Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kontrapropositsioni ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1313
Kontrapropositsioni—Kontributsioni
1314
jalau varassa, kun taas toinen jalka on verraten
vapaassa asennossa. K.-asennot vaihtelevat tiiman
lisäksi hyvin monella tavalla; jopa voivat
ruumiin eri osat olla niin paljon kuin mahdollista
eri suuntiin käännettyinä. E. It-r.
Kontrapropositsioni (lat. contra = vastaan, ja
proposi’tiö = ehdotus), vastaehdotus.
Kontrapunkti, mus., (mlat. contrapu’nctus) on
(käytännöllisen engl. määritelmän mukaan)
sävelinä, joka säestää toista sävelmää. — K:lla
tarkoitetaan yleensä myös sellaista varsinaiseen
säveltämiseen valmistavaa oppijaksoa, jossa
harjaannutaan muodostamaan eri äänet
itsenäisesti ja kuitenkin toisiinsa sopeutuvasti. Nimi
johtuu k.-harjoitelmien menettelytavasta;
pää-sävelmän nuottien kohdalle on merkittävä toisille
viivastoille muitten äänien vastaavat nuotit
(punctum contra punctum), joka kohdassa
tarkaten sävelten keskinäistä sopeutumista. K. on
siis polyfonisen tyylin hallitsemiseen tähtäävä
oppijärjestelmä. I. K.
Kontrarevolutsioni (ks. Kontra ja R
e-v o 1 u t s i o n i), vastavallankumous.
Kontrasigneerata (lat. contra = vastaan, ja
signä’re = merkitä, varustaa sinetillä),
varmentaa. nimikirjoituksellaan todistaa ja mennä
vastuuseen siitä, että asiakirja on yhtäpitävä
jonkin viranomaisen päätöksen kanssa.
Kontrasig-natsioniin voipi sitäpaitsi sisältyä, että
varmentaja vastaa myöskin päätöksen
lainmukaisuudesta. Viranomaisten kirjalliseen muotoon
laadittujen päätösten varmentaminen sellaisen
virkamiehen nimikirjoituksella, jonka asiana
(ainakin useimmissa tapauksissa) ei ole olla mukana
päätöstä tekemässä, on kaikkialla yleisesti
käytetty muoto, varsinkin silloin, kun päätöksen
tekeminen riippuu yhdestä ainoasta henkilöstä.
Suomessa on esim. lääninhallituksen
toimituskirjoista säädettynä,- että ne allekirjoittaa
kuvernööri (silloin, kun hän itse virkaansa hoitaa) sekä
varmentaa asianomainen esittelijä. — Esittelijän,
joka ei ole pöytäkirjaan merkityttänyt eroavaa
uiielipidettänsä, katsotaan päätökseen yhtyneen.
Jos liän sitävastoin on mainitulla tavalla
vastalauseensa tehnyt, on tällä seikalla se merkitys,
että hän ei päätöksestä oikeudellisesti vastaa,
vaikkakin se olisi lainvastainen. (Tästä kaikesta
ei voida päätellä, että varmentaminen kaikissa
tapauksissa olisi asianomaisen velvollisuus,
päinvastoin hänellä epäilemättä on oikeus
kieltäytyä varmentamasta, jos havaitsee esimiehensä
päätöksen lainvastaiseksi.) Sama periaate
näyttää pitävän paikkansa muissakin virastoissa
toimiviin esittelijöihin nähden, joiden asiana on
päätösten varmentaminen. — Senaatin
ohjesäännössä säädetään (72 §), että talousosastosta
menevät asiakirjat, joitten yhtäpitäväisyydestä
päätösten kanssa asianomainen toimituskunta on
vastuunalainen, laatii ja varmentaa esittelijä.
Kontrasignatsioni eli varmennus on mitä
lähimmässä yhteydessä n. s. oikeudellisen
ministeri-vastuunalaisuuden kanssa. Jo keskiaikaisissa
säätyvaltioissa pääsi vallalle käsitys, että se
virkamies (ministeri), joka painoi valtion
sinetin sen asiakirjan alle, joka sisälsi hallitsijan
päätöksen, taikka allekirjoitti sellaisen
asiakirjan, samalla sitoutui päätöksestä vastaamaan.
Se käsitys, mikä tässä ilmenee on, vaikkakin
olennaisesti muuttuneena, säilynyt
perustuslailli-42. IV. Painettu "U12.
sissa valtioissa. Ranskan 1791 v:n valtiosääntö
sääsi, että ministerit ovat vastuunalaiset
parlamentille ja että jokainen hallitsijan päätös on
asianomaisen ministerin varmennettava. Melkein
poikkeuksettomasti nämät oikeusperiaatteet
sitten ovat päässeet vallalle nykyajan valtioissa.
Hallitsijan neuvonantajina ministerit
kansaneduskunnalle vastaavat virkatointensa
laillisuudesta (useissa maissa, ainakin johonkin määrään,
sen lisäksi niitten tarkoituksenmukaisuudesta),
ja tärkein, joskaan ei ainoa muoto, jossa
ministeri ottaa vastuunalaisuuden hartioilleen, on
juuri k. — Valtionpäämiehen päätös, joka ei ole
asianmukaisesti ministerin varmentama, on (ellei
joihinkin asioihin nähden ole toisin säädetty)
pidettävä mitättömänä eikä sitä ole
noudatettava. — Ruotsissa tavataan varmennussäännöstö
jo 1G28 v:n kansliajärjestyksessä sekä 1634 v:n
hallitusmuodossa. Näitten mukaan k :11a
kuitenkin on vain se merkitys, että asianomainen
esittelijä vastaa siitä, että toimituskirja on
yhtäpitävä päätöksen kanssa. Vasta 1772 v:n
hallitusmuodossa k:n merkityksen selvästi lausutaan
olevan siinä, että hallitsijan päätös, joka ei ole
varmennettu, on sitovaa voimaa vailla. 21 §:ssä
säädetään nim. m. m.: ..Älköön senvuoksi
tästälähin, enemmän kuin tähänkään asti, toteltako
ja noudatettako mitään käskyä, joka ei ole
oikealla varmennuksella varustettu, sota-asioita
lukuunottamatta." Tämän säännöksen nojalla on
selvää, että myöskin Suomessa hallitsijan
päätösten varmentaminen oli oleva erityisen tai
erityisten suomalaisten virkamiesten tehtävänä.
Sellaisena tuli toimimaan valtiosihteeri (sittemmin
ministerivaltiosihteeri). Se omituisuus on siis
meillä havaittavana, että hallitsijan päätösten
varmentaminen ei ole niitten virkamiesten
(senaatin talousosaston jäsenten) asiana, jotka
yleiseen virka-asemaansa nähden vastaavat muitten
maitten ministereitä, vaan kuuluu yksistään
mi-nisterivaltiosihteerille. Tämä taasen ei
oikeudellisesti vastaa muusta kuin asiakirjain
yhtäpitäväisyydestä hallitsijan päätöksen kanssa. Mitä
muuten tulee hallitsijan päätösten laatimiseen ja
julkaisemiseen, noudatetaan erilaisia muotoja.
Toisinaan hallitsija allekirjoittaa n. s.
julistuskirjan 1. manifestin taikka muuten sen
asiakirjan. joka sisältää vahvistetun lain tekstin;
ministerivaltiosihteeri sen silloin varmentaa. Sama
tehtävä kuuluu hänelle silloinkin, kun hallitsija
omakätisesti allekirjoittaa kenraalikuvernöörille
osoitetun n. s. reskriptin 1. käskykirjeen. — ks.
Ministerinvastuunalaisuus. R. E.
Kontrasti (lat. contra = vastaan, stare = seista),
vastakohta, joka vallitsee tai tekee eroavaisuuden
ilmeiseksi erilaisten, keskenään rinnastettujen
asiain ja esineiden välillä. K:ia käytetään
varsinkin taiteellisena vaikutuskeinona. E. R-r.
Kontrektatsioniteoria (lat. contrectä’tiö =
kosketus) ks. Ablatsioniteoria.
Kontri (amer. suom., < engl. country), maa,
alue.
Kontributsioni (lat. contribu’ere = antaa osansa
johonkin), lisä, vero, erittäinkin rahassa tai
luonnossa tapahtuva suoritus, jonka vihollinen
valtaamallaan alueella kantaa maan asukkailta
sotajoukon tarpeeksi. Kansainvälisen oikeuden
mukaan voi tällaista sotaveroa nykyisinkin kantaa
eräissä tapauksissa, nim. kun se on tarpeen sota-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
