Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Katariina ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
507
Katariina
509
tuvaksi. Äitipuolensa ja velipuolensa Kustaa
Aadolfin kanssa hiin oli aina erittiiin hyvissä
väleissä. K:n luonteessa yhdistyivät isän voima
ja viisaus sekä äidin nöyryys. Kesäk. 11 p. 1015
K. meni naimisiin pfalzkreivi Juhana Kasimirin
kanssa ja 1617-22 hän oleskeli puolisoineen
tämän ruhtinaskunnassa Saksassa, kunnes sota
pakotti heidät palaamaan Ruotsiin, missä he
asettuivat Stegeborgin linnaan. Ollen yleisesti
arvossapidetty jalomielisyytensä,
oikeudenmukaisuutensa ja käytännöllisen kykynsä vuoksi, K.
sai 1636 toimekseen huolehtia nuoren
kuningatar Kristiinan kasvatuksesta. Epäilemättä oli
suuri onnettomuus Kristiinalle, että hänen
kas-vatusäitinsä kuoli pian. K:n monista lapsista
on erityisesti mainittava Kaarle Kustaa, joka
Kristiinan jälkeen astui Ruotsin valtaistuimelle.
[Ellen Fries, „Märkvärdiga qvinnor", II.]
E. M-a.
Katariina (ven. Jekaterina), Venäjän
keisarinnoja. 1. K. I Aleksej evna (1684-1727).
hallitsi vista 1725, oli erään liettualaisen
Samuel Skavronski’n tytär ja hänen alkuperäinen
nimensä oli Martta; joutui orpona Marienburgin
pastorin Glückin hoitoon ja 1702 naimisiin ruots.
ratsumiehen Johan Krusen kanssa. Marienburgin
antautumisessa 1702 hän joutui venäläisten
vangiksi ja sittemmin ruhtinas Mensikovin luo.
Kun Pietari I tapasi hänet siellä, mielistyi hän
häneen ja otti hänet jalkavaimokseen; 1703 hän
sitrtyi kreik.-katol. kirkkoon, jolloin sai nimen
K. Aleksejevna (kumminsa, Pietarin pojan
Aleksein mukaan). V. 1707 Pietari meni salaisiin
naimisiin K:n kanssa, joka synnytti hänelle
useita lapsia; näistä kuolivat nuorena muut paitsi
Anna, joka joutui naimisiin Holstein-Gottorpin
herttuan Kaarle Fredrikin kanssa (ks. t.), ja
Elisabet, joka tuli Venäjän keisarinnaksi. K. oli
Pietarin mukana 1711 sotaretkellä Turkkia
vastaan ja sai neuvokkuudellaan armeian
pelastetuksi Pruth-virran luona. Sen johdosta tehtiin
avioliitto julkiseksi 1713, ja 1724 K.
kruunattiin keisarinnaksi. Pietarin kuoltua (1725) K.
Mensikovin avulla pääsi valtaistuimelle; mutta
Mensikov johti hallitustoimia. [J. Grot, ..Ora
K. I:s härkomst" (Hist. bibliothek 1880);
Briiekner, ,.Der Briefwechsel Peters d. Gr. mitK."
(Hist. Taschenbuch 1880).]
2. K. Il (1729-96). hallitsi v:sta 1762,
alkuperäinen nimi Sofia Fredrika Augusta,
synt. Stettinissä, jossa
hänen isänsä,
Anhalt-Zerbstin ruhtinas
Kristian August oli siellä
majailevan rykmentin
päällikkönä; muutti 1744
Venäjälle. kun keisarinna
Elisabet oli valinnut
hänet määräämänsä
pe-rintöruhtinaan Pietarin
(III) vastaiseksi
puolisoksi, kääntyi
kreik.-ka-toliseen uskoon ja meni
1745 naimisiin. Avioliitto
ei ollut onnellinen.
Pietari kun oli
välinpitämätön ja kohteli häntä
raa’astikin. K. hankki
itselleen suosikkeja, joista
ensimäinen oli nuori ja kaunis kreivi Sergei
Saltykov; sen jälkeen kuin suuriruhtinas
Paavali oli syntynyt (1754), tuli puolalainen kreivi
Stanislaus Poniatowski hänen rakastajakseen
sekä sittemmin Gregori Orlov. Elisabetin
kuoltua (1762) Pietari III tuli valtaistuimelle,
mutta hän herätti halveksimalla kaikkea
venäläisyyttä, varsinkin kirkkoa, tyytymättömyyttä
ja vihaa, jonka johdosta K., joka oli osannut
saada puolellensa suosiota, ryhtyi
vallankumoushankkeisiin, joissa varsinkin Orlov veljineen
häntä avusti. Aikaisin aamulla heinäk. 8 p. 1762
Aleksei Orlov toi K:n Pietarhovista Pietariin,
jossa kaartinrykmentit tunnustivat hänet
hallitsijaksi ja Kasaanin kirkkoon kokoontunut
papisto julisti hänen nousseen valtaistuimelle.
Pietari, kuultuaan tapahtumasta, ilmoitti
luopuvansa hallituksesta; hänet vietiin lähellä
Pietaria olevaan Ropsan huvilinnaan, jossa Orlovit
surmasivat hänet K:n tietämättä. K. vakaannutti
asemansa valtaistuimella, ja monet salaliitot,
joita häntä vastaan tehtiin, tukahutettiin
ankarasti. Iivana VI (ks. t.) sai surmansa
Pähkinälinnassa ja Pugatsevin suuri kapinakin (1773-74)
kukistettiin. Hallituksensa alussa K. ransk.
valistusfilosofien aaatteiden kannattajana rupesi
panemaan toimeen reformeja monella alalla:
ulkomaalaisia kehoitettiin asettumaan Venäjälle
uutisasukkaiksi ja erityinen virasto perustettiin
uutisasutusta johtamaan; armeliaisuuslaitoksia
ja sairashuoneita, pappisseminaareja, yleisiä
oppilaitoksia ja sotilaskouluja perustettiin, ja 1783
ven. akatemia; uusia kaupunkeja perustettiin;
kauppaa edistettiin vapaammilla säädöksillä, ja
ulkomaiden kanssa tehtiin kauppasopimuksia. V.
1769 järjestettiin hallintolaitos yhdenmukaiseksi
koko valtakunnassa siten että valtioneuvosto oli
sen keskustana ja valtakunta jaettiin
käskyn-haltijakuntiin, kuvernementteihin ja» piirikuntiin.
Saadakseen oikeuslaitoksen muodostetuksi
uudenaikaiselle kannalle K. kutsui 1766 kokoon n. s.
suuren komisionin, jossa oli edustajia kaikistl
kuvernementeista ja jota varten hän oli laatinut
ohjesäännön. Sen piti laatia uusi lakikirja, mutta
sen toiminta ei onnistunut, jonka vuoksi se
hajoitettiin. Hallituksensa lopulla K., Ranskan
vallankumouksen tähden, tuli ranskalaisten
viholliseksi. Vallankumouksen puhjettua
karkoitet-tiin Venäjältä ne ranskalaiset, jotka eivät
kirjallisesti sitoutuneet tuomitsemaan vallankumousta;
ranskalaisilta laivoilta kiellettiin pääsy Venäjän
satamiin. — K:n ulkopolitiikka tarkoitti
Venäjän laajentamista ja sen vaikutusvallan
lisäämistä. varsinkin heikkojen naapurivaltioiden
kustannuksella. Ruotsi kuitenkin pelastui Kustaa
Ill:n toimeenpaneman vallankumouksen avulla.
Puolaan K. asetti 1764 kuninkaaksi entisen
suosikkinsa Stanislaus Poniatowski’n, pakotti
valtiopäivät myöntämään eriuskoisille
kansalaisoikeudet, ja voitti Barin konfederatsioniin liittyneet
1768. Kadehtien Venäjän menestystä Puolassa
Turkki julisti sodan, jota käytiin 176S-74;
Venäjän joukot saivat voittoja ja peljättiin, että K.
hävittäisi koko Turkin. Preussin Fredrik IT
ke-hoitti silloin Puolan jakoon, jonka kautta Venäjä
saisi korvausta Turkissa saamistaan voitoista.
Tässä ensimäisessä jaossa (1772) Venäjä sai
Valkeata-Venäjän. Turkin kanssa tehtiin rauha
Kut-sukkainardsissa (1774), jossa Venäjä sai Bugin
Katariina II.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
