Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kristittyjen vainot - Kristityn vaellus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1605
oli valtakunnalle suuri vaara; ja hän alkaa
valtiovallan johtamat, koko valtakuntaa käsittävät
yleiset vainot: valtiorikokseen vikapäinä ja juma
lankieltäjinä (ateisteina) kristittyjä oli etsittävä
ja tuhottava. Vaino jatkui Galluksen aikana ja
yhä järjestelmällisemmin Valerianuksen
(253-260) aikana. Monet pelastivat silloin henkensä
ostamalla viranomaisilta todistuksia (libelli) siitä
että olivat uhranneet keisarille (n. s. libellatici).
Gallienuksen 260 antamasta
suvaitsevaisuusase-tuksesta alkaa 40 v:n rauhanaika; se loppuu
Diokletianuksen hirvittävään vainoon, joka oli
ankarin kaikista. Kristinusko oli muka esteenä
keisarin valtiolliselle, valtakunnan yhteyden
lujittamista tarkoittavalle jär jestystyölle. V. 303
julkaistiin ensimäinen edikti Nikomedeiasta: kir
kot oli hävitettävä, virkamiehet erotettava j.n.e.
ja v:n 304 edikti vaati kristittyjä uhraamaan
kuoleman uhalla. Suurta julmuutta harjoitettiin.
Kristittyjen kirjoja koetettiin hävittää, jolloin
syntyi uusi luopioiden luokka: kirjojen
luovuttajat (traditores). Vainon varsinaisena
toimeenpanijana oli alikeisari Galerius. Länsimailla
Konstantins ja Konstantinus ehkäisivät vainon.
V. 311 Galerius kuolemansairaana ediktillä myönsi
kristinuskolle olemassaolon oikeuden. Lyhyen
vainon jälkeen (Maximinus Paja| Konstantinus ja
Licinius julkaisivat 313 ediktin, joka lopettaa
vainot (vrt. Julianus). [Allard, ..TTistoire des
persécutions", I-V (3:s pain. 1S99-1907).]
Kristityn vaellus ks. B u n y a n.
Kristofer B a i e r i 1 a i n e n. Ruotsin
kuningas, ks. Kristofer III. Tanskan
kuninkaita.
Kristofer, Tanskan kuninkaita. 1. K. I,
kuninkaana 1252-59, Valdemar Seierin ja
kuningatar Berengarian nuorin poika, anasti
kruunun veljenpojaltaan Valdemarilta ; oli
väkivaltainen kuningas, joka vangitutti arkkipiispa Jaakko
Erlandinpojan ja pian sen jälkeen äkkiä kuoli,
huhun mukaan erään apotin myrkyttämänä. —
2. K. II, kuninkaana 1320-32, edellisen
pojanpoika. vehkeilevä ja kavala hallitsija, jonka
hal-litusaika oli täynnä levottomuuksia (1326-29 hän
oli maanpaossa). — 3. K. III (1418-48),
kuninkaana 1440-48, Eerik Pommerilaisen
sisarenpoika. Reinin pfalz-kreivi ja Baierin herttua,
valittiin vasta 22-vuotiaana kuninkaaksi ensin
Tanskassa ja sitten Ruotsissa sekä 1442
myöskin Norjassa. Vastoin lupaustaan hän ei
ryhtynyt mihinkään mainittaviin toimenpiteisiin
Gotlannin valloittamiseksi Eerik Pommerilaiselta ja
sen yhdistämiseksi Ruotsiin. Hänen aikanansa
vallitsi kova katoaika, josta syystä ruotsalaiset
talonpojat nimittivät häntä ..pettukuiiinkaaksi".
Juutinmaalla hänellä oli kukistettavana
talonpoikaiskapina, jonka jälkeen talonpoikain asema
Tanskassa suuresti huononi. Huomattavin
toimenpide hänen hallituksensa ajalta oli Ruotsissa
uuden maanlain laitoksen, n. s. Kristofer
kuninkaan maanlain julkaiseminen (ks.
Kristofer kuninkaan maanlaki). Hän kuoli
äkkiä vuoden 1448 alussa, hautoen mielessänsä
tuumia Lyypekin ja hansan mahtavuuden
kukistamiseksi. K. G.
Kristofer, Oldenburgin kreivi (1502 t. 1504-66),
kasvatettiin ensin hengellistä säätyä varten, tuli
m. m. kapitulin jäseneksi Kölniin, mutta
antautui pian sotilasuralle, saavuttaen kuuluisuutensa
1606
lyypekkiläisten ylipäällikkönä n. s. kreivisodassa
(ks. t.). Tämän sodan jälkeen hän oleskeli
jonkun aikaa perhetilallaan Rastedessa, esiintyen
innokkaana uskonpuhdistuksen ja humanistisen
opintojen harrastajana. Kun Pfalzin
vaaliruhtinaan Fredrik II:n tuumasta vapauttaa Kristian
II ja tätä varten lähettää K. uuteen sotaan
Tanskaa vastaan, ei tullut mitään, antautui K. 1546
Schmalkaldin sotaan, jossa suuresti
kunnostautui protestanttien puolella. K:n nimi on
kiintynyt moneen, vielä voimassa olevaan
hyväntekeväisyyslaitokseen. ./, W. R.
Kristofer kuninkaan maanlaki, kuningas
Kristofer Baierilaisen toukokuun 2 p. 1442
vahvistama yleinen laki. Uuden lakikirjan
kuninkaallisessa vahvistuksessa sanotaan syyksi sen
ilmestymiseen, että edellisten kuninkaiden aikana
oli ulkopuolella yleistä lakia annettu joukko
asetuksia, jotka joko olivat lainkäyttäjille
tuntemattomia tai olivat tulleet väärin sovelletuiksi,
minkä vuoksi näitä uusia asetuksia oli sovitettu
tähän ,,muuttuneiden olosuhteiden mukaan
parannettuun laitokseen vanhasta laista".
Tosiasiassa katsottiinkin uutta maanlakia
ainoastaan örebron herrainpäivillä 1347
käsiteltävänä olleen yleisen lain, n. s. Maunu
Eerikinpojan maanlain parannetuksi toisinnoksi.
Tosin ei viimemainittu laki milloinkaan ollut
saanut kuninkaallista vahvistusta, mutta se oli
kuitenkin, yhä enemmän syrjäyttäen vanhat
maakuntalait, tullut lainkäytössä yleiseksi.
Uudelle maanlaille ei kuningas katsonut
tarpeelliseksi hankkia herrainpäiväin hyväksymistä
eikä sitä myöskään, kuten laki olisi vaatinut,
esitetty asianomaisille maakuntakäräjille.
Si-sällykseensä nähden uusi laki ei sanottavassa
määrässä eronnut vanhemman maanlain
säännöksistä ja oikeusperiaatteista. Eroavaisuuksia
oli pääasiassa olemassa kuninkaaukaaressa,
jossa aatelille ja hengelliselle säädylle on
kuninkuuden tukemiseksi myönnetty muutamia etuja
entisten lisäksi. Yhtä vähän kuin Maunu
Eerikinpojan maanlaissa oli uudessa laissa
kirkko-kaarta. Tämii johtui osaksi siitä, että Ruotsin
papisto oli noussut Maunu Eerikinpojan
lakiehdotuksessa alkuaan olleen kirkkokaaren
säännöksiä ankarasti vastustamaan, koska ne muka
olivat ristiriidassa kanonisen lain kanssa, osaksi
siitä, että Kristofer kuningas valtansa
tukemiseksi oli papiston suosiosta riippuvainen.
Säilyneissä lain käsikirjoituksissa on useimmiten
kuitenkin ollut myöskin kirkkokaari,
minkä-vuoksi kauan erehdyttävästi on luultu, että
mainittu kaari tosiaan oli maalain osa, kunnes on
tultu huomaamaan, että tämä kirkkokaari on
otettu Uplandin laista. Kristofer kuninkaan
maanlaki oli lähes kolme vuosisataa
noudatettavana lakina Ruotsissa ja Suomessa. Uudenlain
ja vanhemman, jota ei virallisesti oltu kumottu,
keskinäinen epämääräisyys sekä
lainjäljennök-sien virheellisyys ja ristiriitaisuus vaikutti, että
vanhempaa lakia käytettiin kauan sen perästä
kuin Kristoferin maanlaki oli vahvistettu. Sitä
todistaa se seikka, että vanhemman maanlain
säilyneistä käsikirjoituksista suuri osa on tehty
v:n 1442 jälkeen. Vasta 16:nnen vuosis. alusta
näyttää vanhempi maanlaki jääneen
unhotuk-siin ja uudempaa ruvettu Ruotsissa yleisesti
noudattamaan. Suomessa näkyy Maunu Eerikin-
Kristityn vaellus—Kristofer kuninkaan maanlaki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
