Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kiina
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
8t>7
Kiina
868
joka tutustuttuaan kristinuskoon heitti
huoneistaan ja koulustaan kaikki epäjumalankuvat, mutta
kun hän hävitti erään suuressa arvossa pidetyn
jumalankuvan, rupesi hallitus häntä ahdistamaan
IS50 Hän sai kuitenkin paljon puoluelaisia ja
rupesi keisariksi perustaen oman T a i p i n
g-suvun. valloitti monta maakuntaa ja sai
haltuunsa (1853) entisen pääkaupungin Nankingin,
joka tuli tämän uudenkin valtakunnan
pääpaikaksi. Keisari käännätti Uuden testamentin ja
suosi kaikin tavoin kristittyjä: mutta ei antanut
kastaa itseänsä. Koko valtakuntaa hän ei
kuitenkaan saanut haltuunsa ja menetti 1858 osan jo
valloittamaansa aluetta. Samoihin aikoihin K:n
hallitus joutui sotaan Englannin ja Ranskan
kanssa. Se ei näet tahtonut täyttää kaikkia 1842
v:n rauhan sopimuksia ja kun Kantonin
varakuningas Jeh 1856 otatti kiinni erään
englantilaisen laivan eikä hyvitystä saatu, rupesivat
englantilaiset pommittamaan Kantonia ja hävittivät
osan kaupunkia sekä keisarillisen laivaston; K:n
hallitus taas pani kansan avulla toimeen
verilöylyjä hävittääkseen eurooppalaiset (1857).
Ranskakin yhtyi Englannin kanssa yhteiseen
toimintaan; kumpikin valta lähetti K:aan sotalaivoja
ja 8.000 miestä maaväkeä; Kanton valloitettiin,
Jeh joutui vangiksi. Sitten engl.-ransk. laivasto
(1858) kulki Peiho-jokea ylöspäin, tullen aina
Tientsiniin, Pekingin satamaan asti, jolloin K:n
hallitus suostui tekemään sovinnon. Sen mukaan
Euroopan vallat saivat pitää lähettiläitä
Pekingissä; kristinoppia saatiin vapaasti harjoittaa,
jota paitsi Englanti ja Ranska saivat
sotakorvausta. Mutta kuu I\:n hallitus viivytteli
sopimuksien vahvistamista ja rupesi varustamaan
Peihon varrella olevia linnoituksia, päättivät
englantilaiset hävittää nuo linnoitukset: mutta
heidän täytyi kuitenkin peräytyä. Silloin sekä
Englanti että Ranska panivat suurempia
joukkoja liikkeelle; 12.600 miestä englantilaista
väkeä ja 7,500 ranskalaista meni 1860 laivoilla
Peihoa ylöspäin valloittaen kaikki sen rannalla
olevat varustukset; he ottivat Tientsinin haltuunsa
sekä lähestyivät Pekingiä; mutta kun
englantilaiset ja ranskalaiset upseerit keskustelivat
kiinalaisten viranomaisten kanssa lähettilästen
vastaanotosta Pekingiin sekä sotajoukkojen
ylläpidosta. hyökkäsi joukko tataarilaisia sotamiehiä
kavalasti heidän päälleen, surmasi muutamia ja
vei toiset vangiksi (syysk. 18 p.) ; kiinalaiset
voitettiin pian perinpohjin Palikaon luona syysk.
21 p. 1860. Pekingin ulkopuolella oleva keisarin
kesäpalatsi miehitettiin ja sen suuret aarteet
ryöstettiin, jonka jälkeen se poltettiin. K:n
hallitus suostui nyt rauhaan, jossa se lupasi sallia,
että vieraiden valtojen lähettiläitä saisi
vakinaisesti olla Pekingissä, maksaa hyvitystä äsken
mainitusta petollisesta menettelystä 4 milj.
frangia ja myönsi, että liittovaltioiden lähettiläät
tulivat Pekingiin 1,000 miestä kunniavartionaan.
Marraskuussa 1860. kun rauhansopimukset oli
vahvistettu, lähtivät Ranskan ja Englannin
joukot Pekingistä.
Hienfungin pojan ja seuraajan Mu ts un gin
(Tungtsi; 1861-75) alaikäisyyden aikana
prinssi Kung ja keisarin äiti johtivat hallitusta
siihen suuntaan, että suhteet eurooppalaisten
kanssa tulivat paremmiksi; Euroopan valtojen
lähettiläitä oli v:sta 1861 Pekingissä. Taiping-
kapina, joka ynii jatkui, saatiin kukistetuksi
Englannin ja Ranskan avulla: näiden maiden
hallitukset näet käskivät K:n vesillä olevien
lai-vastojensa päälliköiden auttaa keisarin joukkoja,
ja niinikään antoivat luvan upseereilleen
järjestää kelvollisia joukko-osastoja ja ruveta K:n
laivastossa palvelemaan. Vähitellen kapinalliset
menettivät kaikki rantamaakunuat, ja vihdoin 1864
heidän pääkaupunkinsa Nanking valloitettiin, sen
jälkeen kun Taiping-keisari puolisoineen oli
polttanut itsensä. Sitten hallitus hävitti kaikki
maakuntia kiertävät rosvojoukot. Kaikkiaan oli
Taiping-kapinan johdosta noin 2 milj. ihmistä
menettänyt, henkensä. Vielä kukistettiin (1870)
dunganit, jotka olivat muhamettilaisia
Mongolian rajalla olevissa Kansiin ja Sensin
maakunnissa; Jynnauissa ja Turkestanissa oli erityisiä
ruhtinaskuntia muodostunut, mutta nekin
kukistettiin. Tungtsi kuoli 1875 jättämättä poikaa,
jonka johdosta hänen serkkunsa T s a i t i e u
(Kuangsu) korotettiin keisariksi. Hänen
alaikäisyytensä vuoksi oli v:een 1889
holhooja-hallitus, jonka aikana K. tuli yhä parempiin
suhteisiin Euroopan valtojen kanssa, mihin vaikutti
suuresti se, että sillä nyt oli lähettiläitä
Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa, Pietarissa, sekä
Washingtonissa, Birmassa ja Japanissa. Japanin
kanssa syntyi kiista (1874) sen johdosta, että
tämän valtion alamaisia oli Formosan saarella
ryöstetty, mutta se saatiin sovituksi Englannin
välityksellä. Kun eräs englantilainen Margsry
oli murhattu Birman ja K:n rajalla, antoi K.
hyvitystä, ja julisti (1876), että muukalaiset
saivat matkustaa K:ssa viranomaisten turvissa.
V. 1875 oli annettu julistus, jossa kiellettiin
muukalaisista käyttämästä 1 s. o. barbaari-n imeä
sekä kristityitä lähetyssaarnaajia ja
kristinoppiin kääntyneitä ahdistamasta. Kiinalaisia
rupesi muuttamaan Pohjois-Ameriikan länsiosiin,
Sunila-saarille ja Austraaliaan, jossa he polkivat,
työpalkat. Sen johdosta vaadittiin näissä maissa,
että heitä kiellettäisiin maahan muuttamasta, ja
Yhdysvaltain kongressi sääsi 1882 lain, joka 20
v:ksi kielsi kiinalaisten maahantulon: sitä ei
kuitenkaan pantu käytäntöön; 1884 kielto
määrättiin 10:ksi vuodeksi, mutta 1892 sitä
kovennettiin. Samanlainen laki tuli 1901 Austraaliassa
käytäntöön. Venäjän kanssa syntyi riita Kuldzan
alueesta Dzungarian eteläosassa, jonka tämä 1871
oli anastanut, Sotajoukkoja jo koottiin rajoille,
mutta markiisi Tseng sai aikaan sopimuksen
helmik. 14 p. 1881, jonka mukaan K. sai Kuldzan
takaisin. Ranskan kanssa syntyi riitaisuuksia
sen johdosta, että tämä anasti itselleen
Tong-kingin ja suojelusherruiiden Annamissa, jotka
maat K. piti herruutensa alle kuuluvina. Kun
se ei voinut asevoimalla puolustaa oikeuksiansa,
teki varakuningas Lihungtsang 1S84 Ranskan
valtuutetun Fournier’n kanssa Tientsinissä
sopimuksen, jonka mukaan Tongking luvattiin
luovuttaa Ranskalle. Syntyi kuitenkin sota, kun
ranskalaiset ennen määräajan loppua koettivat
anastaa erästä kiinalaisten hallussa olevaa Buclé
nimistä paikkaa, mutta pakotettiin peräyty uään.
Amiraali Courbet tunkeutui Futsoun satamaan ja
tuhosi useita kiinalaisia sotalaivoja sekä hävitti
arsenaalin. Sen jälkeen oli vielä useita
taisteluita; mutta kun Ranskassa moitittiin kallista
sctaa, saatiin Englannin välityksellä aikaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
