Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kattohaikara ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
:>:S7
Kattohaikara—Kattoliuska
538
puutarhat" lieneviit olleet tämäntapaisia loitok
sia, mutta niinkin myöhään kuin keisarivallan
aikana näki Kooman Campagnalla pieniä puroja
johdetun yli huviloita yhdistävien siltaiu ja
halki kattopuutarhain, joten pääsi veneellä
kulkemaan katolta katolle. Samantapaisia
som-mituksia ou yritetty poikkeustiloissa joskus
riykvaikaankin toteuttaa esim. Ameriikan
suurkaupunkien liiketaloissa, joiden tasakatot
istutuksineen ja muine laitteineen muodostavat
erinomaisia henkilökuntain virkistyspaikkoja.
—Sateisissa lauhkeissa, pohjois- sekä vuoristomaissa
tasainen katto ei enää ole
tarkoituksenmukainen, vaan ovat kaltevat, veden ja lumen yltään
luovat kattopinnat tarpeenvaatimia. Tällaisen
katon, täysin kehittyneenä loivana n. s.
satulakattona sekä poltetuilla tahi
marmori-tiilillä katettuna, puisien kattotuolien
kannattamana ensi kerran tapaamme kreikkalaisessa
temppelissä. Kapeiden päätysivujen kuvakoristeisista
otsikoista silloin muodostui temppelin ihanin
koriste; tasainen sisäkatto oli rikkaasti
kasettee-rattu. Jo roomalaisilla rakennusviivoissa
ilmenevä pystysuoran suosiminen aiheuttaa yleensä
jonkinverran jyrkempiä kattokaltevuuksia kuin
kreikkalaisilla, ja Keski-Euroopan gotiikassa,
jossa tyyli- ja ilmastosuhteet alun pitäiu
vaativat jyrkempiä kattoja, pyrkimys saavuttaa
huippunsa. Italian ja Espanjan renesanssi ei yleensä
suosi korkeita, näkyviä kattoja, mutta Alppien
pohjoispuolella tyyli gotiikan perintönä ne
kumminkin omistaa. Myöhemmällä reuesanssiajalla
barokki-tyylin keksintö, mehevä taitettu eli
mansardikatto. luo rakennukselle suljetut,
eheät rajapiirteet ja tekee mahdolliseksi
katto-tilan käyttämisen sisähuonetarpeisiin. — Japani,
Kiina, Itä-Intia lisäävät kattomuotoihin
omituiset kaarrepintaiset kattonsa. Ulkokattojen
muotoiluun vaikuttavina mainittakoon paitsi itse
kattamisaineita (tiilet, puu- ja liuskakivipaanut,
metalleista etenkin vihertyvä kupari, lasi ja muta
jpulprttft&to
Tao BajiliteanJiuü
fflivoj^njo afeiiftritQ
\ZatXc8a
jarufofealto JèfttøÈ
iftfinen SateisinaCu
rninaa m ah s a
MansarbteaHo VaPmitedfto
rantfC crrkhbhl,* TH
jlonsafD.» Ity-1*66.
Kaasi ninuhK^.m^^rti
oanlt tZarZcMocua Zzts ’
VZoaf? y^a/Sa .(turtana.
yjpaniffa, "ZJatZa-ynixaJs*
clf^Hy. CcnMaff .-inro f*
rKatbL&atto
tau. ciim atcma
fc>OCEtiTO ■
SFoivfåattcja.
®
Tyypillisimmät kattomuodot.
SfCupoSl
tau teomaLaiftsta. btj-
rrrnh’.f nmOMTtt tmt.f*
Kattokäki.
y. m. — Intian TajMahal-mausoleumin kupu on
läpikuultavaa marmoria ja persialaiset silasivat
kupolinsa värikkäillä emaljoiduilla fajanssi
laatoilla) lisäksi savupiiput, kattoikkunat,
kattoratsastajat, harjakoristeet j. m. s.; sisäkaton
muoto riippuu siitä, onko sitä rakennettaessa
käytäntöön otettu: a) v a a k a s u o r i a
kanna-tusparruja puusta, kivestä, raudasta y. m.
tai b) holveja (ks. Sisäkatto,
Välikatto, Holvi). U-o N.
Kattohaikara k s. Tuonenkurki.
Kattohuopa, pehmeistä kuiduista etupäässä
villasta ja käytetyistä papereista valmistettu
pahvi, joka upottamalla kuumaan asfalttitervaan
tehdään vedenpitäväksi. Viime vuosina on
kaupassa esiintynyt kattohuopalajeja, jotka ovat
vuorivahan tapaisilla vaikeasti syttyvillä aineilla
impregneeraamalla tehdyt vettä kestäviksi.
A. S-r.
Kattokäki, puinen linnun kuva, joka
ripustettiin pirtin kattoon; jälkikaiku ikivanhoista
katsomuksista, joitten mukaan lintuja
pidettiin toisia eläimiä ja
ihmisiäkin lahjakkaampina ja
tietä-vämpinä olentoina. Siksi niitä
otettiin todistajiksi, niitten kautta
vannottiin ja niistä ennustettiin
(oraakkelilinnut). Enimmin
arvossa pidettyjä olivat ontoissa puissa pesivät,
esim. tikat, käenpiiat, sarvilinnut ja sinikyyhkyt;
ne olivat pyhien puiden demoneja, joitten
vallassa elämänitujen luultiin olevan ja joiden
arveltiin tuovan ihmisillekin jumalallisen voima-aineen.
Niin ruvettiin lintuja kasvillisuuden demoneina
uhraamaan kasvillisuuden hyväksi. Sellaisena
lintuna on germaanilaisissa kansoissa viime
aikoihin asti ollut kukko (saks. Erntehahn), jonka
veri, elämiinidun itseensä kätkevänä,
vuodatettiin pelloille ja todennäköisesti osaksi
nautittiinkin. Tapetun linnun ruumis tai vain nahka ja
höyhenet säilytettiin asunnossa siunausta
tuottavana fetisinä. Myöhemmin tehtiin linnun kuva
oljista (Ruotsi) tai puusta ja ripustettiin
pirttiin. Sellaisia lintuja pitävät vielä monet
Euroopan kansat. [Tämän linnun suhteesta
pykiin-hengen lintuun y. m.: N. E. Hammarstedt,
„Tn-spirationsfågeln" („Fataburen", 1908).]
U. T. S.
Kattolanta, joko sekoittamaton tai sekoitettu
eläinlanta. joka sisäänkääntämättä levitetään
maan pinnalle. Oljensekaista k:aa käytettiin
ennen varsinkin ohramaille, jotta alkukesän
poutailmain aikaan siemen hyvin orastaisi ja
pääsisi kasvun vauhtiin. Suomudalla sekoitettuna
on k:aa käytetty myöhempinä aikoina
kvlvö-heinänurmien voimistamiseen, etenkin
kiviperäi-sillii mailla, missä ei ole tahdottu ryhtyä
suuritöiseen maan uudelleen muokkaukseen.
Huomattavampaa levenemistä ei kattolannoitus ole
koskaan saavuttanut, siinä kun helposti liukenevat
kasvi nravintoaineet ovat vaarassa hukkaantua
joko ilmaan haihtumalla tai sadeveden mukana
huuhtoutumalla, ks. Lannoitus. V. B.
Kattoliuska. Ohuita saviliuskelaattoja, joita
käytetään kattamiseen. Mitä ohuempi ja sileiimpi
k. on, mitä paremmin se säilyttää värinsä
muuttumattomana, sitä parempi se on. Liusketta
saadaan joko avoimista louhoksista tahi kaivoksista.
Suuret louhitut kappaleet jaetaan taltalla ohuiksi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
