Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kolumni ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1225
Kolumni— Komårom
1226
hän riemukulussa kiiruhti hallitsijoiden luokse
Barcelonaan. — Uutta maata pidettiin Intian
uloimpana vielä sivistymättömänä osana. Paavi
Aleksanteri VI hyväksyi Espanjau
omistusoikeuden siihen jakaen maapallon viivalla, joka kulki
pohjoisnavasta eteläänpäin 100 leguan matkan
päässä Azoreista länteen, ja määräten viivan
itäpuolella olevat tuntemattomat maat Portugalille
ja sen länsipuolella olevat Espanjalle
(myöhemmin viiva määrättiin kulkemaan 370 leguan
päässä Kap Verden saarista länteen).
Perustamaan siirtoloita vastalöydettyihin maihin K. lähti
syysk. 25 p. 1493 toiselle matkalleen
mukanaan 17 alusta ja 1,500 miestä
uutisasuk-kaita, laivamiehiä ja sotilaita. Jo marrask. 3 p.
saavuttiin Dominica-saarelle. Sitten löytyivät
Maria Galante, Guadeloupe, Montserrat y. m.,
Pienten Antillien saaria, sekä Boriquen (nyk.
Puerto Rico). Haitille ensi matkalla perustetun,
intiaanien tuhooman linnoituksen sijaan K.
perusti uuden kaupungin, Isabellan ; mutta tämäkin
siirtola menestyi monesta syystä huonosti.
Jättäen veljensä Diegon sen johtajaksi K. lähti
uusille löytöretkille. Hän seurasi Kuhan
etelärannikkoa, suuntasi sitten eteläänpäin ja löysi
Ja-maican saaren toukok. 5 p. 1494. Täältä hän
taas purjehti Kuhaan, jonka hän päätti olevan
mannermaata. Käytyään vielä Haitilla ja
mää-rättyään veljensä Bartolomeon sen
varakuvernööriksi, K. palasi Espanjaan torjuakseen
kadehti-jainsa syytöksiä. Kuningatar oli hänelle yhä
suosiollinen, mutta sota Ranskaa vastaan y. m.
esteet vaikuttivat sen, että K. vasta 1498 pääsi
lähtemään kolmannelle matkalleen. Nyt
hän koetti pysytellä päiväntasaajan tienoilla
millä seuduin keskiaikaisten oppien mukaan oli
kultaa, kalliita kiviä, mausteita ja mustia
ihmisiä. Seitsemäntoista päivän purjehduksen
jälkeen hän saavutti Antillit (Trinidadin) ja
seurasi päiväntasaajavirtaa Paria-mutkaan ja sieltä
Karaibin-mereen. Voimakkaan Orinoco-virran hän
oletti virtaavan maallisesta paratiisista, jonka
luultiin sijaitsevan korkealla vuorella.
Saavutettuaan Venezuelan rannikon K. kääntyi
pohjoiseen ja riensi Haitille, missä hänen veljensä
tällä välin oli perustanut uuden kaupungin, San
D o m i n g o n. Mutta K:n poissaollessa oli
Isa-bellassa syttynyt vaarallinen kapina
hallinnollisesti kyvytöntä K:ta ja hänen veljeänsä vastaan,
joita espanjalaiset kadehtivat muukalaisina. V.
1500 hallitsijat lähettivät Haitille
tutkintotuoma-rin. joka vangitsi K:n ja lähetti hänet veljineen
kahleissa Espanjaan marrask. 1500. Täällä
hallitsijapari tosin kohta antoi käskyn vapauttaa
K:n. Siirtomaahan lähetetty uusi tuomari
rankaisi K:n vastustajat ja K. itse sai takaisin
omaisuutensa, mutta ei käskynhaltijavaltaansa.
Toukok. 11 p:nä 1502 K. vihdoin lähti
viimeiselle, neljännelle matkalleen. Käytyään
San Domingon satamassa, missä häneltä
kiellettiin maihinnousu, K. purjehti Kuhan ja Jamaican
välitse hakeakseen salmea, jonka hänen
mielestään piti johtaa Karaibin-merestä Intian-mereen.
Pienellä Guanaja-saarella Honduras-lahdessa hän
ensi kerran tapasi uuden maailman
kulttuuri-kansan jäseniä, mayalaisia kauppiaita. Täältä K.
purjehti itään ja sitten eteläänpäin luullen
kulkevansa Malakan rannikkoa pitkin.
Chiriqui-lahdessa hän sai ensimäiset tiedot suuresta me-
restä toisella puolen maata. Monia seikkailuja
ja onnettomuuksia kestettyään K. palasi takaisin
kotimaahan 1504. Täällä löytöretkien harrastus
oli laimentunut, niin että K. sai sangen vähän
kannatusta, ja kuningattaren kuollessa hän pian
kadotti parhaan tukensa. Kuningas ei ottanut
huomioon hänen anomuksiaan saada oikeutensa
takaisin. Yksinäisenä ja tyytymättömänä mutta
hyvissä varallisuussuhteissa K. kuoli
Valladoli-dissa toukok. 20 p. 1506 tietämättä, että oli uuden
maanosan löytäjä. Hänen ruumiinsa muutettiin
1796 Havannan tuomiokirkkoon. E. T.
Kolumni (lat. colu’mna = pylväs), tilikirjan
tai taulukkojen (pystysuorain viivain rajoittama)
sareke; kirjapainokielessä: ladottu kirjan tai
sanomalehden sivu. Kolumnititteli,
painosivun otsake.
Kolva. 1. Joki Permin kuvernementissa,
lähtee Uralin vuorista, laskee Viseraan, Kaman
vas. lisäjokeen; pituus n. 400 km (josta ’/j
kuljettavaa). — 2. Joki Arkangelin kuvernementissa,
laskee pohjoisesta Usaan, Petsoran lisäjokeen;
n. 300 km pitkä. (E. E. K.)
Kolvi (ruots. kolf). 1. Juottokolvi, ks.
Juottaminen. — 2. K. 1. mäntä 1. kannu,
liikkuva koneosa, joka ottaa vastaan väliaineen
(höyryn, kaasun, puristusveden) ylipaineen. —
3. Pyssvnperä, pistoolin- 1. revolverinperä.
Kolvipistooli (ks. Kolvi), irtonaisella, tapin
avulla piippuun kiinnitettävällä perällä
varustettu pistooli, jota siis voidaan ampuessa tukea
olkapäätä vasten kuten kivääriä. 31. v. 17.
Kolyma [-y’-], joki Koillis-Siperiassa, lähtee
Stanovoi-vuorilta, virtaa koilliseen, saa useita
lisäjokia (Omolon y. m. oikealta), ja laskee
kahden suuhaaran kautta Pohj. jäämereen, n. s.
K:n-lahteen. K. on 1.700 km pitkä ja
kuljettava 200 km ylöspäin, mutta on jäätön
ainoastaan n. 2’/a kk. v :ssa. J. P. Tolmatsev totesi
tutkimusmatkallaan 1909, että tavaraliikenne K :n
suun ja Beringin-salmen välillä meritse on
mahdollinen. Sangen kalarikas. — K:lle saapuivat
kasakat 1640-luvulla, nyk. on sen varrella useita
venäläisiä siirtoloita ja kauppaloita m. m. Verhne-,
Sredne- ja Nizne-Kolymsk. E. E. K.
Kolyvanj [a’-]. 1. Venäläisten Tallinnasta
vielä 1700-luvulla käyttämä nimi, johtunee
Kalevasta tai Kalevipoegista, joka tarun mukaan on
Tallinnan perustaja. — 2. Kaupunki
Länsi-Sipe-riassa, Tomskin kuvernementissa, n. penink.
Ob-joesta länteen ja 5 penink. Siperian radasta
pohjoiseen; 11,703 as. (1897), harjoittavat
maanviljelystä, karjanhoitoa, kalastusta, jonka
tuotteilla käyvät kauppaa. Keis. kivihiomo. —
Alueella hopeanpitoisia vuoria. E. E. K.
Komaanit ks. Kumaanit.
Komantsit ks. C o m a n c h i t.
Komarom [-(’-] (saks. Komorn). 1. Komitaatti
Länsi-Unkarissa, 2,843 km1, 180,024 as., 86,« %
unk., 1900; pääelinkeinot karjanhoito,
maanviljelys. — 2. Edellisen linnoitettu pääkaupunki,
Tonavan ja sen haaran, Pienen Tonavan
muodostaman Csallököz-saaren itäpäässä ; 19,996 as. (1900),
enimmät unk. Usean rautatien yhtymäkohta.
Kymmenkunta kirkkoa ja luostaria: vanha
Matias Corvinuksen 1472 perustama linnoitus on
Csallöközin itäkärjessä. Linnoituksia on
sittemmin vahvistettu ja laajennettu, niin että
varustukset ympäröivät kaupungin. -— Elinkeinot:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
