karhitsematta. Kylvön
jälkeen sanotaan kaskea usein paikoin huuhdaksi,
ja kun siinä seuraavana kesänä on laiho
kasvamassa, kulkee se useimmiten halmeen nimellä.
Tuleentunut vilja leikataan sirpillä, sidotaan
lyhteiksi eli sitomiksi, ladotaan kuhilaiksi ja kootaan
lopuksi aumoihin (ks. t.), kekoihin tai
närttei-hin toukoviljat), joista vilja talvikelin tultua
vedetään riiheen. Viljankorjuun jälkeen kynnetään
sänki (maa syystetään) aatralla. Seur. kesänä
kylvetään uusi vilja. Taka-aikoina käytettiin
ennen kaskeamattomilla mailla (erämaan metsissä)
ruistakin 2 vuotta peräkkäin, samoin ohraa.
Myöhemmin on ruista seurannut tavallisemmin yksi
tai kaksi kaurankasvua, joskus vielä tattari.
Viljan kasvattamisesta lakattua jätetään nyt ahon
nimellä kulkeva maa vielä aidan ympäröimäksi;
jos maa on tuoretta ja ruohoa ottavaa,
korjataan siitä heinää, tai se pidetään laitumena.
Jos maa pian ottaa uuden metsän,
kasketaan se jälleen 25-30-40 v:n perästä. Jos kaski
syystä tai toisesta on jäänyt polttamatta ja
viljelemättä (sateiset kesät, liian vähät puut)
sanotaan sellaista maata r a s i k s i.
Viljelyskasvit. Aikaisimmin oli ohra
yleisin kaskivilja. Nauris on myös ollut livvin
yleinen; sille on tavallisesti oma kaski raadettu
vaatimustensa mukaiseen maahan. Myöhemmin
on ruis saanut enemmän tilaa ja tullut
yleisimmäksi, varsinkin maan keski- ja itä-osissa, sekä
kaura rukiin jälkikasvina. Itä-Suomessa on
myöskin tattaria vähin käytetty, etupäässä
karuimmilla mailla. Eräissä Hämeen seuduissa on
myöskin pellavaa kaskessa viljelty.
Historiikkia. K. oli muutamia vuosisatoja
sitten Suomen yleisin viljelystapa (vielä
1700-lu-vulla), jota harjoitettiin sekä vanhemmissa
rinta-kylissä ja niiden läheisillä metsämailla että
erämaissa, kaukaisten kalavesien rannoilla.
Väestön ja asutuksen lisääntyessä ja metsien siitä
syystä sekä liiallisen kaskeamisen johdosta
vähetessä supistuivat vähitellen kaskiviljelysseudut.
1800-luvun loppupuolella käy tämä supistuminen
yhä nopeammaksi metsäntuotteiden tultua
raha-arvoon ja tämän arvon yhä noustessa.
Työpalkkojen kohoaminen ja jyväviljan hinnan
aleneminen ja tuonti kaukaisistakin maista ovat
myöskin osaltaan vaikuttaneet k:n vähenemiseen.
Niinikään on lainsäädännöllä koetettu k:tä joko
estää tai ainakin rajoittaa.
»Societas pro fauna et flora fennica" seuran
1894 toimittaman tutkimuksen mukaan oli
kaskeaminen jäänyt enimmäkseen käytännöstä pois
rannikkomaakunnissa Uudellamaalla,
Varsinais-Suomessa. Satakunnassa ja Pohjanmaalla,
jota-vastoin se suurimmassa osassa Hämettä, Savoa
ja Karjalaa oli yleensä vallalla. Tämän mukaan
olisi kaskeamisraja suunnilleen kulkenut vähän
Haminan itäpuolelta Heinolan tienoille,
Längel-mäelle, Ruovedelle ja siitä kaaressa Sotkamoon. |
-Kasmiri 452
Tämän varsinaisen kaskeamispiirin ulkopuolelle
jäi kuitenkin pieni alue Uudenmaan,
Varsinais-Suomen ja Hämeen välisille metsärajoille
(etupäässä Suomusjärvi, Pusula, Loppi, Renko ja
Kalvola), missä jonkunverran k:tä vielä oli
harjoitettu. Itä-Suomen kaskialueella voi Heinolasta
Sortavalan tienoille vetää rajan, jonka
eteläpuolella k. on jo paljoa harvinaisempaa.
Yksityis-metsäkomitean hankkimien tietojen mukaan k. cli
vielä 1898 varsin yleistä laajoilla aloilla kolmessa
itäisessä läänissä. Näiden tietojen mukaan,
mikäli niitä voi aivan varmoina pitää, olisi vielä
silloin ollut paikkakuntia, joissa kaskeen
kylvetyn eri viljalajien siemenen määrä olisi
vastannut 50 % peltoon kylvetystä ruissiemenmäiirästä.
Sellaisia kuntia olivat olleet m. m. Ilomantsi,
Kiihtelysvaara, Kitee, Kesälahti, Enonkoski,
Virtasalmi, Puumala, Uukuniemi, Suistamo.
Viimeiset k:n levenemistä osoittavat tiedot ovat
v:lta 1910. jolloin maanviljelyshallituksen
tilastollinen osasto toimitti yleisen maataloutta
koskevan tiedustelun koko maasta. Tämän mukaan
k. on edelleen tuntuvasti supistunut. Mutta sen
arvo näkyy vielä sitkeästi säilyvän vanhan polven
käsityksessä, koskapa Mikkelin läänissä on vain
muutamia harvoja kuntia, joista k. on melkein
kokonaan hävinnyt (Mikkeli, Joroinen, Sysmä).
Melkein samoin on Kuopion läänissä. Viipurin
läänissä sen huomattavimpana levenemisalueena
on Salmin kihlakunta (Impilahtea
lukuunottamatta), vähemmässä määrässä eräät Lappeen
kihlakunnan pitäjät sekä siellä täällä jotkut
syr-jäisemmät seudut (kuten Uukuniemi, Rautjärvi,
Ruokolahti ja Pyhäjärvi). Vaasan läänissä
tavataan k:ä vielä hiukan eräissä Laukaan
kihlakunnan kunnissa, samoin eräissä muissa
metsä-seuduissa (Lehtimäki). Muista lääneistä k. on jo
enimmäkseen kokonaan hävinnyt tai on siitä
vielä vähäpätöisiä merkkejä jälellä syrjäisimmillä
metsäkulmilla.
Joskus käytetään k:tä järkiperäisessä
metsänhoidossakin, kun joku arvotonta metsää
(räkä-mäntyjä, leppiä j. n. e.) kasvava, syrjäseudulla
ja tuoreella maalla oleva metsikkö tahdotaan
perinpohjaisesti uudistaa puhdasta kuusta tai
mäntyä kasvavaksi. Tällöin menetellään samoinkuin
tavallisessa k:ssä. Otetaan ainoastaan yksi vilja
ja kylvetään puunsiemen sen oraaseen, jonka
jälkeen aidattu alue täydellisesti rauhoitetaan.
1700-1800-luvun vaiheilla k. oli useitten m. m.
Turun yliopiston tiedemiesten huomion esineenä
ja he julkaisivat asiasta tutkimuksia ja kirjoitel
mia. [Gösta Grotenfelt, „Det primitiva
jordbru-kets metoder i Finland under den historiska
ti-den"; sama, »Suomen polttoviljelys";
»Yksityis-metsäkomitean mietintö" (1900).] U. B.
Kaskö ks. Kaskinen.
Kasiin, Edvin Efraim (1856-1905),
va-kuutusmies: yliopp. 1873: toimi v:sta 1878
henkivakuutusyhtiö Kalevan palveluksessa; v:sta 1890
henkivakuutusyhtiö Suomen johtajana toimien
harvinaisen tarmokkaasti henkivakuutuksen
levittämiseksi maassamme ja kohottaen
Suomi-yhtiön henkivakuutuskannan puolesta
Pohjoismaiden suurimpien henkivakuutusyhtiöitten
joukkoon.
Kasmir ks. Kashmir.
Kasmiri 1. kasini iri (ransk. cachemire <
intial. valtio K a s h m i r), erittäin hieno ja peh-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
