Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Korvanalusrauhasen tulehdus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
1393
Korvanalusrauhasen tulehdus—Korvataudit
1394
Korvanalusrauhasen tulehdus ks. Sikotauti.
Korvan suhina, ilman ulkonaista aiheutusta
syntyvä kuuloaistimus, joka esiintyy monessa
heikkoudentilassa, niinkuin vähäverisyydessä,
suurempien veri- ja ruumiin nestemäärien
menetyksessä, ruuansulatushäiriöissä, aivo- ja
mielisairauksissa, ja joka johtuu jonkinlaisesta
kuulohermon sisällisestä, taudillisesta ärtymisestä.
Suuret annokset kiinaa, salisylihappoista
natriumia, aspiriinia y. m. lääkeaineet voivat
aikaansaada saman. (M. O-B.)
Korvan tulehdus ks. Korvataudit.
Korvarippi ks. Rippi.
Korvarusto ks. Kuuloelin.
Korvasienet ks. Kotelomaljaiset.
Korvataudit jaetaan korvan anatomisen
rakenteen mukaan ulko-, keski- ja sisäkorvan
tauteihin. Ulkokorvan tauteihin kuuluvat
korvalehden ja korvakäytävän taudit, jotka ovat
joko synnynnäisiä epämuodostumia ja
kasvannaisia tahi ulkonaisen väkivallan aiheuttamia
vammoja taikka tulehduksia. Korvalehden
epämuodostumista ovat tavallisimmat
suurikorvaisuus (viakrotia) ja pienikorvaisuus
(mikrotia), jotka johtuvat liiallisesta tahi kesken
pysähtyneestä kehityksestä. Jälkimäiseen näistä
liittyy usein vielä korvakäytävän synnynnäinen
umpeutuma (atresia). Kasvannaiset ovat
korvalehdessä pääasiallisesti samanlaisia kuin
muuallakin ruumiin ihossa; useimmat niistä ovat
pieniä pallomaisia, puurontapaista ainetta
sisältäviä n. s. puurokasvaimia (ateromeja) taikka
sinipunertavia suonikasvaimia (angiomeja).
Korvakäytävässä sitävastoin tuskin tavataan muita
kasvannaisia kuin luunpaksuntumiä
(hyperostooseja) ja varsinaisia luukasvaimia
(eksostooseja), jotka enemmän tahi vähemmän, toisinaan
kokonaankin. sulkevat korvakäytävän.
Ulkonaisen väkivallan aiheuttamista
vammoista on korvalehden paleltuminen
epäilemättä tavallisin. Samaten saattaa
korvalehden ulkoneva asema sen helposti alttiiksi
kaikenlaisille tapaturmille. Tällaisten seurauksena
näkee varsinkin painijoilla ja mielisairailla
korvalehden yläosassa n. s. veripahkoja (othematomeja),
jotka muodostuvat veren ja lymfanesteen
kerääntymisestä ruston ja ihon väliin. Ulkokorvan
tulehdukset ovat enimmäkseen kaikenlaisia
ihotulehduksia, joista tavallinen ruusu
(erysipelas) ja varsinkin lapsilla esiintyvä rohtuma
(ekseemi) eivät suinkaan ole harvinaisia.
Korvakäytävässä saattaa niinikään olla rohtumaa, joka
toisinaan on kuiva ja ihohilsettä erittävä,
toisinaan taas on märkivä ja voidaan niin ollen
helposti sekoittaa märkivään
keskikorvatulehdukseen. Kumpikin näistä, sekä kuiva että märkivä
rohtuma, syyhyvät kovin ja voivat sentakia käydä
sairaalle hyvinkin kiusallisiksi. Tavallisin
korvakäytävän tulehduksista on kuitenkin paise
(furunkkeli), joka yleensä aiheuttaa vaikean
korvasäryn, mutta varsinkin korvalehteä liikuttaessa
tahi korvakäytävän etupuolelle painettaessa
tuottaa ankaraa kipua. Tällainen paise voi usein
tehdä puremisenkin sangen tuskalliseksi.
Korvakäytävän sulkevat usein myös kaikenlaiset vieraat esineet, jotka, kuten esim.
pumpulitukot. huomaamatta jäävät korvaan taikka joita
ajattelemattomasti sinne pistetään. Tavallisin syy
korvakäytävän tukkeutumiseen on kuitenkin
korvavaikku, jota korvakäytävän rauhaset
toisilla henkilöillä erittävät luonnottoman
runsaasti. — Ulkokorvan tautien hoito.
Epämuodostumat, kasvannaiset ja osittain
ulkonaisen väkivallan aiheuttamat vammat ovat
kirurgisesti hoidettavat. Korvalehden paleltuminen
paranee tavallisesti parhaiten itsestään. Ruusua on
paras hoitaa väkiviinakääreillä ja kaikenlaisia
rohtumia joko boorivesikääreillä tahi erilaisilla
pastoilla riippuen siitä, ovatko ne märkiviä vai
eivät. Korvakäytävän rohtuma on tavallisesti
hyvin itsepäinen, mutta voi sekin parantua
käyttämällä 5 %:ista laapisliuvosta. Paise
korvakäytävässä on luonnollisesti kuten muuallakin
ruumiissa puhkaistava, vieraat esineet tahi
korvavaikku poistetaan korvakäytävästä parhaiten
ruiskuttamalla siihen lämmintä vettä.
Keskikorvan tauteihin lasketaan rumpukalvon, rumpuontelon sekä rumpuonteloa ja
nielua yhdistävän korvatorven taudit. Näistä ovat
rumpu kalvon taudit sellaisenaan
harvinaisia. Sitä huomattavampia ovat
rumpuontelon taudit, joista rumpuontelon eli
keskikorvan tulehdus (otitis media)
kaikkine lisätauteineen on miltei kaikkein
tavallisin ja vaarallisin korvatauti. Sen
aiheuttavat kaikenlaiset bakteerit, jotka nenä- ja
nieluontelosta korvatorvea pitkin vaeltavat korvaan,
ja näin ollen syntyvätkin tällaiset korvataudit
sangen usein nuhan, anginan y. m. nenä- ja
nielutulehdusten seurauksina. Erittäin vaikeita
keskikorvantuleluluksia aikaansaavat tulirokko,
tuhkarokko ja influensa. Tauti alkaa tavallisesti
vaikealla korvasäryllä sekä kuumeella, jonkun ajan
perästä menee korva lukkoon ja alkaa humista.
Lievissä tapauksissa tulehdusneste on usein
heramaista tahi limaista eikä puhkaise rumpukalvoa
(otitis media serosa). jolloin tulehdus tavallisesti
pian paranee itsestään tahi voi toisinaan
muuttua kroonilliseksi synnyttäen huonokuuloisuutta
ja korvansuhinaa. Useimmiten kuitenkin
tulehdusneste muuttuu märkiväksi, puhkaisee
muutaman tunnin tahi päivän kuluttua rumpukalvon
ja tulee ulos n. s. korvamätänä (otitis
media suppurativa). Tällöin särky melkein aina
helpottaa ja monessa tapauksessa tauti
asianmukaisella hoidolla paranee. Mutta toisissa
tapauksissa se joko hoidon puutteessa tahi kaikesta
hoidosta huolimatta muuttuu kroonilliseksi ja saattaa turmella rumpukalvon ja rumpuontelon
kokonaan sekä muuttua vaikeaksi luumädäksi.
Korvamädän vaikutuksesta rumpuontelo ja
korvakäytäväkin voi täyttyä n. s.
korvapolyypeillä. Sitäpaitsi ilmenee märkivän
keskikorvantulehduksen yhteydessä useita vaarallisia
lisätauteja (komplikatsioneja). Jos märkä
nimittäin tunkeutuu rumpuontelon ympärillä
oleviin luuonteloihin, aiheuttaa se niissä hyvin
vaikean n. s. kartiohaarakkeen
tulehduksen (mastoiditis), joka ilmenee korvalehden
takana esiintyvänä arkuutena sekä turvotuksena
ja vaatii kiireellistä asianymmärtävää hoitoa.
Samaten korvamätä saattaa mennä sisäänpäin
sisäkorvaan ja aivoihin sekä synnyttää siellä
hengenvaarallisia märkimisiä. —
Korvatorven taudeista on huomioonotettava
ainoastaan korvatorven katarri (Catarrhus tubæ
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
