Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirkkovaltuusto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1019
Kirkollinen järjestys—Kirkollinen valta
1020
sittemmin op. pitänyt tilaa hallussaan.
(Vuosiluvut tarkoittavat milloin tila on joutunut
kullekin omistajalle). — Kolmekymmenvuotisen
sodan sankari Åke Henrikinpoika Tott syntyi
kartanossa 1598. — 2. R a u t a t i e n a s e m a (VI.)
Hyvinkään-Karjan rataosalla Lohjan ja Svartàn
asemien välillä, lähellä edellämainittua kartanoa;
etäisyys Hyvinkäältä 77 km; Karjan asemalle
22 km. L. H-nen.
Kirkollinen järjestys, kirkollisen
yhteiskunnan oikeudellinen järjestys. Vanhimman kirkon
vapa a n seurakuntajärjestyksen sijalle, jossa
eri seurakuntia yhdistämässä ei ollut mitään
oikeudellista sidettä, kehittyi kirkossa 2:selta
vuosis. alkaen piispallinen (episkopaalinen)
hnllintojärjestys, jonka periaate on: „seurakuuta
on piispassa". 3:nnella vuosis. muutamat piispat
kohosivat arkkipiispoiksi, ja 5:nneltä vuosis.
alkaen Rooman piispa pyrki yksinvaltiaaksi
kirkossa. Rooman piispa sai kuitenkin
Konstantinopolin piispasta moneksi vuosisadaksi vaarallisen
kilpailijan. mutta kirkkojen eron jälkeen (10541
onnistui Gregorius VII:n laskea länsimailla vahva
perustus järjestelmälle, jonka periaatteena on
kaiken kirkollisen vallan keskittäminen paaviin
(p a paali- 1. k uria alijärjestelmä).
In-nocentius III kohotti paavillisen vallantäyteyden
korkeimmilleen. 15:nnellä vuosis.
episkopaalijär-jestelmä sai jälleen tukea suurista
reformatorilli-sista kirkolliskokouksista, mutta paavit osasivat
tehdä näiden vaikutuksen tyhjäksi, ja Tridentin
kirkolliskokous oli taas paavin nöyrä palvelija.
Sittemmin on varsinkin Ranskassa ja Saksassa
taisteltu piispain itsenäisen hallinto-oikeuden
puolesta, mutta Vatikaanin kirkolliskokous (ks. t.)
v. 1870 vei kuriaalijärjestelmän lopulliseen
voittoon. — Kreikkalais-katolisessa kirkossa
Konstantinopolin patriarkka kantaa oikumeenisen
(yleisen) patriarkan arvonimeä, mutta itse asiassa
kirkko on jakautunut useihin itsenäisiin
maan-kirkkoihin, joista tärkeimmät ovat Turkin ja
Venäjän oikeauskoiset kirkot. Venäjän kirkon
etupäässä on papeista ja maallikoista
kokoonpantu ,,pyhä synodi" (ks. t,). —
Uskonpuhdistuksen periaatteiden mukaan kuuluu kirkon
hallinto-oikeus seurakunnalle, jossa vallitsee yleinen
pappeus. Mutta kun katoliset hallituselimet
lakkasivat toimimasta, ei seurakunta ollutkaan
valmis ottamaan perintöä vastaan ja niin
kirkollinen valta Saksassa joutui ruhtinaille, jotka sitä
harjoittivat osana valtiollisesta vallastaan (t e
r-ritori a alijärjestelmä),
jumaluusoppineista ja lakimiehistä kokoonpantujen
konsistorien kautta. Samoin hallitsija sai
lluotsi-Suomessa asioihin suuren vaikutusvallan, joka
Kaarle XI :n aikana lähenteli yksinvaltiutta,
mutta piispanviran ja tuomiokapitulilaitoksen
säilyttäminen takasi kuitenkin seurakunnallekin
sananvaltaa. Sellaisissa maissa kuin Ranskassa,
jossa esivalta pysyi katolisena, protestanttinen
kirkko sai vapaan yhdistyksen luonteen. Se
vastasikin hyvin reformeeratun kirkon periaalteita,
joiden mukaan kirkon hallitus kuuluu
yksityis-seurakuntain etupäässä oleville vanhinten
neuvostoille sekä näiden edustajista kokoonpannuille
synodeille (presbyteriaali- 1. s y n o d a a 1
i-järjestelmä). Viime aikoina on
luterilaisessakin kirkossa ruvettu, mikäli olosuhteet ovat
sallineet, ottamaan oppia presbyteriaali järjestel-
mästä. [Friedberg, „Das geltende
Verfassungs-reeht der evangelisten Landeskirchen" (1S88).
Soliin, ..Kirehenreeht", 1:nen nid.: „Die geschh-ht
liclien Grundlagen" (1892).] A. J. Pii.
Kirkollinen kansanopetus, kirkon toiminta
kansan valistuksen edistämiseksi. Vanhimmista
ajoista asti kirkko tunsi velvollisuudekseen pitää
huolta siitä, että sen jäsenillä oli oikea käsitys
kristinuskon perustotuuksista, ja koetti sitä
täyttää antamalla kasteelle pyrkiville pitempi- tai
lyhyempiaikaista opetusta (ks. K a t e k u m e
e-li i t). Kun myöhemmin lasteukaste tuli
käytäntöön, annettiin opetus jo kastetuille lapsille.
Kaarle Suuren ajoista alkaen tapaa määräyksiä
papiston velvollisuudesta pitää huolta kansan
kasvatuksesta saarnaamalla ja antamalla
erityistä opetusta. Tavallisesti vaadittiin keskiajalla
Isä meidän, uskontunnustuksen, Ave Marian,
tai enkelien laulun (..Kunnia olkoon Jumalalle!")
sekä, myöhemmin, kymmenen käskyn ja
sakramenttien asetussanain taito. Kolme
ensimainittua vaatimusta esitettiin m. m. Söderköpingin
kirkolliskokouksessa 1441. jonka päätökset olivat
sitovia Suomellekin. Rippiin pantiin suuri paino
opetuksen välikappaleena. Varsinkin lahkot
sellaiset kuin valdolaiset, wiklifiläiset, hussilaiset
sekä yhdistykset sellaiset kuin ,,Yhteisen elämiin
veljet ja sisaret" tekivät arvokasta työtä
kansan opettamiseksi. Mutta sittenkin
uskonpuhdistus merkitsi tälläkin alalla uuden ajan alkua.
Teroittamalla ihmisen persoonallista
vastuunalaisuutta Jumalan edessä Luther velvoitti
kirkon pitämään huolta kansan lukutaidosta ja edisti
itse sitä tehokkaasti molempain katkismustensa,
raamatunkäännöksen ja muiden saksalaisten
l:ir-jainsa kautta. Suomessa Mikael Agricola laski
kansanopetukselle lujan perustuksen
julkaisemalla suomalaisia kirjoja. Kuitenkaan ei vielä
lähinnä seuraava aika kyennyt täyttämään
uskonpuhdistuksen periaatteita. Vasta pietismin
alkuunpanija Filip Jakob Spener antoi
kirkollisessa kansanopetuksessa esimerkin, joka vaikutti
niin, että asia ei voinut enää jäädä entiselleen.
Suomessakin heräsi uusi virkeys. Vaikka Paavali
Juusten, Eerik Sorolainen ja Iisak Rothovius
olivat tehneet kiitettävää työtä kansan
ulkoluvun parantamiseksi, oli s i s ä 1 u k u saanut
osakseen vähemmän huomiota. Vasta Juhana
Terseruksen aikana mainitaan sisäluku taidon
huomattavammasta edistymisestä, ja yleiseksi
sen saattoivat Gezeliukset, joista nuorempi oli
Spenerin persoonallinen ystävä. Vanha
lukkarinkoulu pantiin tehokkaaseen toimintaan,
seurakuntiin asetettiin paikallisia ja kiertäviä
lasten-opettajia, ja työn edistystä seurattiin
lukukinke-rien sekä piispan- ja rovastintarkastusten pidolla.
Kun 18:nnella vuosis. vielä tuli yleiseksi
määräys rippikoulun käymisestä ennen
ehtoolliselle-pääsyä, ja 19:s vuosisata jätti perinnöksi
pyhäkoulun, olivat olemassa kaikki ne keinot, joita
kirkollisella kansanopetuksella maassamme on
milloinkaan ollut käytettävänään.
Sisällykseltään kirkollinen kansanopetus on maassamme
aina rajoittunut kristinopintaidon, laulun sekä
kirjoituksen ja laskennon alkeiden opettamiseen.
A. J. P-d.
Kirkollinen taide ks. Kristillinen
taide.
Kirkollinen valta (lat. potestas ecclesiaxtica,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
