Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirchbach ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Kirchbach—Kirgiisit
938
nös, joka on suoraan alkukielestä tehty ja on
saanut osakseen suurta tunnustusta, ilmestyi 1907
sarjassa „Everyman’s Library" kahtena
nidoksena. K. on kotimaassaan pitänyt myös esitelmiä
suomalaisesta kirjallisuudesta, etenkin
kansanrunoudesta. [Valvoja 1909, s. 293-301.]
E. N. S.
Kirchbach [kirhjbah], Wolfgang (s. 1857),
saks. kirjailija ja runoilija, toimitti 1888-89
Dresdenissä kirjallista lehteä „Magazin für
Literatur des In- und Auslandes". K. on henkevä
kirjallinen kriitikko; runoilijana ja kirjailijana
häntä haittaa joltinenkin teennäisyys. Hänen
tuotannostaan on mainittava: taiteilijaromaani
„Salvator Rosa" (1880), „Ausgewählte Gedichte"
(1883), draamalliset runoelmat „Die Waiblinger"
(1887), „Die letzten Mensehen" (1890), ja
huvinäytelmät „Der Menschenkenner" (1888),
„Warum Frauen die Männer lieben" (1892) ja „Jung
gefreit" (1897). J. H-l.
Kirchhoff [kirhjhof], Adolf (1826-1908) saks.
filologi, v:sta 1865 Berliinin yliopiston
professorina. K. toimitti kriitillisiä tekstijulkaisuja
[Euripides (1855; 1867-68), Plotinos (l856) y. m.]
ja valaisi n. s. homerolaista kysymystä
teoksessaan „Die Homerisehe Odyssee und ihre
Entstehung" (1859) ja „Die Komposition der Odyssee"
(1869) ; hänen muista julkaisuistaan
mainittakoon „Über die Abfassungszeit des Herodotischen
Geschichtswerks" (2:nen pain. 1878),
„Thukydides und sein Urkundeumaterial" (1895).
Sitäpaitsi K. on kirjoittanut paleografiaa ja
epigrafiikkaa koskevia tutkimuksia: „Das gotische
Runenalphabet" (1852), „Die fränkischen Runen"
(1855), „Studien zur Gesehichte des grieehisehen
Alphabets" (1887), jonka ohella hän on ottanut
osaa „Corpus inseriptionum græearum" ja
„Corpus inseriptionum atticarum" teosten
toimittamiseen. E. R-n.
Kirchhoff [kirhjhof], Alfred (1838-1907),
saks. luonnontutkija ja maantieteilijä, 1871
Berliinin sota-akatemian maantieteen dosentti.
1873-1904 saman aineen professori Hallen
yliopistossa. Käytännöllisellä toiminnallaan ja
julkaisemillaan teoksilla [Schulgeographie" 20:s
painos 1908; „Erdkunde für Schulen"; „Unser
Wissen von der Erde"; „Mensch und Erde" (suom.
„Maa ja ihminen") ; „Forschungen zur deutschen
Landes- und Volkskunde"; Fitznerin keralla
„Bibliothek der Länderkunde" y. m.] K. on
kohottanut maantieteen itsenäiseksi oppiaineeksi
kouluissa ja yliopistoissa. (E. E. K.)
Kirchhoff [kirhjhof], Gustav Robert
1824-87), saks. fyysikko, tuli 1854 Heidelbergin
ja 1875 Berliinin yliopiston matemaattisen
fysiikan professoriksi. K:n saavutukset fysiikan
eri aloilla ovat sekä lukuisat että tärkeät. Sangen
huomattavat ovat hänen tutkimuksensa valo- ja
sähköopin alalla. Niinpä hän yhdessä Bunsenin
kanssa (1860) keksi spektraalianalyysin, jolle
hänen tunnettu lakinsa valon emissionin ja
absorptsionin suhtautumisesta toisiinsa laski
perustuksen (ks. Kirchhoffin lait).
Sähköopissa K. on esim. johtanut lait sähkövirran
haarautumisesta. Huomiota herättivät myös hänen
tutkimuksensa magnetismista, kimmoisuudesta ja
mekaanisesta lämpöteoriasta. Teoksia:
„ünter-suchungen iiber das Sonnenspektrum und die
Spektren chemischer Elemente" (1861-63. 3:s
pain. 1866-75); „Vorlesungen iiber mathematisehe
Physik", 4 nid. (1874-94; 1 nid. 4:s pain. 1897);
„Gesammelte Abhandlungen" (1882); „Nachtrag"
(toim. Boltzmann 1891).] U. S:n.
Kirchhoffin lait (ks. Kirchhoff), G. R. K:n
laki spektraalianalyysista koskettelee valon
emissionin ja absorptsionin vastavuoroisuutta. Se
kuuluu: „H e h k u v a kaasu imee
korkeammassa lämpötilassa olevan
valolähteen valkoisesta valosta sen
väriset säteet, jotka tämä kaasu
itsevalaisevana lähettää." K:n lait
sähkövirran haarautumisesta ovat Ohmin lain
laajennuksia sitä tapausta varten, että johto on
haarainen. Ne kuuluvat: 1. „Jos joukko
sähkövirtoja leikkaa toisensa samassa pisteessä, on
kaikkien sähkövirtojen voimakkuuksien summa = 0,
edellyttäen että pistettä kohti tulevien ja siitä
lähtevien virtojen voimakkuudet varustetaan
vastakkaisilla merkeillä." — 2. »Johtoverkon missä
suljetussa ratasilmukassa hyvänsä on summa sen
eri osien sähkövirran voimakkuuksien ja
johtovastuksien tuloista ylitä suuri kuin silmukassa
vaikuttavien elektromotoristen voimain summa,
kun ajattelee kiertävänsä virran rataa kaiken
aikaa samassa suunnassa, jolloin kiertämisen
suunnassa kulkeva virta merkitään positiiviseksi
ja vastaissuuntainen virta negatiiviseksi."
U. S:n.
Kirchner [kirhjnar], Theodor (1823-1903).
saks. pianosäveltäjä; toimi urkurina
Wintertliurissa 1843-62, musiikinopettajana Zürichissä
1862-72 ja Dresdenin konservatorissa 1883-90.
Säveltäjänä hän erityisesti onnistui
pienoismuodoissa. Hän on sovittanut pianosoololle useita
tunnetuimpia Brahmsin, Jensenin y. m. lauluja.
I. K.
Kirgiisiarot, n. l,7s milj. km2 suuri aroalue
Venäjän Keski-Aasiassa, jolla kirgiisit laumojaan
paimentelevat.
Kirgiisit (ven. kirgizy) : tällä
naapurikansojen antamalla yhteisnimellä tunnetaan kaksi
verrattain vähän toisistaan eroavaa
paimentolaiskansaa, k i r g i z-kaisakit ja kara-k i r g iisit, jotka lukumäärältään 3-4 milj. (Aasian
paimentolaiskansoista suurimmat) asustavat
etupäässä Venäjän Keski-Aasiassa, Volgasta
Tarimiin ja Amudarjasta Irtysiin. He ovat — myös
kielellisesti -— turkkilais-tataarilaisia; vars.
ensinmainittu kansa on kuitenkin sulattanut
itseensä paljon vieraita aineksia. — K i r g iz-kaisakit l. hasakit asuvat Astrakaanin,
Uralskin, Turgaiskin, Akmolinskin,
Semipalatinskin, Semiretsenskin kuvernementeissa ja
alueilla sekä muutamissa Samarkandin ja
Transkaspian piirikunnissa; sitäpaitsi käy vuosittain
heistä n. 40,000 karjoineen Orenburgin
kuvernementissa. He jakautuvat kolmeen suureen
ordaan l. „laumaan": läntisimpänä asuu pieni
orda l. kitsi džuz, laumoista suurin, josta osa,
sisäinen l. bukeevin orda, paimentelee
Euroopan puolella. Astrakaanissa. Itään pienestä
ordasta on keskisen ordan. orta džazin,
laidunmaat. Itäisin, suuri orda, ulu džuz,
kuuluu ainoastaan osaksi Venäjän alle, suurin
osa kuljeskelee Kiinan puolella rajaa
Luoteis-Mongoliassa. — Kara-k. („mustat k.”,
edellisiin verraten tummemman ihonvärinsä mukaan)
l. b u r u t i t, luvultaan 0,85 milj., asustavat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
