Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kasvimaito ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
viljelys). [Fruwirth, ..Die Züchtung der
landwirtschaftlichen Kulturpflanzen" (1904 07).]
K. H. H.
Kasvinveljeys (ruots. fostbrödralag),
ystävyydenliitto. jonka muinaisten
pohjois-germaanien keskuudessa solmivat nuoret miehet, kun
he yhdessä kasvatettuina, sotatantereella tai
muuten elämässä olivat oppineet toisiaan
kunnioittamaan. Antaen viilletyistä haavoista vuotavan
veren valua viiteen ja kutsuen jumalia
todistajiksi kasvinveljet vannoivat kostavansa toistensa
puolesta. K. tehtiin koko elämän ajaksi ja oli
tällainen liitto usein luonnollista
veriheimolaisuutta lujempi. Kristinuskon vaikutuksesta
hävisi tämä ikivanha tapa. Samansuuntaisia
liittoja tavataan toisillakin muinaisajan kansoilla.
E. K-ja.
Kasvio, jonkun maan tai alueen kasviston
systemaattinen esitys. Suomen
fanerogami-kasvistoa käsittelevät Lönnrotin „Flora fennica.
Suomen kasvisto” (1860) ja A. J. Melan „Suomen
kasvio” (l:nen pain. 1884, nimellä „Lyhykäinen
kasvioppi ja kasvio”, 5 pain. 1906, A. K.
Cajanderin toimittama). J. A. W.
Kasvioppi ks. Kasvitiede.
Kasvipaleontologia ks. Paleontologia.
Kasvipatologia (ks. Patologia),
kasvitieteen ala, joka käsittelee kasvien tauteja, ks.
Kasvitaudit.
Kasvisilkki, erinäisten Asclepiadaceæ- ja
Apocynceæ-heimoihin kuuluvien troopillisten kasvien
siemenhaivenet. Nämä ovat vain vähäsen
joustavat ja sopimattomat kehrättäviksi; sen sijaan
ne ovat hyvää patjantäytettä. vrt. Asclepias.
J. A. W.
Kasvisto ks. Flora.
Kasvisyntyinen ks. Fytogeeniset
kerrostumat.
Kasvisysteemit ks. Kasvijärjestelmät.
Kasvisystematiikka ks. Kasvitiede.
Kasvit muodostavat eläinten rinnalla elollisen
luomakunnan toisen suuren haaran. Ne eroavat
eläimistä ylimalkaan siinä, etteivät näiden tavoin
voi liikkua paikasta toiseen, että niiden tunto
on monin verroin vähemmän kehittynyt, ja että
ne käyttävät ravinnokseen liuenneita tai
kaasumaisia, useimmiten elimettömiä aineita, kun taas
eläimet ottavat ruumiiseensa jähmeitä elimellisiä
kappaleita. Mutta ei ainoakaan tuntomerkki erota
ehdottomasti kaikkia k:eja kaikista eläimistä, ja
elollisen luomakunnan suurten haarojen
yhteisessä tyvessä, alku-„eläinten” ryhmässä, käy
mahdottomaksi vetää rajaa eläin- ja kasvikunnan
välille.
Samoin kuin eläinten, on k:ienkin alkeisosana
solu, mutta toisin kuin edellisten, ovat k:ien
solut säännöllisesti selluloosa-aineisen keton
ympäröimät. Monet alhaiset k. ovat yhden ainoan
solun muodostamat (esim. bakteerit, pii-levät),
enimmät tällaiset yksisoluiset kasvit ovat tuiki
pieniä, mutta on yksisoluisia leviä, jotka
voivat kasvaa monen dm:n pituisiksi, ja joissa on
juurten ja lehtien muotoisia osia (esim.
Caulerpa). Näitten „soluissa” on hyvin monta
solutumaa. Toisilla alhaisilla k:eilla, esim. monilla
hiivasienillä, tytärsolu elinehdoista riippuen joko
voi irtaantua emosolusta taikka jäädä siihen
kiinni; seuraavalla asteella, jota esim. useat
rihmalevät edustavat, tytärsolut aina jäävät
toisiinsa kiinni ja levä muodostaa kiinteän rihman,
mutta tämän solut ovat kaikki aivan tai
melkein yhtäläisiä ja voivat jatkaa elämäänsä
naapurisoluista riippumatta. Yksi- ja monisoluisten
välillä ei siis kasvikunnassa ole jyrkkää rajaa,
kuten on laita eläinkunnassa. Sen sijaan voi
kasvit jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, onko
niillä varsi, lehdet ja juuret (lehtivartiset),
vaiko ainoastaan erilaistumaton sekovarsi
(ks. t.). Mutta näinkin jaettaessa on huomattava,
että muutamilla sekovartisilla (eräillä levillä) on
elimiä, jotka ovat muodoltaan ja toiminnaltaan,
mutta eivät rakenteeltaan, korkeampain k:ien
varren, lehtien ja juurten kaltaiset, ja toiselta
puolen lehtivartisiin luetaan muutamia
sellaisiakin, joilla on vain sekovarsi, jota paitsi
varsinaiset juuret puuttuvat koko lehtivartisten
alimmalta ryhmältä, sammalilta.
Sekovarsi voi kooltaan vaihdella
mikroskooppisen pienestä muutaman sadan m:n pituiseen
(päärynälevä) ; se voi olla aivan erilaistumaton,
kuitenkin alhaisillakin sekovartisilla
jonkinlaiset kiinnittimet ovat yleisiä ja muutamilla isoilla
muodoilla on lehtienkin näköisiä muodostuksia.
— Korkeampain k:ien kasvulliset osat voi
niiden muodon mukaan ryhmittää kolmeen
muoto-opilliseen peruselimeen: juuri, varsi ja
lehti. Varsi lehtineen käy nimellä verso.
Juuri kasvaa rajattomasti kärjessään, jota
peittää juurihuntu, se kasvaa alaspäin, eikä kanna
koskaan lehtiä, sen tehtävänä on kiinnittää kasvi
maahan ja imeä maasta liuenneita ravintoaineita.
Sammalilla on ainoastaan yhden solurivin
muodostamia hapsijuuria, sellaisia voi olla
sekovartisillakin. Varsi kasvaa kärjestään, sen kasvu
rajoittuu säännönmukaisesti, ainoastaan jos sen
päähän muodostuu kukka; se kantaa lehtiä. Varsi
voi olla joko maanpäällinen, puutunut tai
ruoho-mainen, taikka maanalainen juurakko, mukula
tai sipuli. Lehti syntyy vain varrelle,
tavallisesti lähelle kärkeä ja määrättyihin varren
kohtiin, se lakkaa kasvamasta saavutettuaan
määrätyn muodon ja ko’on. Lehtiä erotetaan 1)
alalehdet, joihin voidaan lukea myös itukasvin
ensimäiset lehdet, sirkkalehdet, 2) vihreät
kasvu- l. varsilehdet, 3) ylälehdet, 4) verholehdet, 5)
terälehdet, 6) hedelehdet, 7) emilehdet. Kaksi
ensinmainittua lehtilaatua toimii kasvin
ravitsemisessa, ja nimitetään niitä kasvullisiksi lehdiksi,
5 jälkimäistä, jotka tavataan kukassa ja
kukinnoissa, ovat likemmissä tai kaukaisemmissa
tekemisissä lisääntymisen kanssa.
Korkeammilla k:eilla solut muodostavat
tehtävänsä mukaan erilaisia solukolta l.
kudoksia. Kasvamiskohdissa on
erilaistumattomien, jakautumiskykyisten solujen muodostamaa
kasvusolukkoa. Tiivis, usein erikoisilla
reijillä, ilmaraoilla, varustettu pintasolukko
peittää k:n ulkopinnan ja välittää k:n ja
ulkomaailman keskistä vuorovaikutusta. Pitkistä
soluista muodostunutta johtosolukkoa
myöten, joka johto- l. putkilojänteinä kulkee k:n
kaikkien osien läpi, kulkevat k:ssa vesi ja
ravintoaineet. Vahvike- l. tukisolukko,
jonka soluseinät ovat paksut ja useimmiten
puu-aineiset ja solut kiinteästi toisiinsa liittyneet,
antaa k:lle lujuutta. Muita, vähemmän
erilaistuneita solukkomuotoja voi yhteisesti nimittää
perussolukoksi; tämä on yleensä lukuisten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
