Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kide - Kidejärjestelmä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
803
Kidejärjestelmä—Kidukset
804
pienimmän optillisen joustavuuden suunta, jossa
väräjävän valoaallon nopeus on pienin.
Suurimman ja pienimmän optillisen joustavuuden
suunnat sekä näitä vastaan kohtisuora n.
koski-joustavuuden suunta tk:n kolme
joustavuusakse-liai ovat rombisissa k:issä samat kuin
lcide-akselien suunnat. Monokliinisissa k:issä kaksi
joustavuusakselia on k:n ainoassa
symmetria-tasossa, mutta kideakseleista riippumattomina, ja
kolmas on ortoakselin suuntainen. Trikliinisissä
k:issä taas ne eivät ensinkään riipu
kidemuodosta. Kaikissa näissä k:issä on suurimman ja
pienimmän optillisen joustavuuden tasossa kaksi
keskenään viuoasentoista suuntaa, optillista
akselia, joissa valo kulkee jakaantumatta, mutta
muihin suuntiin kulkeva valo taittuu kalitaisesti.
Sen johdosta näitä aineita sanotaan
optilli-sesti kaksiakselisiksi. —
Kahtaista.it-teisuuden laatu ja suuruus sekä siitä riippuvat
interferenssi-ilmiöt, joita kaikkia tutkitaan
po-larisatsionimikroskoopilla, ovat kahtaistaitteisten
aineitten kaikkein varmimpia tuntomerkkejä.
Niitä voidaan määrätä mikroskooppisen
pienissäkin kidevksilöissä, ja niitten avulla saadaan selkoa
aineitten muistakin kideopillisista
ominaisuuksista, vaikka kidemuoto ei ole ensinkään
kehittynyt. P. E.
Kidejärjestelmä ks. Kid e.
Kidelämpösähkö ks.
Pyroelektrisi-teetti.
Kidemuodot ks. Kide.
Kideoppi 1. kristallografi a, kiteitä
käsittelevä tiede. Sen eri haaroja ovat kiteitten
muoto-ominaisuuksien selvittely 1.
geometrinen k., kiteitten fysikaalisten ominaisuuksien
tutkiminen 1. fysikaalinen k., jonka
tärkein osa on kidevalo-oppi 1. kideoptiikka, ja
lopuksi kemiallinen k., joka käsittelee
kide-opillisten ominaisuuksien ja kemiallisen
kokoomuksen keskinäistä riippuvaisuutta.
Viimemainittu on pidettävä kemian osana, molemmat
edelliset taas ovat oikeastaan fysiikan alaan
kuuluvia, koska kiderakenne on aineen fysikaalinen
ominaisuus. K. on kivennäistieteen tärkeä
aputiede, ja sen tutkijat ovat tavallisesti olleet
samalla mineralogeja, mutta kumminkin k. sinänsä
on kivennäistieteestä riippumaton, sillä kiteinä
esiintyvät yhtä hyvin keinotekoiset aineet kuin
kivennäisetkin.
K. on luonnontieteistä nuorimpia. Ei kukaan
liene ajatellutkaan, että kidemuodot saattaisivat
olla aineitten pysyviä ja säännöllisiä
ominaisuuksia. kunnes tanskalainen Nicolaus Steno
1G69 keksi kulmien pysyväisyyden
kalkkisälpä-kiteissä. Kului vuosisata, ennenkuin päästiin
tästä sen pitemmälle, ja vielä 1788 kuuluisa
luonnontutkija Buffon pitää kiteen muotoa sen
vähimmän luotettavana tuntomerkkinä. Kumminkin
jo 1783 Romé de 1’Isle oli todistanut kulmien
pysyväisyyden lain yleispätevyyden mitattuaan
keksimällään kosketusgoniometrillä suuren
joukon eri aineitten kiteitä. Sitäkin aikaisemmin,
1773, ruotsalainen kemisti Torbern Bergman oli
tehnyt sen merkittävän havainnon, että
kalkki-sälvän kaikki erilaiset kidemuodot voidaan
rakentaa päällekkäin kasatuista romboedreista.
Tässä hän jo lähenteli ratsionaalisten
para-metrisuhteitten lakia (ks. Kide), jonka
lopullinen keksiminen jäi ranskalaisen apotti Haüyn
työksi (1784). Viimemainittu myöskin laati
tälle laille molekyliteoriaan perustuvan
selityksen, josta samalla lohkosuuntien merkitys kävi
ilmi. Tämän jälkeen k. edistyy nopeasti.
Wol-laston keksi 1809 tarkkaan kulmanmittaukseen
kelpaavan heijastusgoniometrin. Samaan aikaan
Weiss ja Mohs jakoivat kaikki kidemuodot
niiden synimet riamäärän mukaan k i d e j ä r j e
s-telmiin. ottivat käytäntöön kidemuotojen
selittämisen akselien ja parametrien avulla, ja
jälkimäinen lisäksi kehitti vyöhykeopin.
Pääasiassa tällä pohjalla ovat siitä pitäen lukuisat
tiedemiehet kartuttaneet yksityisten aineitten
kideopillisteu ominaisuuksien tuntemista.
Teoreettisen k:n alalla mainittavimpia
edistysaskeleita ovat olleet: Naumannin ja Millerin
keksimät, entistä tarkoituksenmukaisemmat
kidemuotojen merkitsemistavat, Bravais’n laatima
kiteiden molekylirakenteen yleinen teoria, johon jo
Haüy oli viitannut ja jota sitten Sohnehe ja
Mallard edelleen kehittivät, ja lopuksi kiteiden
symnietrialakien geometrinen selvittely. Tämän
tehtävän ratkaisi eusimäisenä Hessel 1830,
sitten Bravais 1849, ja, edellisistä riippumatta,
1867 Gadolin, joka lopullisen täydellisessä
muodossa määritteli geometrisesti mahdolliset
kide-luokat. Kiteiden mittaamisessa on viime
.fuosi-kymmeninä huomattavan parannuksen tuottanut
W. Goldschmidts keksimä kaksiympvräinen j
o-niometri. — vrt. K i v e n n ä i s t i e d e.)
|Lie-bisch, »Geometriselle Kristallographie" (18811;
Groth. ..Physikalische K." (4 pain. 1904); sama,
»Chemische K." (1906).] P. E.
Kidepainesähkö ks. P i e z o e 1 e k t r i s
i-teett i.
Kiderakenteinen, yhteinen nimitys kiteisille
ja kiteytyneille aineille.
Kiderlen-Wächter [-velitar], Alfred von
(s. 1852), saks. diplomaatti, meni 1879 ulkoasiain
ministeriön palvelukseen, seurasi 1888-94
esittelevänä neuvoksena keisari Wilhelmiä hänen
matkoillaan, oli sittemmin lähettiläänä m. m.
Kööpenhaminassa (v:sta 1895) ja Bukarestissa,
(v:sta 1900) : hoiti syksyllä 1908 sijaisena
ulkoasiain valtiosihteerin virkaa, jolloin hänen
sanotaan tuntuvasti vaikuttaneen siihen, että Saksa
pontevasti kannatti Itävaltaa Bosnian
kysymyksessä; nimitettiin 1910 mainitun viran
vakinaiseksi haltijaksi. J. F.
Kides ks. Kitee.
Kidesikeröt, vuorilajien onteloiden seinämi. tä
kasvaneet kideryhmät.
Kidevesi, kiteissä oleva. kem. sitoutunut vesi,
joka poistuu kuumennettaessa sekä usein jo
tavallisessa lämmössäkin (ks.
Rapautuminen). K:n poistuessa kide useimmiten hajoaa
ja. jos se on ollut värillinen, värikin tavallisesti
häviää. S. V. H.
Kideyksilö ks. Kide.
Kidron, laakso, joka alkaa Jerusalemin (ks. t.)
pohjoispuolella, kulkee etelään tämän ja
öljymäen välitse muodostaen ,.Josafatin laakso"
nimisen syvennyksen, yhtyy Jerusalemin
eteläpuolella Hinnomin laaksoon ja päättyy Vädi-ennär
nimisenä Kuolleeseen-mereen. Ainoastaan
ankarien sateiden aikana siinä on hiukan vettä.
E. T.
Kidukset (branchiæ), vedessä elävien eläinten
hengityselimet. Ne ovat yleensä määrätyissä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
