Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kiinakuori - Kiinalainen - Kiinalainen musiikki - Kiinalainen tuli - Kiinalainen Turkestan, ks. Itä-Turkestan - Kiinan alppimaa, ks. Kiina - Kiinan-hopea, uusihopea - Kiinan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
87:1
Kiinalainen—Kiinan kieli ja kirjallisuus
87
meiltä muita lääketieteessä enemmän tai
vähemmän käytettyjä aineksia, niinkuin: kinidiini,
kon-kiniini, silikoniini, kinoidiini y. m.
Kiinakuo-rella ja siitä saaduilla valmisteilla on mitä
suurin käytäntö sekä ruoansulatuselimien toimintaa
kohottavana karvasaineena että yleensä
vahvistavana lääkkeenä, tonikumina-, k.-karvashapon
läsnäolo vaikuttaa samalla kudoksiin jumoavasti.
Suurin käytäntö on k: 11a kuitenkin kuumetautien
ja etupäässä vilutaudin hoidossa. K:sta
valmistetaan dekokteja. ekstrakteja ja tinktuureja
(Dc-coctum chinæ, Extractum fhiidumæ chinte,
Tinc-luru chinæ simplex, Tinctura chinæ composita),
joitten käyttö on hyvin monipuolinen.
.1/. 0-B.
Kiinalainen. 1. ks. Kiina. — 2. (ruots. ki
nica = majailla satunnaisesti ja maksamatta
jonkun luona), satunnainen majailija. — K i
i-n a i 11 a, k i i n a t a, majailla satunnaisesti ja
maksutta jonkun luona.
Kiinalainen musiikki on ikivanhasta
ulku-perästään tähän saakka pysynyt pääasiassa
5-sävelisen asteikon pohjalla (ks.
Pentatoni-nen). Ammoisia aikoja sitten harjoitettiin
Kiinassa musiikin teoreettistakin tutkimista; m. m.
siellä keksittiin sävelten korkeuden määrääminen
kvinttivirityksen avulla. Väitetään erään
Tsai-Jun noin 1500 e. Kr. huomanneen, että
jatkuvalla kvinttivirityksellä voidaan aikaansaada
7-sävelinenkin asteikko, josta pian sitten samaten
johdettiin kromaattinen 12-sävelinen. esim.:
f — c — g— d — aj—e —h — fis —cis gis — dis — ais
eli siis:
5-säv.: e d f fr a (e)
7-säv.: c d e f g a h (e)
12-säv : c cis d dis e f fis g gis a ais h (e)
Mutta käytännössä ei näille uusille sävelille tul
lut varsinaista merkitystä; ne esiintyvät yleensä
vain ohimenevinä haja- ja korusävelinä.
Keisarillisissa juhlatilaisuuksissa käytetään eräitä
vanhoja hymnejä, joiden sävelmät liikkuvat
hitaassa tasatahtisessa rytmissä. Niiden melodinen
kulku sitävastoin on jotenkin levoton, usein
harpaten pitkissä, epämelodisesti toisiinsa liittyvissä
intervalleissa. Soittimina on kiinalaisilla sekä
puhaltimia että kielisoittimia: erikoisuutena ovat
monenlaiset kello- ja lyömäsoittimet.
Jonkinmoista kaksiäänisyyttä on kehittynyt siten, että
hidasta laulusävelmää säestetään soittimella, joka
nopeammilla sävelkuluilla täyttää laulun sävelten
lomat, mutta itse sävelten kohdalla aina palajaa
yksiäänisyyteeu. /. K.
Kiinalainen tuli, tavallisen mustan ruudin
tapainen räjähdysaine, jota Kiinassa käytettiin
noin v:sta 200 j. Kr. alkaen. Se oli käytännössä
Kiinassa vielä 1858. (S. F. H.)
Kiinalainen Turkestan ks. I t ii-T n r k e
s-t an.
Kiinan alppimaa ks. Kiina.
Kiinan-hopea, uusihopea.
Kiinan kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli, jota
puhuu ja kirjallisesti käyttää noin koko
ihmiskuntaa, kuuluu laajaan indokiiu a laiseen
kieliheimoon, johon luetaan yhteensä n. .80 eri
kieltä ja murretta (Kiinassa, Tibetissä,
Taka-Intiassa ja pohjoisosissa Etu-Intiaa). Tähän
heimoon kuuluvien kielten omituinen rakenne ja
ylei neil kehityssuunta, n. s. isoleeraus, esiintvv
selvimmin vanhemmassa kiinan kielessä, jossa
kaikki sanat ovat yksitavuiset ja taipumattomat.
Vertaileva tutkimus kuitenkin osoittaa, että niiden
alkukielessä on ollut kaksitavuisiakin sanoja ja
jonkinlainen taivutus. Uudemmassa kiinan
kielessä merkityksellisiin eli „täysiin" sanoihin
liitettävät ,.tyhjät" sanat kutakuinkin vastaavat
muitten kielten taivutuspäätteitä, ja
yksitavuisien sanojen sijasta, joilla voi olla kymmenenkin
eri merkitystä, käytetään selventäviä
sanayhdis-tyksiä, joten kehitys taas näyttää kulkevan
moni-tavuisuutta ja taivutusta kohti. Kiinan kielen
lukuisien murteiden välinen ero 011 usein niin
suuri, että toisen kiinalaisen puhe on toiselle
täydellisesti käsittämätöntä, ja keskustelun
täytyy tapahtua yhteisen kirjoituksen avulla.
Tärkeimmät murteet ja murreryhmät ovat: 1) Kun
tili oä (virkamies kieli) Pohjois- ja Keski-Iviinassa.
2) Tse-kiang maakunnan murteet, joista
tuuue-tuin Saughain murre, 3) Fu-kien maakunnan
ja 4) Kuan-tung maakunnan murteet. Lisäksi
tulevat japanilaisten, korealaisten ja
annamilais-ten sivistvneitten käyttämät kiinal. murteet.
Kuän-hoä (eli mandariinimurre) on Kiinassa
yleinen sivistyneitten välisenä keskustelukielenä
ja sitä käytetään, erittäinkin siinä muodossa,
kuin sitä Pekingissä puhutaan (Pekingin murre),
myöskin keveämmässä kirjallisuudessa.
Vakavammassa kirjallisuudessa käytetään kuitenkin
vanhempaa kieltä (kü-wën), jolla on virallisen
kielen arvo. Murteiden välinen erotus on suuri
sekä sanavarastoon että sanojen ääntämiseen
nähden. Kun konsonantteja sanan alussa voi olla
vain yksi ja vokaalin tahi vokaalien jäljessä voi
seurata vain n tahi /j äänne (muutamissa
vanhoillisissa murteissa myös m, k, t ja p), niin
erilaisia tavuja on varsin vähän, esim. llankoussa
316. Pekingissä 420 ja vanhoillisimmissa
murteissa 700-842. Erilaisia sanoja on kuitenkin
monin verroin enemmän. Jokaista eri tavua voi
näet ääntää usealla eri tavalla, eri k o r o 11 a.
Kuau-lioässa on 5 (murteittain 4) korkoa: 1)
tasainen-korkea 2) tasainen-matala 3)
nouseva \ 4) laskeva ’ ja 5) lyhyt korko ":
toisissa murteissa on korkojen luku suurempi (
korkein on 8; nousevaa, laskevaa ja lyhyttä on
silloin sekä korkeaa että matalaa). Eri korolla
äännetyt tavut ovat eri sanoja, esim. 1) mä äiti,
2) mä hamppu, 3) mä hevonen. 4) mä parjata.
Mutta paljo on olemassa sanoja, joilla on sama
korko ja tavu. mutta aivan eri merkitys, ja
sen-vuoksi on kiinan kielessä usein pakko käyttää
selventäviä lisäsanoja, esim. tyttöä merkitsevän
sanan sijaan tyttölapsi j. n. e. Sanoilla on
tavallisesti erillään ollessaan hyvin häilyvä merkitys,
esim. hi on ,,suuruus", ..suuri". ..suuresti" ja
..suurentaa". Lauserakenne on aina tarkkojen
sääntöjen alainen, ja niin ollen sanan asema
lauseessa osoittaa tarkemmin sen merkityksen, esim.
tä kuö ..suuri valtakunta", wän g tä kuö ..kuningas
suurentaa valtakunnan", kuö tä (toisten sanojen
edessä) ..valtakunnan suuruus" ja (eri lauseenai
..valtakunta on suuri". Kuu samaa sanaa voi
käyttää monella eri tavalla (substantiivina,
adjektiivina, adverbinä ja verbinä), on kielioppi
-iis hyvin yksinkertainen ja puhutun kielen
oppiminen erittäin helppo, jos vain osaa ääntää oikein.
Vaikeampi on kirjoitus. Omien tietojensa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
